Pelicans ei ehkä pelaisi tänä päivänä SM-liigaa, jos edellinen sen käymä liigakarsinta olisi ollut oikea liigakarsinta. Keväällä 2000 Kärpät pesi pelikaanit voitoin 3–1, mutta odotettu kabinettipäätös sulki SM-liigan ja lahtelaiset saivat pitää paikkansa.
Vaan on niitä karsintapelejä tosimielellä Lahdessa pelattu. Seuraavassa katsaus kahteen viime vuosikymmeneen.
1993: Palomies Mäkinen pelastajaksi
Vuosi 1992 oli lahtelaiskiekon yksi monista nimenmuutosvuosista, kun Hockey-Reipas teki konkurssin ja korvaajaksi perustettiin Reipas Lahti.
Paperilla joukkue oli jälkikäteen katsottuna erittäin mielenkiintoinen: uransa viimeisiä vuosia pelannut tähtihyökkääjä Erkki Laine edusti kokemuksen keihäänkärkeä, ja tulevat liigajyrät Toni Koivunen, Erik Kakko, Toni Sihvonen ja kuopus Jari Kauppila tekivät nousuaan junioreista liigaympyröihin. Puolustuksessa häärivät tshekkitaituri Jiri Latal ja kauden lopussa lainamiehenä muuan Petteri Nummelin.
Kolmas liigakausi konkariluotsi Esko Nokelaisen komennuksessa meni kuitenkin alusta loppuun penkin alle. Runkosarjan päätteeksi pussiin oli kertynyt vaivaiset 15 sarjapistettä.
Kun Reippaan alkoi karsinta kotitappiolla KooKoolle, Nokelaiselle näytettiin ovea.
Tuolloin liigakarsinnassa pelasivat SM-liigan jumbon lisäksi kolme I divisioonan parasta joukkuetta. Sarjamuotoisessa karsinnassa kaikki pelasivat toisiaan vastaan sekä kotona että vieraissa.
Nokelaisen paikalle tulipaloa sammuttamaan nostettiin toinen konkari, Kari Mäkinen, joka oli Kärppien kultavalmentaja 80-luvulta. Mäkisen johdolla Reippaan kurssi kääntyi.
Sarjan suurimmat jännityksen hetket elettiin Kouvolassa. KooKoo oli puskista noussut aivan liigapaikan porteille. Sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella Reipas lähti vierailulle kihisevään Kouvolaan, eikä yllätys enää toistunut. Lahtelaiset hakivat 8–5-vierasvoiton.
– Tupa oli ihan täynnä tuossa matsissa, tuskin koskaan on samanlaista tunnelmaa ollut Kouvolan jäähallissa. Myllyksen päästämät ”oudot” maalit tosin latistivat tunnelman lopussa, Jatkoajan pitkäaikainen KooKoo-toimittaja Miikka Mikkola muistelee.
Jännitys säilyi viimeiselle kierrokselle asti, mutta edes voitto ei auttanut KooKoota, kun Reipas kellisti samaan aikaan TuTon. Mäkisen komennossa Reipas ei hävinnyt sarjassa yhtään ottelua.
Karsintasarjan pisteet (6 ottelua, voitosta 2 pistettä ja tasapelistä 1): Reipas Lahti 9, KooKoo 8, TuTo 4, JoKP 3.
Reippaan parhaat pistemiehet: Erkki Laine 3+9=12, Toni Koivunen 5+5=10, Juha Nurminen 6+2=8, Erkki Mäkelä 4+4=8, Sami Wikström 3+4=7.
Lue myös: Jatkoajan divarihistoriikki kaudelta 1992–1993
1994: Turmio tuli Turusta
Jos lahtelaisyleisö kuvitteli, että edelliskaudesta ei voisi huonommaksi pistää, niin väärässä olivat. Kari Mäkisen kuherruskuukausi päävalmentajana ei kestänyt kesän yli, ja jo lokakuun alussa hänen korvaajakseen nostettiin seuraorganisaation sisältä Jukka-Ville Jääsalmi.
Kurssi pysyi valmentajavaihdoksen jälkeen tukevasti alamäessä: Reipas koki kauden aikana peräti 17 ottelun tappioputken, mikä on yhä SM-liigan ennätys. Runkosarjan päättyessä kasassa oli 14 sarjapistettä ja maaliero 119–280.
