New York Islanders
15 W - 24 L - 4 T - 2 OL = 28 pts. 90 GF - 127 GA
10 W - 25 L - 6 T - 0 OL = 26 pts. (Kausi 1999-00 41 peliä)
Johtoryhmä: GM Mike Milbury, päävalmentaja Butch Goring
Manageri Milbury sai uusilta omistajilta Charles B. Wangilta ja Sanjay Kumarilta luvan kasvattaa pelaaja budjettia 10 miljoonan taalan verran. Sen Milbury tekikin, mutta tuloksia budjetin kasvatuksella ei ole saavutettu. Kokeneiksi johtajatyypeiksi hankitut vapaat agentit Kevin Haller, Garry Galley ja Mike Stapleton sekä kaupoilla saadut Roman Hamrlik, Mark Parrish ja Oleg Kvasha eivät ole vastanneet heihin asetettuja toiveita. Pahiten epäonnistui Mike Stapleton, joka kaupattiin kauden puolessavälissä Vancouveriin yhdeksännen (!) kierroksen varausvuoroa vastaan.
Parhaiten kesähankinnoista ovat onnistuneet pitkällä - ja rahakkaalla sopimuksella - palkittu Hamrlik ja peruspakki Haller. Kesällä siirtonsa tehtyään Milbury sanoi: ”This is my job. My job is squarely on the line. If we’re not a better team immediately, if we’re not a very good team over the long haul, then, well, ’Off with his head!’”. Ainakaan lausuman ensimmäinen osa ei ole toteutunut. Viime kaudella Islanders oli kerännyt samaan aikaan 26 pistettä, nyt vain 2 pistettä enemmän. Ei ole ihme, että katsomo karjuu Miken päätä vadille, sillä jopa laajennusjoukkueet Atlanta, Columbus ja Minnesota ovat Islesin edellä sarjataulukossa.
Jos loppukaudesta sama tahti jatkuu, niin todennäköisesti GM Milbury erottaa pidetyn päävalmentaja Goringin kauden loppupuolella ja kosiskelee Coloradon nykyisen kakkosvalmentajan Bryan Trottieria uudeksi valmentajaksi (alkaen ensi kauden alusta). Oikeastaan on yllättävää, ettei Goring ole vielä saanut kenkää. Islanders on voittanut vain kaksi viimeisestä kymmenestä pelistä, ja hävinnyt viisi viimeistä putkeen. Joukkueella oli joulun - uuden vuoden tienoilla tärkeä seitsemän kotiottelun putki, joista tuloksena vain kaksi voittoa ja viisi tappiota. Nöyryyttävin oli tappio Montrealille, jossa Canadiensin maalivahti Theodore teki enemmän maaleja (siis yhden) kuin nollille jäänyt kotijoukkue.
Maalivahdit
Varaustilaisuuden jälkeen Milbury sanoi ottavansa vastuun tekosistaan (Luongon/Weeksin kauppaaminen), ja uskoi joukkueen maalivahti-tilanteen kohentuneen Vanbiesbrouckin hankimisella ja DiPietron varaamisella. Ykkösvarauksensa hän uskoi olevan mahdollisesti valmis pelaamaan NHL:ssä jo kaudella 2000-2001. Mutta harjotusotteluiden ja alkukauden perusteella näin ei ollut, ja DiPietro lähetettiin hakemaan kokemusta ammattilasvauhdista IHL:stä. Hänen pelinsä takelteli sielläkin, mutta nuorten MM-kisoissa DiPietro onnistui hyvin (viisi voittoa, yksi tappio, torjuntaprosentti 92,7). Hän ei kuitenkaan pystynyt johtamaan Yhdysvaltojen joukkuetta mitalleille.
