HPK teki runkosarjan uuden piste-ennätyksen ja on kyennyt rauhassa viilailemaan peliään pudotuspeliformuun jo pidemmän aikaa. TPS puolestaan taisteli paikan jatkoon vasta viimeisenä viikonloppuna ja on tavallaan pelannut pudotuspelejä jo parin viikon ajan. Miten HPK pääsee kiihdyttämään parhaaseen vauhtiin ja kestääkö turkulaisten jo alkanut kirivaihde?
- Niin, tässähän on jo aika monta peliä tavallaan pelattu pleijareita. Fiilis on nyt parempi kuin syksyllä, uskotaan että pystytään voittamaan mikä joukkue tahansa, turkulaisten kippari Mika Alatalo sanaili.
- Runkosarjassa pistemäärämme yllätti meidät ja varmasti monet muutkin. Sillä pääsimme historiaan, mutta se on nyt nimenomaan juuri sitä: historiaa, Jukka Jalonen kommentoi maanantaina SM-liigan play-off infotilaisuudessa.
Jalonen antoi samalla hieman piikkiä myös vieressään istuneelle Antti Miettisella, joka valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. SMS-ketju ei ole vähään aikaan ole ollut parhaalla tasollaan ja HPK-luotsi ihmettelikin minkä vuoksi pojat ovat paukkujaan säästelleet.
- Ihan varmasti pystytään parantamaan. Ollaan siitä keskenämme puhuttukin ja sovittu. Ehkä siinä lopussa vähän säästeltiin, kaikki oli kuitenkin niin aikaisin jo selvää. Ei ollut sitä kaikkein suurinta ahneutta enää, selitti Miettinen.
Jalosen piikit eivät tähän loppuneet, vaan kommentteihin mahtui myös ihmettelyä siitä kuinka moni joukkue on tällä kaudella tullut Rinkelinmäelle jo lähes valmiiksi hävinneenä.
- Odotan todella tiukkaa ja kiihkeää sarjaa. TPS:n pelityyli sopii pudotuspeleihin. Se on myös yksi harvoista, joka tulee Rinkelinmäellekin aina pelaamaan voitosta. Helpolla emme varmasti pääse, Jukka Jalonen kertoi
Pudotuspeleissä erikoistilanteiden merkitys vain korostuu entisestään. Molemmat ryhmät kuuluvat tässä suhteessa liigan aateliin. Molemmilla myös löytyy luottamusta omien kuvioidensa toimivuuteen.
- Ei me niitä sen koommin mietitä. Alivoimahan TPS:llä on jo pitkään ollut hyvä, mutta ylivoima ei aiemmin ole ollut samalla tasolla. Siinä on saatu aikaan iso parannus, pelataan suoraviivaisesti ja lauotaan paljon. Meiltä löytyy ylivoimalle hyviä parivaljakkoja ja trioja, joilla on yhteistä kokemusta, Alatalo mietiskeli.
- Meidän prosentit ovat samaa luokkaa TPS:n kanssa. Joka neljäs tai joka viides pitäisi tehdä eli suunnilleen yksi maali per peli – siihen pyritään. Se on kuitenkin vain yksi osa peliä ja tarvittaessa tehdään sitten muutoksia. TPS:llä on tietysti myös hyvä alivoima, Jukka Jalonen pohti ylivoiman merkitystä.
- Kyllä me luotetaan, että se lähtee kulkemaan. Ylivoimalla voidaan ratkaista pelejä ja kyllä meillä riittää uskoa näihin koostumuksiin, HPK:n ykkösylivoimanyrkin maestro Miettinen kertoi luottavaisena.
Maalivahdit
HPK:n maalin suulla pudotuspeleissä nähdään Joni Puurula, jonka debyytti play-offseissa viime kaudella oli vakuuttava. Alkukaudesta Puurulan taso ailahteli paljonkin, mutta vuodenvaihteen jälkeen nuori vahti on esittänyt huikeita otteita. Parhaimmillaan maaginen ja pystyy kantamaan joukkuettaan, mutta miten käy tosipaikan tullessa? Luukkua aukoo vielä nuorempi Hannu Toivonen, joka on valmis hyppäämään kaukaloon tarvittaessa.