Ennuste ennen karsintaa ei ollut lahtelaisille lohdullinen. Sen muistaa myös Pelicansin nykyinen toimitusjohtaja Ilkka Kaarna, joka toimi tuolloin SaiPan päävalmentajana.
– Ulkopuolisen silmin etukäteisarvio oli, että TuTo nousee. Heillä oli aika kova joukkue, Kaarna muistaa.
– Myös JoKP oli vahva ja lähtenyt kauteen kovin odotuksin, mutta heillä ilmeni jo ennen kevättä taloudellisia vaikeuksia. Me (SaiPa) taas tulimme karsintaan vähän yllättäen, eikä liiganousu ollut realistinen tavoite.
Ja TuTohan nousi. Ryhmässä oli satojen pelien edestä SM-liigakokemusta, ja ytimeen kuului miehiä, jotka ovat pinnalla tänäkin päivänä: päävalmentaja Juhani Tamminen sekä runkosarjan pistepörssin voittanut Pekka Virta. Entinen NHL-legenda Risto Siltanen oli kova nimi divarijoukkueeseen. Myös maalia vartioi entinen NHL-mies, Suomessa jo vuosikausia divaria tahkonnut Jim Bedard. Bedard oli tuolloin 38-vuotias, nykyisin hän on Detroit Red Wingsin maalivahtivalmentaja.
Reipas jäi tasaisen karsintasarjan jumboksi. Kotonaan lahtelaiset kaatoivat SaiPan ja JoKP:n, mutta tiukka taisto TuToa vastaan päättyi katkeraan 2–3-tappioon. Vieraspeleistä kertyi vain yksi piste, tasapelistä Joensuusta.
TuTo hävisi karsinnan viimeisen ottelun Joensuussa murskalukemin 0–13, mutta ei ihme, sillä nousu oli varmistunut jo edellisellä kierroksella ja juhlat alkaneet.
Karsintasarjan pisteet (6 ottelua): TuTo 8, SaiPa 6, JoKP 5, Reipas Lahti 5.
Reippaan parhaat pistemiehet: Tommy Kiviaho 2+6=8, Juha Nurminen 5+2=7, Jonni Vauhkonen 2+2=4, Jyrki Poikolainen 1+3=4, Jari Kauppila 3+0=3.
Lue myös: Jatkoajan divarihistoriikki kaudelta 1993–1994
1999: Nousu, jota kukaan ei odottanut
Nousu SM-liigaan ei ollut Pelicansin tavoitteena kauden 1998–99 alkaessa, sen ovat asianosaiset auliisti myöntäneet. Kari Eloranta oli pelaajauransa ansiosta kunnioitettu hahmo, mutta valmentajana vielä noviisi. Pelaajien nimilista näytti paljon vaatimattomammalta kuin Kärppien tähtisikermä. Pelicansin tähtäin oli pidemmällä tulevaisuudessa.
Tarina on varsin klassinen esimerkki siitä, kuinka hyvä joukkuehenki voi saada ihmeitä aikaan. Tätä hehkutti haastateltava toisensa perään, kun kaksi vuotta sitten tein Pelicansille muistelojuttusarjan liiganousun 10-vuotisjuhlan kunniaksi.
Kukaan ei kasvanut joukkuetta suuremmaksi, tai edes lähelle. Runkosarjassa tehokkain pelikaani Toni Saarinen oli pistepörssissä ”vasta” kymmenes, ja karsintasarjan ykköstykki oli Jouko Myrrä, huippu-urheilullinen joukkupelaaja viimeisen päälle.
– ”Piri” oli rakentanut joukkueen ja se pelasi täysin joukkueena. Sitoutumisen taso oli huikea. Erikoisinta oli se, että kokoonpanon ulkopuolelle jääneet pelaajat olivat kaikkein sitoutuneimpia ja tsemppasivat muita, Saarinen kertoi juhlahaastattelussa.
Karsintasarjan formaatti oli muuttunut sitten Reippaan aikojen. Nyt ykkösdivisioonan kuusi parasta pelasivat pudotuspelien avauskierroksen normaalina pudotuspelinä. Sarjojen kolme voittajaa etenivät varsinaisiin karsintapeleihin, jossa ensimmäisellä kierroksella divarin kolmas kohtasi SM-liigan jumbon ja kaksi muuta muodostivat toisen otteluparin. Sarjat ratkottiin ”paras viidestä” -periaatteella.
