Haastattelun ensimmäinen osa on luettavissa täällä.
Kun kautta on jäljellä pari ottelua ja Hämeenlinnan ritariryhmä on jo varmistanut runkosarjan voiton, Max Kenig on Kerhon sisäisessä pistepörssissä kymmenennellä sijalla ja on päässyt pelaamaan 49 ottelussa. Pisteitä nuorelle lupaukselle on kertynyt 19 (6+13).
Ketjuista mieleisin
Kenig on muodostanut tällä kaudella ritareiden kolmosketjun Erkki Rajamäen ja Jyrki Louhen kanssa. Kolmikon jokaiselle jäsenelle on tullut pisteitä ja varsinkin Louhi pelaa tällä hetkellä tehokkainta kauttaan Hämeenlinnassa. Tähän mennessä ketju on ollut Maxin mieleen.
- On siinä hyvä pelata. Ei valittamista. Kyllä mä olen tyytyväinen, Kenig toteaa.
Yksi Maxin ja Kasperin unelmista kävi toteen tällä kaudella, kun miehet pääsivät pelaamaan samaan ketjuun kotoista Sm-liigaa. Yhdessä pelaamisen iloa ei kestänyt kovin kauan, mutta asia huomioitiin tiedotusvälineissä. Max ei sen sijaan pidä tapausta kauhean erikoisena, vaikka myöntää, että kokeilu olisi voinut olla pidempikin.
- Pelin aikana tulee jäähyjä, joten aina vähän ketjut vaihtuu ja tulee erilaisia koostumuksia. Olihan se hieno juttu. Kyllähän siitä vähän liian suuri haloo nostettiin - päästiin samaan aikaa kentälle ja se oli siinä. Ei me sitä sen kummemmin mietitty tai puitu. Ollaan me ennenkin samassa ketjussa pelattu. Kaspun kanssa on kiva pelata ja me tunnetaan toisemme tosi hyvin. Harmi, että se kokeilu jäi niin lyhyeksi, Kenig aprikoi.
Unelma kahdesta Kenigistä ritaripaidassa ja samassa ketjussa on silti vielä hengissä.
- Onhan se ollut unelma. Varsinkin silloin A-kaudella, kun pisteitä näytti tulevan ihan mukavasti molemmille. Se on kuitenkin suuri etu, kun tuntee toisen, tietää mitä se tekee ja ajattelee siellä jäällä. Se helpottaa omaa pelaamista aikalailla. Ehkä lähinnä juuri sen takia se on ollut sellainen haave, Kenig pohtii.
Max Kenig tiedostaa puutteensa kentällä. Kysyttäessä unelmaketjusta mies osaa rakentaa sen erittäin järkevästi. Selvää kai on se, että pieni mies tarvitsee ketjuun ainakin yhden pelaajan, joka on hyvä tekemään tilaa kentällä. Ei ole myöskään yllätys, että toiseen laitaan Max tahtoisi veljensä Kasperin.
- Kaspu laitahyökkääjäksi. Kasper olisi nopea ja hyvä tekemään maaleja, onhan siinä aika helppo syötellä ja laittaa kiekkoa eteenpäin, kun se polkee ohi ja tekee maaleja. Tietysti toiseen laitaan sitten, kyllä Louhen Jykä on tosi hyvä. Nyt kun olen sen kanssa pelannut, niin se on hyvä kiekon kanssa ja äärettömän hyvä työntekijä - tekee tilaa. Kyllä siinä on yksi hyvä maalintekijä ja yksi, joka tekee tilaa pienille jätkille, pienempi Kenigeistä järkeilee.
Pieni, älykäs, nopea ja taitava
Max Kenig on pienikokoinen ja asia pomppaa esille melkeinpä automaattisesti miehestä puhuttaessa. Totuus on kuitenkin se, että 170-senttimetrinen varsi rajoittaa tiettyjä asioita kentällä. Hyvät pelaajat pystyvät korvaamaan koon muilla ominaisuuksilla, huonot pelaajat eivät. Max Kenig kuuluu hyvien pelaajien sarjaan myös tässä kategoriassa. Mies myöntää, että hänen pienestä koostaan on puhuttu jo niin paljon, että päätä särkee.