Vanbiesbrouck ei ole ollut sen parempi kuin Weekes tai Luongo olivat viime kaudella. Tampassa pelaavan Weekesin torjuntaprosentti ja maalikeskiarvo ovat Beezeriä lukuja huonommat (89,7 % 90,9 %, päästettyjä maaleja per/peli 3,43 2,72 ), mutta Islandersin puolustus on Tampan puolustusta kokeneempi. Kehnosti pelanneen Floridan maalissa nuoren Luongon luvut ovat lähes samat Vanbiesbrouckin kanssa (90,9% ja 2,59 päästättyä maalia/peli). Erona on vaan se että Beezer on 37-vuotias, Weekes 25-vuotias ja Luongo vasta 21-vuotias. Kakkosmaalivahti Wade Flaherty on hoitanut oman osuutensa kelvollisesti ja voittanut pelaamistaan peleistä puolet, vaikka hänen torjuntaprosenttinsa on kehno 88,1%.
Puolustus
D1. (5 maalia) - Garry Galley (4) / Zdeno Chara (1)
D2. (9 maalia) - Roman Hamrlik (9) / Aris Brimanis (0)
D3. (0 maalia) - Branislav Mezei (0) / Anders Myrvold (0)
Muut:
Eric Cairns (0), Ray Schultz (0), Kevin Haller (1), Kenny Jönsson (2)
Ennen kauden alkua oletin puolustuksen olevan Islandersin vahvin osa-alue, mutta se ei ole aivan vastannut odotuksiani. Loukkaantumiset selittävät osan puolustuksen epävarmuudesta, sillä Haller ja Kenny Jönsson ovat olleet poissa yli 10 peliä, Hamrlik 5 ottelua ja joukkueen kovin pakki, tappelija Eric Cairns oli ollut loukkaantuneena yli 30 pelin ajan. Joukkueen pakisto on kooltaan erittäin iso, muttei kiekollisena kovinkaan taitava, ja siksi Hamrlikin ja Jönssonin tapaisten taitavien pakkien puuttuminen tuntuu joukkueen pelissä selvästi.
Veteraaneista Hamrlik ja Haller ovat kyllä terveenä ollessaan hoitaneet oman osansa, samoin kuin Zdeno Chara nuoremmista. Luokkaantumissumassa Garry Galleyn rooli kasvoi ja hän on hoitanut tehtävänsä tyydyttävästi. Taklauksissa Islandersin miehet ovat hoitaneet hommansa kiitettävästi. Saarelaiset ovat taklaustilaston ykkösenä, johtajanaan jättikokoinen Zdeno Chara, jolla on 200 (!!) taklausta 41 pelissä. Ja maanmiehensä mallia näyttää seuraavan nuori slovakkitulokas Branislav Mezei, jolla 14 pelissä 49 taklausta.
Pahin pettymys pakeista on ollut saarelta pois haluava ja kapteeniudestaan luopunut Kenny Jönsson. Milburyn pitäisikin myydä ruotsalainen pikemmiten pois - ja samaan pakettiin mukaan voisi laittaa Garry Galleyn. Tilalle olisi hyvä saada Hamrlikin kaltainen nuori ”veteraani”, mutta sellaisen pelaajan saaminen lienee epätodennäköistä. Käytännössä Islanders on jo ulkona pudotuspelitaistelusta, joten peliaikaa pitäisi antaa farmiin lähetetylle nuorelle Matthieu Bironille, joka pelasi viime kaudella ”ylhäällä” 60 peliä. Nyt häntä on pompoteltu joukkueesta toiseen (AHL, IHL, NHL), mikä ei ole nuoren puolustajan kehityksen kannalta hyvä tilanne.
Hyökkääjät
1. ( 19 maalia) - Taylor Pyatt (4) / Tim Connolly (2) / Mariusz Czerkawski (13)
2. ( 19 maalia) - Oleg Kvasha (6) / Jason Blake (1) / Mark Parrish (12)
3. ( 14 maalia) - Claude Lapointe (3) / Dave Scatchard (9) / Mark Lawrence (2)
4. ( 7 maalia) - Jeff Toms (2) / Steve Martins (1) / Bill Muckalt (4)
Muut:
Brad Isbister (12), Mats Lindgren (3), Jesse Belanger (0), Jason Krog (0), Juraj Kolnik (0).
