Kuopiolaisten lähtökohdat kauteen 2010–2011 ovat kovin erilaiset esimerkiksi kahteen edelliseen sesonkiin verrattuna. Kauden päätteeksi uransa lopettamisesta ilmoitti sen verran kovia nimiä, että sellaista joukkuetta tässä maassa ei olekaan, jossa moiset poisjäännit eivät tuntuisi. Melkoinen määrä pääsarjatason ottelukokemusta poistui KalPan pukukopista samoissa hokkarinnaulaustalkoissa.
Kuin vielä kirsikkana kakun päälle vahvat kaksi kautta pelannut Teemu Hartikainenkin siirtyi jatkamaan uraansa Edmonton Oilersin organisaatiossa, Sairaalakadun toimistolla oli miettimistä, mistä löytää korvaajat näiden miesten jättämiin suuriin saappaisiin.
Seuraavan oman kasvatin esiinnousua odotellessa
Vaihtuvuuden takia Pekka Virran suojatit ovat uuden ja haastavan tilanteen edessä. Kotiseuduilleen palanneet Janne Laakkonen, sekä Samuli Suhonen tuovat leveyttä ja taitoa kasvattajaseuransa riveihin. Muualta tulleista uusista hankinnoista varsinkin Sakari Salminen ja Kai Syväsalmi omaavat potentiaalia ottaa kiekollista roolia joukkueessa.
Lähes kaikille uusille pelaajille tehtiin suoraan kahden vuoden sopimukset. Valmentaja sanoikin, että tästä syystä tuloksia ei välttämättä odoteta tulevan vielä tulevalla kaudella, vaan pelaajien odotetaan kehittyvän kukoistukseensa seuraavaksi kaudeksi.
Uusien hankintojen jalostuessa aktiivisen ja kiekollisen kuopiolaiskiekon työstäjiksi seurassa odotetaan taas uusien junioreiden lyövän läpi Hartikaisen esimerkin siivittämänä. Yksi heistä voisi kenties olla pelimiehen oireita viime kaudella väläytellyt Iiro Pakarinen.
Joko nyt olisi myös se kausi, kun A-nuorten mestaruutta reilu pari vuotta sitten juhlineet, vielä KalPan edustusjoukkueessa mukana olevat loput nuoret miehet löisivät läpi? Tätä on kuopiolaiskannattajien edessä jo pitkään odotettu, että hieman päälle parikymppiset pelurit nousisivat isompiin rooleihin kasvattajaseurassaan. Mihin asti seurassa riittää kärsivällisyyttä?
Joonas Riekkiselle ja Jarkko Maliselle tarjotaan täksi kaudeksi alempien ketjujen keskushyökkääjän vastuullista roolia, joihin nuorilla savolaisilla eväitä riittäisi, mutta vaihdelaatikosta pitää löytyä vielä se yksi pykälä tason nostamiseksi. Samaa toivotaan esimerkiksi kiekollisesti taitavalta Tommi Jokiselta ja ryminää vaihtoihin tuovalta Toni Hyväriseltä.
Joukkueen kivijalka kaikesta huolimatta kunnossa
Uusien hankintojen lisäksi kilpipaitojen tukipilareina jatkavat tutut miehet. Alkukankeuden jälkeen hyvän viime kauden pelanneet hyökkääjät Tommi Miettinen, sekä Kalle Kerman ovat joukkueen ehdottomia tukipilareita yhdessä loukkaantumisista kärsineiden Tuomas Kiiskisen ja ylivoiman erikoismiehen Adam Masuhrin kanssa.
Masuhrin lisäksi ylivoiman viivapelotteeksi on tarjolla hirmuisen lämärin omistava, Pelicansista siirtynyt Henri Laurila. Varmuutta takalinjoille tuovat tuttuun tapaan Jussi Timonen sekä Janne Jalasvaara, joista kummallakin on varaa vielä nostaa tasoaan.