- Mä en ole koskaan pelannut isona, joten en tiedä millaista se on. Mä olen aina isompiani vastaan pelannut ja se on vaan pelattava koosta huolimatta. Ihan samoja juttuja me tehdään jäällä, esim. Kucharcikin kanssa meillä vaan on 20 senttiä kokoeroa. En mä ainakaan nää, että se vaikuttaa mitenkään kielteisesti. Enhän mä tietenkään mene taklaamaan mitään Vopatia, jos mä näen ettei mulla ole mitään saumaa mennä sinne. Sitten mä mieluummin pelaan kiekkoa. Kyllä siellä pärjää, jos vähän miettii ja käyttää järkeensä. Kun pitää pään pystyssä, ei siellä jää kenenkään alle, Kenig ruotii kokoansa.
Jo junioreissa Max oli kentällä erittäin periksiantamaton kaveri. Vaikka miehen koko ei päätä huimaa, hän käyttäytyy kentällä muiden tapaan. Ilman erikoisoikeuksia hän joutuu ottamaan taklauksia ja iskuja vastaan, mutta Max on aina osannut antaa myös takaisin tarpeen tullen. Joskus se tarkoittaa pohkeille koputtelua mailalla tai suunsoittoa, sanoma on kuitenkin selvä: vaikka Kenig on pieni, älä anna sen hämätä.
- Aika pitkälle se on sitä, että mä tiedän muiden hermostuvan siitä, että joku mikkihiiri tulee isottelemaan. Lähinnä se on provosointia vastustajaa kohtaan, koska siellä saattaa sitten olla joitakin pelaajia, jotka käy tosi kuumana, kun niille vähän "ilmottelee". Eihän siellä saa koskaan alistua, pakkohan sitä aina on vähän takasin antaa, vaikka ei aina pärjäisikään, Max tunnustaa.
Jokaisella jääkiekkoilijalla on vahvuuksia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Kenig oli vahvuuksien suhteen ylivertainen junioreissa, mutta liigakiekossa muutamat niistä häviävät, esim. voima. Kun taas tuijotetaan Kenigin kokoa, miehellä on silti erikoisen paljon sellaista, mitä monella muulla liigakiekkoilijalla ei ole.
- Ehkä peliäly on minun vahvuus. Mä olen aika hyvä lukemaan peliä ja pystyn siitä sitten rakentamaan peliä. En mä kovinkaan hyvä luistelemaan ole, minulla ei ole kovinkaan kova laukaus, mä en tee kovinkaan paljon maaleja enkä mä kovin paljon taklaa. Aika vähissä ne hyvät puolet on. Mä vaan pelaan ja pelaaminen on kivaa, Kenig heittää pilke silmäkulmassa.
- Ehkä se on juuri se, että mä pystyn vähän ennakoimaan tilanteita. Mä luen mitä seuraavaksi tapahtuu ja sen takia mä en ehkä jää muiden jalkoihin ja tunnun nopealta. Tavallaan vähän varastan siellä koko ajan. Esimerkiksi Tuulola on samanlainen; ei se koskaan kentällä täyttä potkua ota ja silti se on aina oikeassa paikassa. Ehkä siinä on vahvin ominaisuuteni, Max keksii hetken miettimisen jälkeen.
Tulevaisuus on toivoa täynnä
Tämän hetken eläminen maistuu Max Kenigille. Suuren muutoksen elämään toi armeija, johon nuori keskushyökkääjä suuntasi tammikuussa. Hän ei myöskään ole valmis katsomaan liian pitkälle tulevaisuuteen, vaan pyrkii hoitamaan päivän kerrallaan. Tälle kaudelle tavoitteita kuitenkin löytyy ja miksei löytyisi, pelaahan hän tällä hetkellä yhden liigan mestarisuosikin riveissä.