Runkosarjassa Pelicans jäi 19 pistettä Kärppiä jälkeen, mutta pudotuspelit alkoivat kuin unelma. Lahtelaiset passittivat Hermeksen laulukuoroon suoraan kolmessa ottelussa, ja samaan TuTo järjesti jymy-yllätyksen pudottamalla Kärppien miljoonaryhmän.
Yhtään ottelua Pelicans ei hävinnyt sen jälkeenkään. Karsintasarjan avauksessa Sport oli samanlainen kolmen ottelun suupala kuin Hermeskin – tosin ratkaisupelissä yleisöä pidettiin piinassa toiseen jatkoerään asti, kunnes karsintasarjan kunkku Jouko Myrrä laukoi voittomaalin.
– Siinä vaiheessa homman kääntyminen meille on varmaan käynyt päässäni, mutta varmasti en sitä kellekään ääneen sanonut, nöyrästä tyylistään tunnettu Kari Eloranta kertoo.
Meno ei hyytynyt KalPaakaan vastaan. Pelicans haki avauksessa 4–1-voiton Kuopiosta, ja paniikki konkurssikypsässä kuopiolaisseurassa oli valmis. Toisessa ottelussa Lahden jäähalliin myytiin viranomaisluvalla lippuja yli normaalin kapasiteetin. Hurmioitunut kotiyleisö sai mitä tilasi: Pelicans voitti 3–1.
Kolmanteen otteluun Kuopioon matkusti aikalaisarvioiden mukaan lähes 2000 lahtelaisfania. Kentällä Pelicans sai ohjat käsiinsä ajoissa. Toni Saarinen teki avausmaalin jo yhdeksän minuutin pelin jälkeen, ja toisessa erässä Magnus Axelsson lisäsi johtoa. Pekka Tirkkosen kavennusmaali ei pelastanut KalPaa, vaan tuloksella 1–2 lahtelaisjuhlat olivat valmiit alkamaan.
– Olimme varmaan aika äänekäs lauma Kuopion kaduilla. Taisimme suht selkeästi ilmoittaa, keitä me ollaan ja että ollaan noustu, nousujoukkueen kapteeni Kimmo Peltonen muistelee nauraen.
Liigakarsinnan ottelusarjat: Pelicans–KalPa 3–0 (4–1, 3–1, 2–1), Pelicans–Sport 3–0 (3–1, 3–0, 2–1 ja), KalPa–TuTo 3–0.
Pelicansin parhaat pistemiehet (6 ottelua): Jouko Myrrä 6+2=8, Jussi Vienonen 1+5=6, Aki Uusikartano 0+6=6, Magnus Axelsson 4+1=5, Toni Saarinen 3+2=5.
2000: Täysillä kabinettipuheista huolimatta
Kärpät oli valtavilla satsauksilla pedannut liiganousua itselleen jo monta vuotta mutta aina hyytynyt viimeistään kalkkiviivoilla. Tänä keväänä oululaiset marssivat itsevarmasti päätyyn asti. Liigajumbo Pelicansin ja Kärppien karsintasarja toteutui odotetusti.
Monilla tahoilla pidettiin itsestäänselvyytenä, että karsinnan tuloksesta riippumatta molemmat saisivat liigapaikan ja SM-liiga suljetaan. Yleisö tiesi tilanteen, mutta silti latinki oli molemmissa kaupungeissa valtava.
Myös tästä sarjasta Pelicansin nykyisellä toimistohenkilökunnalla vereviä muistoja. Markkinointipäällikkö Tomi-Pekka Kolu pelasi tuolloin Pelicansissa hyökkääjänä.
– Olihan sillä kabinettipäätöksellä spekuloitu, mutta ei meillä ollut tarkempaa tietoa siitä, eikä se vaikuttanut mihinkään suuremmin. Lähtökohta oli se, että tiedettiin Kärppien kova ryhmä, ja että se on ihan liigakelpoinen. Siitä lähdettiin tasapäisesti sarjaan, Kolu kertaa.
– Pelicansin ja Kärppien välillä oli jo divisioonassa ollut hyviä pelejä. Ne haluttiin aina voittaa.
