– Ai Fööni? Frank [Moberg] sen keksi joskus 80-luvulla. Mulla oli aina fööni reissussa mukana ja mä myös käytin sitä koko ajan.
Pentti Matikainen jatkaa keskustelua radiossa.
– En ole koskaan sanonut ei koskaan sen jälkeen kun Aran [Hannu Aravirta] potkujen jälkeen seisoin vaihtopenkillä, Matikainen sanoo hyväntuulisesti.
– Kerran kun on oppinut polkupyörällä ajamaan, ei sitä tarvitse uudelleen opetella. En ole mitään poissulkenut, mutta terveyden ehdoilla mennään. Pari vuotta kun on ollut kuvioista poissa, niin on ollut aikaa funtsata asioita.
Hetkinen. Kuulenko jossain huudon painokoneet seis? Nähdäänkö Matikainen vielä joskus penkin päässä?
– Niin kuin puhelussa sanoin, en ole mitään poissulkenut. Terveys sanelee eniten. Olen kuusikymppinen, mutta en pidä itseäni ikäloppuna. Isompien lajien pääsarjoissa 60-vuotias on junnukoutsi! En tiedä, miksi Suomessa ei ajatella näin.
– Viime aikoina on jopa tullut pieni halu näyttää. Yhtenä ajatuksena on ollut ottaa junnujoukkue projektiksi, jota voisi viedä eteenpäin, yksilö- ja mentaalitasolla. Kannan edelleen huolta suomalaisesta jääkiekosta. Haluaisin nähdä, mitä voin saada aikaan.
Jos tämä oli avoin työhakemus, niin uskoisin, että herralla on vielä paljon annettavaa suomalaiselle jääkiekolle. Ainakin CV on kunnossa.
