Tapparan vahvassa alussa Juha Leimu oli jälleen puolustajan tontilta hyökkäyspäässä pitelemätön ja tästä kertoi hyvin se, että hän kantoi joukkueen kultakypärää ja on yhä joukkueen parhaiden pistemiesten kärkipäässä, vaikka onkin ollut sivussa viimeottelut loukkaantumisten vuoksi. Se, että muut joukkueet olisivat yrittäneet tai pystyneet himmentämään Leimun hyökkäyspelillistä vaarallisuutta, ei siis ole toistaiseksi toteutunut.
Vastapainoksi voi sanoa, että Leimun puolustuspelaaminen – miehen selvästi heikoin lenkki – ei viimekaudesta ole sekään mainittavasti muuttunut. Leimu on mies, jonka voi sanoa olevan vaarallinen molempiin suuntiin. Omassa päässä sattuu toisinaan jääkiekon perusasioiden vastaisia syöttöjä ja toisaalta vaarallisia tilanteita hävittyjen kaksinkamppailujen muodossa.
Tässä ehkä kulminoituu Tapparan yksi suurimmista tämänhetkisistä ongelmista. Joukkue pyrkii pelirohkeuteen ja yksilötaitojen esiintuomiseen. Taitoa ja luovaa
ratkaisukykyä Leimullakin eittämättä on, mutta rutiinia tehdä oikeita ratkaisuja oikeissa paikoissa kenties vielä puuttuu. Jääkiekko on nopea peli, jossa ratkaisut pitää tehdä erittäin nopeasti ja ne tulevat monesti ns. selkärangasta. Hyvä juonikas ajatus väärässä paikassa johtaa yleensä vaaratilanteeseen omalla maalilla.
Tämän on Leimu itsekin kauden aikana haastatteluissa kertonut – tasaisuutta suorituksesta puuttuu. On kuitenkin selvää, että Leimua kaivataan jo kirvesrinnoissa takaisin kaukaloon ja paluun pitäisi tapahtua maaottelutauon
jälkeen. Viimeaikoina joukkue on nimittäin kompastunut maalintekoon. Joukkueen ylivoimapeli kaipaa erityisesti kipeästi Leimua. Nähtäväksi jää, jatkuuko huima pistetehtailu vaivojen jälkeen ja pystyykö mies kokonaisuudessaan entistä varmenmpaan peliin. Jos käyrä on ylöspäin, Leimu pelaa erittäin hyvän kauden.
Kääntyykö kurssi?
Leimulla ja koko Tapparalla on kova paikka edessään tauon jälkeen, kun joukkue yrittää oikaista lokakuussa alkanutta syöksykierrettään. Viimeisestä kymmenestä pelistä on tullut vaatimattomat neljä sarjapistettä ja vain kolmesti Tappara on kyennyt näissä peleissä tekemään yli kaksi maalia.
Valmentaja Sami Hirvonen kertoi kauden alla, että joukkueesta viimekauden jälkeen lähteneiden tehomiesten jättämä aukko voidaan korvata vain siten, että jokainen nostaa tasoaan ja tekee jonkunverran enemmän pisteitä, kuin
viimekaudella. Tässä vaiheessa tilastot kertovat synkkää kertomaa, kun katselee Tomi Pekkalan, Kim Strömbergin, Joonas Koskisen, Jukka Peltolan, Jouni Virpiön ja Nestori Lähteen pistesarakkeita.
Nykyisessä hyökkäyskalustossa on selvää, että suurimmat odotukset on asetettu joukkueen ulkomaalaisvahvistuksille ja Niclas Luceniukselle. Totuus on kuitenkin se, että vain Antti Kangasniemi on kyennyt ottamaan isompia saappaita jalkaansa pistevastuullisessa mielessä niistä pelaajista, joilta nousemista uudelle tasolle on odotettu. Kautta on kuitenkin vielä yli puolet pelaamatta. Maajoukkuetauon ja joulun välinen 13 ottelun pätkä määrännee kuitenkin Tapparan tämän kautisen kohtalon. Mikäli voittoja ei ala tulla, on kausi jo Tapparan osalta pelattu jouluun päästessä.