- Ei muuta kun yrittää vaan pelata niin paljon kuin mahdollista. Tammikuussa alkoi intti ja olen siellä kuulemma yhdeksän kuukautta. Täytyy yrittää nyt pelata sitten niin ettei se vaikuttaisi kovin paljon, keskushyökkääjä toteaa.
Tulevaisuus onkin erittäin mielenkiintoinen Kenigille. Tällä kaudella mies on näyttänyt kaikille pystyvänsä pelaamaan liigatasolla jääkiekkoa ja ensi kausi on enemmän kuin mielenkiintoinen, koko HPK:lle. Tällä kaudella yhden liigan pelätyimmän ykkösketjun muodostaneet Eero Somervuori, Tommi Santala ja Antti Miettinen eroavat - iso paha NHL vaatii veronsa. Tämän tiedostaa myös Kenig, jonka palveluksia saatetaan tarvita tulevaisuudessa jopa ykkösketjussa.
- Tottakai aina ylöspäin pyritään - eihän kukaan koskaan tyydy keskinkertaisuuteen. Kyllä peliaika kiinnostaa ja varsinkin Hämeenlinnassa on hyvä pelata, totta kai. Katsotaan nyt sitten ketkä lähtee NHL:ään, jos siihen sitten aukeaisi pari paikkaa vielä, Kenig heittää ilmoille villin ajatuksen.
- Kyllä kuitenkin jos Santalakin siitä lähtee, eiköhän siihen hankita melkein yhtä hyvä tilalle. Jos ja kun tilaisuus tulee, niin siitä paikasta pitää taistella. Kyllä jos silloin onnistuu, niin Jalonen on niin fiksu, että se näkee, jos siinä pystyy pelaamaan. Tuskin siihen sitten ketään muuta otetaan, jos oma mies pystyy sen paikan täyttämään, Max pitää jalat maassa.
alt="Max power, Kenig alistaa Calounia"> |
Lätäköt rapakon takana loiskuvat, mutta Kerhon lupaava hyökkääjä ei jaksa vielä ajatella NHL:ää. Ilmeisesti mies ei pidä asiaa tällä hetkellä kovinkaan tärkeänä uransa kannalta ja se on ymmärrettävää - ei makeaa mahan täydeltä, vaikka nälkä kasvaakin syödessä. Viime kesän draft-tilaisuuteen lähetettävät laput jäivätkin huomiotta Kenigin perheessä.
- NHL:n suhteen ei ole mitään suunnitelmia. Viime kesänä mä unohdin lähettää ne laputkin sinne, vaikka ne mulle tulikin. En ole yhtään ajatellut. Jos tulee joskus joku varaus niin katsotaan sitten koska on ajankohtaista, vai onko ollenkaan. Kyllähän NHL on aika houkutus. Onhan se tietysti haaste ja tottakai se kiinnostaa, mutta vielä ainakaan se ei ole ajankohtaista, nuori lupaus raottaa tulevaisuuden verhoa.
Tälle kaudelle Kenig soisi varmasti jättipotin: Tulokaskausi ja Hämeenlinnan Pallokerhon ensimmäinen Suomen mestaruus kautta aikain. Hän uskoo vakaasti joukkueeseen ja myöntää siinä olevan paljon ainesta kevättä ajatellen. Tällä hetkellä meno on ainakin iloista ja pisteitä ropisee.
- Kyllä joukkueessa on ainesta. Näyttää siltä, mitä viime kauteen verrataan, ettei muutkaan joukkueet ole niin hyviä. Katsotaan minne päästään, mutta kyllä mahdollisuudet on ihan loppuun asti, tulevaisuuden lupaus lopettaa.
Vaikka Hämeenlinnassa ei vieläkään saataisi kauan odotettuja mestaruusjuhlia, Max Kenig on jo nyt suuri voittaja. Läpimurto liigajoukkueeseen on tapahtunut tyylillä ja lisää sopii odottaa jatkossakin. Pystyykö Max Kenig nousemaan liigapelaajien eliittiin? Kuka tietää, mutta edellytykset sille ovat ainakin kunnossa, sillä Max pelaa jääkiekkoa, koska pelaaminen on kivaa.