Ansiotontakin gloriaa kerännyt Teemu Lassila tarjoilee liigatason otteita ja joutuu tarjoamaan niitä tappiin asti, sillä vaihtoehtoja ei enää ole. Lassilan nollapelit ja loistavat otteet toivat osaltaan TPS:n mukaan pudotuspelikarkeloihin. Jason Elliottin pelituntuma oli Lassilan pelatessa jatkuvasti täysi arvoitus, kunnes Kojo päätti runkosarjan viimeisessä ottelussa testata oliko Australian passia kantavalla veräjänvartijalla yhtään pelituntumaa jäljellä. Ei ollut.
TPS:n maalivahtiosasto on siis hyvää keskitasoa, mutta haavoittuva. Lassilan loukkaantuminen olisi katastrofi. Molemmilla ryhmillä on nuoret maalivahdit, jotka pystyvät hyvänä päivänä erinomaisiin suorituksiin. Lassila on kuitenkin täysin testaamatta pudotuspeleissä ja kokemusta muutenkin todella vähän, Puurulalla on sentään allaan jo useampi kausi miesten sarjoissa sekä viime kevään pleijarit. HPK:lla lievä etu varmemman suoritustason sekä huomattavasti paremmassa kunnossa olevan kakkosvahdin osalta.
Puolustus
Martin Strbakin hankinnan myötä Kerhon pakistosta löytyy edes jonkin verran leveyttä. Aiemmin paketti oli liikaa kapteeni Tuulolan varassa. Hyökkäys on paras puolustus ja HPK:n peräpää ei ole tällä kaudella juuri joutunut kovan paikan eteen, sillä kiekko on suurimman osa peliajasta vastustajan päädyssä.
Kolmosparin miehiltä kaivataan tasonnostoa ja lisää varmuutta. Vaikka HPK jatkaakin rohkealla pelitavallaan, niin pudotuspeleissä saatetaan tarvita myös lisää nöyryyttä. Hyökkäysvoimaa puolustuksesta Kerholla löytyy, mutta nyt kaikkien täytyisi kaivaa esiin myös se vääntövoima, mitä reserveistä löytyy.
Tepsin puolustus kyettiin summaamaan kolmeen sanaan alkukauden perusteella: Virheitä, virheitä, virheitä. Kunnes kuin taikaiskusta viimeiseltä maaottelutauolta luistili kaukaloon aivan erinäköinen ryhmä. Tai kyllä se muistutti ulkoisesti seikoloita, peltosia ja paukkusia, mutta sen kurinalaisuus oli aivan eri planeetalta. Tuntuu vaikealta käsittää millaisen tasonnoston tämä osasto teki tuon viikon tauon aikana. Teemu Lassilan nollapelien kiitospotista 80 % kuuluisi turkulaisten puolustajille.
Kiinnostavaa on nähdä saako Sergei Yerkovich jonkinmoisen roolin fyysisessä play-off taistossa, jossa kyömyselkäinen valkovenäläinen olisi omimillaan. Yerkovich saattaa korvata Jussi Timosen, jonka hiomisen timantiksi voidaan keskittyä taas vähemmän tärkeissä peleissä.
Puolustus on siis hyvässä play-off tikissä ja se on Palloseuran paras osa-alue. HPK:lla erinomainen kärkikolmikko (Tuulola, Strbak, Sicak), mutta sen jälkeen omassa päässä ollaan vaikeuksissa. Joukkueiden peräpäät ovatkin melko tasaväkisiä.
Valmennus
Jukka Jalonen on saanut osakseen paljon suitsutusta joukkueensa erinomaisista otteista runkosarjassa, suurimmaksi osaksi täysin aiheellisesti. Nuorella valmentajalla on yllättävän paljon kokemusta ja näyttänyt pelinjohdollisen osaamisensa HPK:n peräsimessä. Saanut kaiken irti melko kapeasta pelaajamateriaalista.
