Ihmisten asenteissa on parantamisen varaa. Siitä kertoo se, että haastattelemani homoseksuaali tyttökiekkoilija Mira oli valmis esiintymään omalla nimellään, mutta Niklas-nimellä esiintynyt homoseksuaali poika pelkäsi tulevansa tunnistetuksi oikealla nimellään. Eikä häntä voi siitä syyttää. Suhtautuminen on ymmärrettävä.
Brendan Burken esimerkki antaa uskoa myös suomalaisen jääkiekkoilun homoseksuaaleille, joita on enemmän kuin moni uskoisikaan. Yhtä lailla homoseksuaalit kykenevät pelaamaan jääkiekkoa, nauttimaan siitä ja luomaan ammattilaisuran rakastamansa lajin parissa.
Sinunkin suosikkipelaajasi saattaa kuulua sateenkaarikansaan.
Ja mitä väliä sillä lopulta on?
Laulaja-lauluntekijä Jukka Takalo osuu yläkulmaan laulussaan Jokainen on vähän homo.
se on aivan sama [onko] hetero vai homo
jokainen on vähän homo
sinäkin se olet vähän homo
ja minäkin se olen vähän homo
kaikki voivat olla itsestään ylpeitä
ei kenenkään pitäisi pelätä
sillä avaruudesta käsin nähtynä
me olemme kaikki vain ihmisiä
Kaunis olisi maailma, jossa ihmiset voisivat elää vapaasti omana itsenään, eikä kukaan välittäisi, kuka kykenee rakastamaan ketäkin. Homoudesta tulee puhua siihen asti, kunnes se on universaalisti ymmärretty ilmiö, jota ei edes huomaa. On mahtava tunne, kun on oppinut tuntemaan homoseksuaalin ystävänsä niin, ettei enää muista tämän suuntautumista.
Olisi typerää kuvitella, että homoseksuaali ei ole mitään muuta kuin homo. Että se olisi hänen ainoa identiteettinsä. On monia muitakin. Yksi niistä voi olla jääkiekkoilija. Kun laitat varusteet yllesi, sidot luistimet jalkaasi, otat mailan käteesi ja hyppäät kaukaloon, olet jääkiekkoilija.
Kyllä se lämäri lähtee kaapistakin – ja halutessasi laukomasi kiekko särkee sen kaapin palasiksi.
Kirjoittaja on Jatkoajan vt. päätoimittaja ja espoolainen vapaa toimittaja.