Jo ennen kauden alkua oli selvää, että joukkueelta puuttuu ykkössentteri. Mutta todellisuudessa Islesiltä puuttuu myös kakkossentteri. Kolmossentteri Dave Scatchard on tehnyt enemmän maaleja kuin muut sentterit yhteensä. Ykkössentterinä pelaava nuori Tim Connolly teki kauden toisen maalinsa 41 pelissään, mutta on muuten samassa pistevauhdissa kuin viime kaudella (6+11 = 17 2+15 = 17). Hänen plusmiinuksensa on tällä kaudella kuitenkin viime kautista selvästi parempi (-14 / -4) ja valmentaja Goring on ollut hänen peliinsä yleisesti ottaen tyytyväinen. Valmentaja Goring epäonneksi ryhmän johtava pelaaja Brad Isbister loukkaantui saatuaan kiekon leukaansa ja on ollut poissa kauden tärkeimpään aikaan. Ilman tätä loukkaantumista Islandersin tilanne saattaisi olla selvästi lohdullisempi.
Viime kaudella 35 maalia tehnyt Marius Czerkawski ei ole päässyt vauhtiin ja jäänee tällä kaudella alle 30 maalin. Pettymyksiä ovat olleet myös Robert Luongoon ja Olli Jokiseen vaihdetut Mark Parrish ja Oleg Kvasha. Isokokoinen ja taitava Kvasha on raivostuttanut joukkueen faneja - ja valmentajaa - epätasaisilla peliotteillaan. Milburyn odottamaa läpimurtoa hän ei ole pystynyt tekemään, vaan Goring on joutunut kasvattamaan Kvashan pelihaluja istuttamalla tätä penkinpäässä.
Parrish raivostutti joukkueelle buuaneet fanit lausunnollaan: ”As much as we love the fans and want them to come out and watch us, if they're going to boo us like that, we'd appreciate it if they just stayed home, to be honest with you. That's not going to help us out all too much." Myöhemmin Parrish pyysi lausuntoaan anteeksi, mutta lepyttääkseen Islandersin kannattajat hänen täytyy tehdä maaleja alkukautta kiivampaan tahtiin (12 maalia 41 pelissä). Johtoporras ei varmastikkaan toivo fanien toteuttavan Parrishin toivomusta, sillä jo nyt Islandersin yleisökeskiarvo nippa nappa yli 10 000 (10 573) eli liigan huonoin.
Oikeastaan ainoa hyökkääjä, joka on täyttänyt ennakko-odotukset on Potvin-kaupassa saatu sentteri/laituri Dave Scatchard. Duunariosaston miehistä Bill Muckalt, Mats Lindgren - tapansa mukaan - ja Steve Webb ovat kärsineet loukkaantumisista. Farmimiehistä, siis Jeff Tomsista, Mark Lawrencista ja Robert Petrovickystä, ei ole näiden miesten korvaajiksi. Milburyn viimeisimmät vaihtokaupat (Steve Martins, Jason Blake) toivatkin lisää syvyyttä joukkueen kolmos- ja nelosketjuun. Puuttuvalle ykkössentterin tai kakkossentterin paikalle näistä miehistä ei ole - ei edes hetkellisesti. Jos Milburyllä on malttia, niin hän odottaa kauden loppuun asti ja hankkii varaustilaisuudessa yhden hyvän nuoren lisää pelaajistoon. Toinen vaihtoehto on että ”Mad-Mike ” tekee joko keväällä tai viimeistään varaustilaisuudessa taas täyden päivätyön - ja sekoittaa pelaajapakan jälleen kerran uudelleen.