Niin kuin ei HPK kaatunut valmennukseen, ei se tee sitä tänäkään keväänä. Jalonen on hyvin pelissä sisällä ja tekee tarpeen mukaan muutoksia. Uskallusta erikoisempiinkin temppuihin löytyy, mutta mailojenmittauksia ei silti liene luvassa pudotuspeleissä.
Tepsin valmentaja Kari "Kojo" Jalonen on saanut paljon kritiikkiä niskaansa. Ei ole helppoa luotsata lippulaivaa, joka poiketen edellisistä vuosista ei olekaan luksuspaatti, vaan pahainen suotuvene, jolla on kohtalon oikusta sama nimi. Kun joukkue on vielä kasattu amatöörimäisesti, ei ole valmentajalla helppoa.
Kojo ei ole tunnettu kovinkaan hyvänä taktikkona ja hänen osallistumisensa peliin ottelun sisällä on ollut minimaalista. Myöskään kokoonpanot eivät ole eläneet kovinkaan paljoa koko kautena.
TPS:n valmennus on kysymysmerkki play-off pelejä silmälläpitäen, HPK:lla sellaista epävarmuutta ei ole.
Ykköskentät
HPK:n ykköskentästä löytyy todella kova nippu pelimiehiä. Hyökkäysketjussa SMS ja puolustuksessa kokeneet, huipputasoiset veteraanit Tuulola sekä Strbak. Vaikka MM-kisoihinkin vahvasti ehdolla oleva ykkösketju onkin kerännyt glooriaa koko kauden ajan, niin pojilla riittää vielä työsarkaa – vähintään kuukauden verran kolmikko on pelannut säästöasetuksin.
Katsojien kannattaa seurata erityisesti Tuulolan loisteliaita pitkiä avauksia vastustajan siniviivalle sekä ykköskentällisen normaalia avauskuviota, jossa Tuulola lähettää Tommi Santalan täyteen vauhtiin suoraan vastustajan puolustuksen keskelle. Maalintekovoimaa Kerhon ykkösnyrkistä löytyy yllin kyllin ja parhaimmillaan kentällinen pystyy pyörittämään vastustajan viisikon täysin kuutamolle.
TPS:n ykköskenttä. Tuntuu typerältä puhua yli kolmekymppisten äijien potentiaalista, mutta pudotuspeleissä odotetaan näiltä köriläiltä tasonnostoja. Ihan kivat suoritukset eivät enää riitä. Huimasti kehittynyt Mikael Holmqvist lienee omimmillaan pitkine raajoineen ja mailoineen laitakahinoissa tai nousemassa maalille suojaten kiekkoa. Kaitsu Nurmisen ranne on ollut mukavassa kunnossa runkosarjassa, mutta yksittäiset kiekonmenetykset tai taklaukset ovat sekoittaneet turhaan kultakuupan peliä. Play-offseissa pää on pidettävä kylmänä, vaikka niittejä tulisi kuinka.
Tuomas Grönman on juuri sellainen pakki, minkä jokainen valmentaja haluaisi play-offeihin omaan joukkueeseensa. Vahva, kokenut, riittävän taitava ja nauttii respektiä kaikkien liigapelaajien taholta. Kimmo Peltonen on ollut hirveä floppi ja kun vastassa on entinen joukkue, ranteet tutisevat entistäkin enemmän.
Kakkoskentät
Pallokerhon hyökkäysteho jatkuu myös kakkoskentälliseen, josta löytyy osasto Tsekkoslovakia. Ketjun miehittävät pistepörssin voittaja Tomas Kucharcik sekä laidoilla maaliahneet Jan Pardavy sekä vuokramies Jaroslav Balastik. Pardavy on parantanut tasoaan valtavasti pudotuspelien lähestyessä ja Kucharcikin ketjukaverina maajoukkueessakin pelaava Balastik teki pisteitä lähes joka pelissä. Ketju on hyökkäyspäässä todella juonikas, mutta ei ole suurissa ongelmissa omassakaan päässä, sillä Kucharcik on yksi SM-liigan parhaita puolustavia keskushyökkääjiä.