Ainakin yhdellä pelin osa-alueella on ennen kauden alkua selvät sävelet. Ari Ahonen aloittaa selkeänä ykkösvahtina, mutta kakkosvahti Aleksis Ahlqvist pystyy myös luottamaan Ahosen lepovuoroilla. Kokonaisuutta ajatellen yksi selkeä puute on kuitenkin joukkueen fyysisyys. Kapasen lopetettua ja puolustaja Ville Varakkaan siirryttyä Espooseen joukkueen taklausosasto vaikuttaa köykäiseltä.
Hartikaisen korvaajaksi hankittu, Ruotsin maajoukkueessakin pelannut laitahyökkääjä Mathias Månsson tuo joukkueeseen vääntövoimaa ja rouhimista, mutta mikään pommikone ei hänkään ole. Koeajalle hommattu Teemu Normio tuonee kenties vahvistusta tälle sektorille.
Realismi vs. kannattajien kasvaneet odotukset
Kahdella edelliskaudella mitalipeleihin saakka yltäneellä KalPalla on kova haaste uusia tällä kaudella välieräpaikkansa. Runkosarjasta ennakoidaan edellisen kauden tapaan todella tasaista, joten kotiedun saavuttaminen pudotuspeleihin olisi uudistuneelta kuopiolaisjoukkueelta kova saavutus.
Suora pudotuspelipaikkakin edellyttää hankintojen onnistumista ja pahempien loukkaantumissumien välttämistä. Kauden mittaan muutamilta uusilta hankinnoilta kysytään kestävyyttä ja kuntopohjan riittävyyttä, joten nähtäväksi jää, onko Virran julkisuudessakin esittämä huoli aiheellinen.
Pronssiotteluiden jälkeen kuopiolaiskannattajat saavat totutella siihen tosiasiaan, että varsinkaan runkosarjan osalta KalPalta ei voida odottaa viime kauden kaltaista menestysmarssia. Koska monien pelaajien odotetaan olevan parhaimmillaan vasta seuraavalla kaudella, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kausi 2010–2011 olisi Niiralan montussa eräänlainen välivuosi.
Synkkien vuosien ja kuitenkin vielä melko tuoreessa muistissa olevien nousujuhlien jälkeen on kuitenkin syytä muistaa tosiasiat. Kuopiossa ei voida joka vuosi olettaa joukkueen automaattisesti pelaavan mitaleista. Kannattajien nälkä on parissa vuodessa kasvanut uusiin sfääreihin, eivätkä odotusarvot ympäristössä pysyttele aina realismin raamien sisäpuolella.
Pekka Virta kertoi joukkueen tähtäävän kahdeksan joukkoon runkosarjassa, ja tämän jälkeen kaikki on kuulemma auki kevättä kohti. Alemmilta sijoilta on toki ennenkin ponnistettu kevätauringon kimaltaessa korkeammalle, ja tästä TPS antoi keväällä hyvän esimerkin. Monien palasten täytyy tosin loksahtaa tässä tapauksessa kohdallaan niin henkisellä, kuin fyysisellä puolella.
KalPan potentiaali ei välttämättä vielä näy heti syyssateilla. Ehkäpä sitten, kun toriremontin pöly on laskeutunut ja Puijolla päästään jo hiihtämään, kuopiolaiset kiekkokuluttajat ovat viisaampia tulevan kauden menestysodotusten suhteen.
Pari asiaa on myös syytä pitää mielessä. Vaikka joukkueesta on poistunut kovia nimiä ja valmentaja on myöntänyt, että moni pelaaja lienee parhaimmillaan vasta seuraavalla kaudella, Niiralan kaukalossa nähtäneen kotijoukkueelta kuitenkin viihdyttävää ja kiekollista peliä. Aktiivinen pelityyli ja pudotuspelien näkeminen ovat kuitenkin sellaisia asioita, joihin Kuopiossa ei luulisi olevan vielä liian tottunut.
Realismiin ja maltillisiin tavoitteisiin pohjaten voidaan todeta, että KalPalle ei ehkä sittenkään tule välivuotta.