Lahden kiekkohistoriassa ei ole montaa samanlaista vierasfanien invaasiota nähty kuin oululaisten vyöry tässä karsintasarjassa.
Hurjaa jännitysviihdettä karsintasarjan avauksessa tarjottiinkin. Vuoristoratamainen kamppailu päätyi jatkoajalle 4–4-lukemissa. Yleisö haukkoi henkeään, kun Pelicansin Brett Lievers täräytti kiekon ylärimaan, mutta lopulta riemuun räjähti vieraskatsomo. Ratkaisumaalin teki puolustaja Jaako Niskavaara, joka myöhemmin edusti myös Pelicansia.
Ensimmäisessä kotiottelussaan Kärpät meni kipsiin. Pelicans haki vaikeuksitta 5–1-voiton Raksilasta. Seuraavassa taistossa Lahdessa molemmat pistivät puolustusmuurin kuntoon: jatkoajalle mentiin 0–0-tilanteessa. Lopussa juhli jälleen Kärpät. Voittomaalin täräytti hirmulämärillään puolustaja Kristian Taubert.
Pelicans lähti neljänteen otteluun Ouluun selkä seinää vasten. Tomi-Pekka Kolun mukaan joukkue ei ollut ahdistunut tai alistunut, mutta kentällä Kärpät oli kaikin puolin valmiimpi.
– Pelitapahtumia en kovin hyvin muista, mutta halli oli aivan turvoksissa, ja siellä omituisen paljon kosteutta. Pleksit olivat ihan huurussa. Ja huuto kuului katsomosta aivan koko ajan, Kolu muistaa.
Raksilan yleisökapasiteetti oli tuolloin 7600, mutta aikalaisarvioiden mukaan hallissa saattoi olla lähes 10 000 ihmistä.
Kärpät piti neljännen karsintaottelun hallussaan alusta loppuun ja voitti lukemin 4–1. Päävalmentaja Juhani Tamminen pääsi jo toista kertaa juhlimaan liiganousua lahtelaisten kustannuksella.
Mutta kuten odotettua, kesällä liiga teki sulkemispäätöksensä ja päästi myös Pelicansin liigaan. Karsintoja ei pelattu yli kahdeksaan vuoteen.
Liigakarsinnan ottelusarjat: Pelicans–Kärpät 1–3 (4–5 ja, 5–1, 0–1 ja, 4–1), Pelicans–Diskos 3–0 (9–2, 6–2, 6–2), Kärpät–Sport 3–0 (4–2, 4–1, 5–2).
Pelicansin parhaat pistemiehet (7 ottelua): Brett Lievers 4+10=14, Tommi Turunen 4+4=8, Dan Gravelle 3+3=6, Jan Latvala 1+5=6, Veli-Pekka Nutikka 3+2=5.
2011: Ei karsintaromantiikkaa
Vaikka jumbosija tuli 2000-luvun alussa Pelicansille tutuksi, edellisestä liigakarsinnasta on ehtinyt vierähtää nyt jo 11 vuotta. Yllä oleva pikahistoriikki muistuttaa, kuinka katkeransuloisia muistoja lahtelaisilla on karsintapeleistä.
Lappeenrannasta kotoisin oleva Ilkka Kaarna, 56, on oikeastaan vielä suurempi liigakarsintaekspertti kuin lahtelaiset itse. Pelaajana hän muistelee pelanneensa noin viidet karsinnat SaiPan ja Jokereiden riveissä. SaiPassa hän on kokenut myös kahdet karsinnat valmentajana ja yhdet toimitusjohtajana – viimeksi mainitut (1996) päättyivät lappeenrantalaisten nousujuhliin.
Onko karsintaromantiikan tunnetta siis rinnassa, Ilkka Kaarna?
– No ei todellakaan. Siitä on romantiikka kaukana, kun pelataan useiden ihmisten työpaikoista, Pelicans-toimitusjohtaja vastaa vakavissaan.
– Pelaajana se oli erilaista. Oli yleensä vain voitettavaa. Mutta ajat ovat muuttuneet, nyt resurssierot sarjojen välillä ovat suuret ja niin myös riskit. Ei tarvitse mennä kuin 90-luvulle, niin erot olivat huomattavasti pienemmät kuin nykyään.
Lauantaista alkaen nähdään, mikä on liigan ja Mestiksen tasoero tällä hetkellä – vai onko sitä?