Ketjun takana puolustavat Sicak ja Aki Heino. Ykköspariin verrattuna tasonpudotus on todella suuri, mutta Sicakista on nopealla tahdilla kehittynyt mainio jokapaikan höylä. Heino on saavuttanut kyseenalaisen kulttisuosikin aseman Rinkelinmäellä letkeillä harhatuksillaan ja pelottavan suurella itseluottamuksellaan kiekon ylöstuonnissa. Sicak paikkaa nopeudellaan paljon, mutta Heinon pitäisi löytää painivaihde kulmakahinoihin sekä maalinedustalle.
Tepsin kakkoskenttä on ollut hyvässä vireessä runkosarjassa ja siltä voidaan odottaa vahvaa panosta myös pudotuspeleissä. Mika Alatalon tyyliset hyökkääjät ovat play-offeissa kuin kotonaan kun saa dieselkoneella painia kulmissa kaivaen kiekkoa. Vahalahden maalivainua tarvitaan jos otteluista on tulossa tiukkoja. Lahjakas Koivu on testaamatta kovissa ratkaisupeleissä, mutta potentiaali on valtaisa.
Pakkipari Kauppinen- Paukkunen ovat olleet runkosarjan viime otteluissa pahimmassa pulassa. Eritoten sijoittumisen ja maalineduspelin kanssa on kaksikolla ollut pahoja ongelmia.
Kolmoskentät
HPK:n kolmoskentällinen on play-offsien lähestyessä päättänyt tehdä melkoisen ryhtiliikkeen. Kakkosketjusta pudonnut Janne Laakkonen luo taidolla maalipaikkoja lähes joka vaihdossa ja kuin salamaniskusta ovat Lehterä ja Louhi ruvenneet iskemään kiekkoja sisään noista paikoista. Kolmikon rooli on kuitenkin vielä hieman epäselvä, puolustaako ja jarrutella vai hyökätä ja takoa maaleja?
Koko puolustuksen suurimmat kysymysmerkit löytyvät kolmannesta parista. Paljon sivussa ollut Tuomas Eskelinen on parhaimmillaan ilkeä avojääntaklaaja, mutta usein ratkaisevan potkun myöhässä. Teemu Aalto taas saattaa pommittaa ylivoimamaaleja kuin liukuhihnalta, mutta jää jälkeen pahasti puolustustehtävissään.
Turkulaisten legendaarisella rottaketjulla (tai sen variaatioilla) on ollut se identiteettikriisi. Kun kuolevat joutsenet ja vastustajan pohkeiden hakkaaminen ei riitä, eikä kaikkien sen jäsenten (lue=Kiviharju) taidot riitä kiekolliseen peliin, on ketjulla ongelma: keitä me olemme ja mitä me teemme. Vastauksena Kojo on poistanut heikoimman linkin (lue = Kiviharju) ja korvannut hänet joko Mikkolalla ja viime peleissä jollain junnulla – lähinnä väkivahvalla Matias Metsärannalla.
Markus Seikola on vaellellut synkkyydessä joulupyhistä asti, eikä hyökkäävänä pakkina tunnettu Seikola ole kyennyt käyttämään hänen kiekollisia vahvuuksiaan. Pasi Petriläinen on joukkueen paras tasonnostaja ja täten nykyään joukkueen puolustuksen johtotähti.
Neloskentät
Viime kaudella Kerhon neloskentällinen ei juuri peliaikaa saanut ja kentälle päästessään oli täysin rooliton. Nyt tilanne on kuitenkin täysin erilainen ja nelonen on pelannut koko kauden. Juhamatti Yli-Junnila pystyy käyttämään kokoaan hyväksi mainiosti kiekon saadessaan, nelosketjun hyökkäyspään kulmassa käyttämä puoliminuuttinen on hyvää lepoaikaa muille pelaajille.
