Jos haluaisi olla tylsä, voisi pelkästään todeta, että JYPissä ei ole muuttunut viime keväästä juuri mikään. Eikä suuria muutoksia olekaan. Uusia pelaajia on käytännössä kaksi. Laitahyökkääjä Vili Sopanen siirtyi Pelicansista ja maalivahti Joni Myllykoski Tanskan pääsarjassa pelaavasta Herning IK:sta.
Joukkueen riveistä ovat poistuneet kenttäpelaajista Mikko Hakkarainen sekä Tuomas Vänttinen. Yleisön suosikki Sinuhe Wallinheimo lopetti uransa ja lähti siviilipuolen haasteiden pariin. Lähtevien listaan voi todennäköisesti lisätä myös Steve Kariyan, jonka uusi seura ei tosin vielä ole tiedossa.
Tuomas Pihlman on sitten oma lukunsa. Edelleen loukkaantumisestaan toipuva laitahyökkääjä olisi terveenä kelvannut moneen seuraan. Puhdasta spekulaatiota, mutta voisi olla mahdollista nähdä mies syksyn aikana ainakin muutamassa pelissä JYP-paidassa. Jos ei muuten, niin hakemassa pelituntumaa.
JYPin viime kevät jätti monella tapaa hyvän maun, vaikka joukkue jäikin välierissä TPS:n jalkoihin. Pronssimitali on joka tapauksessa hyvä saavutus eikä kovin paljoa vähempää kannata povata tälläkään kaudella. Joukkueen runko on säilynyt hyvin kasassa viimeiset kolme vuotta. Pelilliset seikat ovat hallinnassa liki jokaisella, ja JYP on ollut jo harjoituspeleissä melkoisen tiiviin oloinen paketti.
Pyörää ei edelleenkään ole lähdetty keksimään uudestaan, vaan hurrikaanipaidat luottavat totutusti tiukkaan viisikkopelaamiseen ja koviin vastaiskuihin. Pelaaminen ei aina ole kaunista, mutta miksi pitäisikään olla? Tuloksellista se on ollut, mikä lienee ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä ammattilaisurheilussa.
Sentteriosastolla vajetta
Jottei menisi liian positiiviseksi maalailuksi, niin uhkakuviakin on. Kauteen lähdettäessä joukkueen keskushyökkääjätilanne ei ole kovin kaksinen. Juha-Pekka Hytönen ja Miika Lahti ovat kohtuullisen pitkään poissa kokoonpanosta. Vaikka miehet pääsisivätkin vielä tämän vuoden puolella kaukaloon, ei pelituntuma voi mitenkään olla alkuun kovin hyvä ja kuntoon pääsemisessä menee aikaa.
Hytösen poissaolo vie terää kaikilta kentän osa-alueilla. Normaalioloissa joukkueensa kapteenina toimiva peluri on kokonaisvaltaisesti JYPin tärkein yksittäinen hyökkääjä. Harjoituspeleissä alivoimien vaje on onnistuttu paikkaamaan kohtuullisen hyvin, mutta ylivoima on huutanut aloitustaitoista ja monipuolista sentteriä. Ongelmiin on mahdollisesti tulossa paikkausta jo ennen Hytösen tervehtymistä. Pikkulinnut ovat laulaneet sen verran, että ilmeisesti jonkinlainen katiska on viritetty asioiden helpottamiseksi.
Laituriosastolla sen sijaan näyttää paremmalta. Osaamista löytyy jo tuttuun tapaan moniin erilaisiin rooleihin. Sopasen tulon myötä kiekollinen osaaminen on jopa laajentunut, sillä Kariyan esityksiä ei juuri kannata muistella. Viime kauden lopulla pelanneiden laitahyökkääjien joukkoon ovat tunkemassa itseään lisäksi vielä Harri Pesonen, Jonne Virtanen sekä muutaman muu D Teamissa enimmäkseen pelannut pelaaja.
Tuttu puolustus
Alakerrassa ei ole tapahtunut mitään muutoksia. JYPillä on heittää kehiin seitsemän hyvän liigatason pakkia ja käytännössä kahdeksanneksi voi laskea Matti Koistisen. Hirvittävää määrää loukkaantumisia puolustus ei kestä, mutta tarvittaessa D Teamista on nostettavissa sen tasoisia paikkaajia, että ainakin lyhyemmällä tähtäimellä kaiken pitäisi olla hyvällä mallilla.
Viime kaudella yleisön tietoisuuteen ponnistanut Sami Vatanen teki kovat tehot ja saman voi odottaa tapahtuvan tulevanakin talvena. Nuoren miehen itseluottamus on jälleen syksyn harjoituspeleissä ollut sitä luokkaa, että "sophomore jinxin" tai vastaavan pään totaalisen jämähtämisen vaaraa tuskin on.
Positiivista on myös se, että Jyrki Välivaara on jälleen kunnossa ja pystyy tukemaan omalta osaltaan kiekollista peliä. Viime kausi katkesi jo ennen aikojaan loukkaantumiseen, ja muutamat kauden lopulla pelatut pelit eivät antaneet lähellekään oikeaa kuvaa kokeneen puolustajan tasosta.
Kuten hyökkäyksessä, myös alakerrassa löytyy monenlaisia osaajia. JYPin menestyksen kannalta toivottavaa olisi, että Olli Malmivaara löytäisi toissavuotisen vireensä. Tämä toisi oivallisen lisän pakiston fyysiseen peliin, sillä jo pelkästään ison kokonsa vuoksi Malmivaara toimii hyvänä pelotteena maalin edustalla.
Ykkösmaalivahdin paikka kuuluu normaalitilanteessa Pekka Tuokkolalle. Tällaista ei kuitenkaan kauden alussa nähdä, sillä parin viime kauden aikana sarjan kärkitorjujiin noussut Tuokkola lepuuttelee olkapäätään leikkauksen jäljiltä. Ennakkoon tämän ei pitäisi tuottaa ongelmaa, sillä Myllykoski on osoittanut kykynsä melkoisen hyviksi jo harjoituspeleissä.
Taas pitkälle?
Kaikkien vallitsevien faktojen varjossa on siis helppo povata JYPiä jälleen korkealle. Joukkue ei enää välttämättä yllätä ketään. Mikäli kuitenkin Risto Dufva on onnistunut kehittämään jälleen uusia temppuja olemassa olevan shapluunan tueksi, takaavat joukkueen vahva perussuoritustaso ja yhtenäisyys sen, että pisteitä tulee kertymään tasaisen tappavaan tahtiin.
Alkukausi on tärkeä siinä mielessä, että hyvällä lähdöllä keskushyökkääjäosaston loukkaantumiset eivät nouse juurikaan isoksi uhaksi runkosarjamenestyksen eteen. Sekä Hytösellä että Lahdella ottaa oman aikansa päästä vireeseen, mutta se takuulla on helpompaa, jos joukkue on hyvissä asetelmissa ja vastuunkantajia löytyy ennestään.
Loukkaantumiset voivat keikauttaa asioita, mutta niillä pyörittely on sikäli turhaa, että niitä ei voi ennustaa etukäteen. Ilman pahoja sumia JYP tulee joka tapauksessa taistelemaan pudotuspelien kotiedusta ja mahdollisesti korkeammistakin sijoista. Mikäli tämä temppu onnistuu, voidaan Jyväskylässäkin hiljalleen alkaa puhua menestymisen kulttuurista. Edellisen ja ainoan kerran näin lähellä vastaavaa tilaa oltiin 90-luvun alussa.