Lisäpakkeina isot ja kovat Mäkelä&Korkeavuori, joiden liike ei ole aivan pleijaritasoa. Varahyökkääjinä Suutarinen ja Lahti sekä sarjan neljänteen otteluun pelikiellosta vapautuvat Erkki Rajamäki.
Neloskentän funktio Tepsissä on pörrätä ja saada aikaan yleisössä ”ai kun sööttiä, ne yrittää” huokauksia. Tulostaululla neloskentän energia ei koskaan näy. Tuskin he saavat paljoakaan peliaikaa tosipelien käynnistyessä. Nimekkäällä Niko Mikkolalla on kaikista playoffiin selvinneiden joukkueiden pelaajista surkein teholukema, mutta hänen floppikaudestaan huolimatta Mikkola saattaa vahvistaa rottaketjua. Neloskenttään valuminen ei siis ole mikään henkilökemiajuttu. Kankaanperä pörrää jo kolmatta kauttaan Palloseurassa tehden komeita yksilösuorituksia ilman merkittäviä tehoja.
Ennakkoarvio
Riippuu pelinkuvasta. Jos ottelut muotoutuvat juuri kliseisiksi play-off väännöiksi missä ähkitään laidoissa ja maaleja nähdään maksimissaan kaksi, on Tepsilläkin omat mahdollisuutensa laittaa edes hieman kampoihin. Mutta jos HPK jatkaa iloista rintarottingilla hyökkäämistään, voidaan Turussa vain keskittyä toivomaan ettei nyt hirveän rumilla lukemilla tulisi turpaan. Kari Jalosen oma urheilullinen tavoite on kuitenkin täytetty: TPS on pudotuspeleissä ja hänen nimeensä ei viitata Juhani Tammisen sijasta kun puhutaan Palloseuran historian huonoimmasta valmentajasta.
HPK:n ei sovi sortua kuvittelemaan yhtään seuraavaa ottelua pidemmälle. Vaikka Hämeenlinnassa nyt tosissaan mestaruutta jahdataankin, niin pelkästään välieriin pääseminen vaatii TPS:n voittamista neljästi. Kauden aiemmat ottelut puoltavat myös HPK:n voittoa, aiemmat kohtaamiset pudotuspeleissä puolestaan puhuvat TPS:n puolesta.
HPK jatkoon voitoin 4-1.
Lopuksi vielä muutamia molempien joukkueiden edustajien kommentteja:
”Joukkueella on kova nälkä. Valmentajien pitää mieluummin jarrutella kavereita.”
- Jukka Jalonen ryhmänsä mestaruushaaveista.
”Vähän vähemmän riskejähän siellä otetaan. Viisi pelaajaa on aina kiekon alapuolella puolustamassa. Hyökkäyspeli muuttuu varoavaisemmaksi ja tulee vähemmän jäähyjä. Me kuitenkin luotamme omaan pelitapaamme ja lähdemme hyökkäämään tutulla tyylillä.”
- Jukka Jalonen pudotuspelien erilaisesta pelityylistä.
”Tosi kokenut, taitava ja kurinalaisesti puolustava joukkue.”
- Antti Miettisen luonnehdinta vastustajasta.
”Tavoite oli päästä kahdeksan joukkoon. Sinne halusimme ja sinne pääsimme.”
- Kari Jalosen häkeltynyt vastaus, kun häneltä kysyttiin sama kysymys kuin sukunimikaimaltaan hetkeä aikaisemmin eli yllättikö joukkueen saalistama pistemäärä.
”Hyvin olemme tässä nousseet, viimeiset kaksi kuukautta peli on ollut ainakin sinne päin, mitä sen olisi pitänyt olla koko kauden.”
- Mika Alatalon luottavainen lausuma TPS:n nousukunnosta.
”Siellä on erittäin äänekäs yleisö, hyvä fiilinki pelata. Varmaan saadaan sama myös Turkuhalliin.”
- Alatalo odottaa meteliä halleihin.
