Viime kauden joukkueesta poistui kesän aikana muutama tärkeä pelaaja. Pasi Määttäsen laitettua hokkarit naulaan ja Marko Anttilan siirryttyä Aurajoen rannoille, jäi Ilveksen hyökkäykseen merkittäviä aukkoja. Kun joukkueen ulkopuolelta ei hankittu yhtään hyökkääjää alkavalle sesongille, on selvää, että varsinkin keskushyökkääjien osalta Ilveksen materiaali on luvattoman ohut.
Puolustuksen osalta tilanne on huomattavasti parempi Antti Bruunin ollessa ainoa merkittävä lähtijä. Paluumuuttajat Martti Järventie ja Ville Koistinen ovat juuri sitä, mitä yhä nuori Ilveksen joukkue kaipaa. Parivaljakon tuoma kokemus ja rauhallisuus tasapainottavat hyvin joukkueen harmoniaa.
Maalinsuulle Ilves kaappasi Vesa Toskalan, mikä tekee maalivahtitilanteesta vähintään mielenkiintoisen.
Voimahyökkääjät kortilla
Ilveksen hyökkäysosasto on ongelmallinen. Ykkösketjuna jatkanee viime kaudelta tuttu tehokolmikko Jesse Niinimäki - Mark Lee - Masi Marjamäki. Trion takana on rutkasti potentiaalia, minkä realisoituminen on pitkälti sentteriosaston onnistumisesta kiinni. Harjoituspeleissä kakkosketjua on johtanut Matias Myttynen, joka omaa uskomattoman määrän taitoa, mutta pelinopeus kaipaisi vielä terävämpää otetta. Henri Tuominen haastaa Myttysen kakkossentterin paikasta kauden mittaan.
Laitahyökkääjien osalta tilanne on parempi, vaikka Toni Rajala lähteekin Edmonton Oilersin leirille siipiään kokeilemaan. Mies tehnee kuitenkin paluun leiriltä hyvin nopeasti, mikäli kesä ei ole tuonut miehen fysiikkaan oleellisia muutoksia. SM-liigassa miehen taidot kestävät vertailun.
Vauhtia Ilveksen peleistä ei tule puuttumaan, sillä laitahyökkääjät ovat hyvin liikkuvia ja taitavia. Ongelmia tulee enemmän fyysisyyden puutteesta. Anttilan lisäksi hyökkäyksestä on poistunut isokokoinen Tommi Välimaa, eikä tilalle ole tullut vastaavia kovaan peliin pystyviä pelaajia. Marjamäen lisäksi joukkueesta löytyy ainoastaan Kai Kantola, jota voisi luonnehtia voimahyökkääjäksi. Kulmapelaamisessa Ilves nojaakin enemmän nopeuteen, siitä pitävät huolen Joonas Raskin, Matias Soinnun ja Ville Korhosen kaltaiset pelaajat. Maalineduspelaaminen tulee hyökkäyspäässä olemaan ongelma.
Puolustuksessa nuoruutta ja kokemusta
Puolustuksessa Ilveksellä on pullat hyvin uunissa. Uudet hankinnat, Martti Järventie ja Ville Koistinen, olisivat kovia nimiä mihin tahansa SM-liigajoukkueeseen. Ilveksessä heille on tarjolla iso rooli ja ennenkaikkea he tuovat nuoreen joukkueeseen sylikaupalla kokemusta. Pelillisesti Järventie ja Koistinen ovat kiekollisina puolustajina liigan eliittiä ja tuovat uusia ulottuvuuksia Ilveksen viime kausina surkeasti sujuneeseen ylivoimapeliin.
Fyysisyydestä Ilveksen puolustuksessa vastaavat hienoa harjoituskautta pelaava Teemu Kesä ja loistokauden pelannut kanadalaispakki Ryan Glenn. Molempien hauis riittää hyvin maalinedustan putsaamiseen ja Glenniltä löytyy kykyä myös kiekolliseen pelaamiseen. Ruotsalaispuolustaja Nils Bäckström voidaan laskea stay-at-home -tyyppiseksi puolustajaksi. Bäckströmin voi tosin olla vaikea mahtua pelaavaan kokoonpanoon, sillä viime kaudella läpilyöneet Niko Peltola ja Jyrki Jokipakka löytänevät kumpikin paikkansa pelaavasta kuusikosta.
Ilveksen puolustus on liigan eliittiä. Kiekollisesti kyvykkäänä siltä odotetaan apuja myös hyökkäyspäähän, joka on huomattavasti kevyempi. Koistinen, Järventie, Glenn ja Peltola pystyvät hyökkäyksiä tukemaan, mutta puolustuspelin olisi syytä pysyä silti kasassa. Yksi asia on kuitenkin varma: Ilves tulee alkavalla kaudella kääntämään peliä todella nopeasti, mikä tulee olemaan myrkkyä aktiiviseen peliin pyrkiville vastustajille.
Kenestä ykkösvahti?
Maalivahti parhaassa iässä, useita kausia NHL:ssä ykkösmaalivahtina ja edessä paluu SM-liigaan. Meriittien perusteella luulisi Vesa Toskalan olevan joukkueensa selkeä ykkösvahti ja alakerran johtohahmo. Ilveksessä tilanne on kuitenkin haastava myös Toskalalle, sillä niskaan hengittää kaksikin miestä, jotka eivät halua luukkuvahdin roolia ottaa. Miika Wiikman osoitti viime kaudella paikoin erinomaisia otteita ja Sami Aittokallio on ainakin ikänsä puolesta kypsä liigajäille. Toisaalta hänelle on tärkeintä saada mahdollisimman paljon pelejä, joten LeKi lienee oikea vaihtoehto 19-vuotiaalle Aittokalliolle.
Ilveksellä on heittää maalinsuulle kolme liigatason vahtia, mutta kysymysmerkkejä on silti ilmassa. Toskalan meriitit ovat kiistattomat, mutta pari viime vuotta ovat menneet heikommin. Vieläkö Toskala pystyy nousemaan jaloilleen ja samalla kannattelemaan Ilvestä vaikeiden aikojen yli? Wiikman on hyvä maalivahti hänkin, mutta haavoittuvainen. Viime kaudella Raumalla miehen pasmat sekosivat täysin. Harjoituspeleissä irtokiekot pomppivat yhä vääriin paikkoihin ollen selkeä riskitekijä Wiikmanin pelaamisessa. Jos Aittokallio onkin loppukaudesta ykkösvahti, on Ilveksen maalivahtiruletti epäonnistunut pahasti.
Joukkueenrakentamisen sietämätön vaikeus
Kun Ilveksen kokoonpanoa ja varsinkin uusia hankintoja katsoo, nousee väkisinkin muutamia kysymyksiä esille. Kun joukkue olisi ehdottomasti kaivannut vahvistuksen keskushyökkääjän tontille, päätyy se vahvistumaan kahdella huippupuolustajalla ja entisellä NHL-maalivahdilla. Miksi näin? Tietysti on selvää, että on vaikea sulkea portteja kovilta nimiltä, vaikka he olisivatkin "väärille" pelipaikoille. Lisäksi rahoitus ja sen järjestyminen saattaa selittää asiaa. Vailla faktoja voi arvata, että korvamerkittyjä lisäeuroja on löytynyt juuri näiden pelaajien hankkimiselle.
Ilveksen vahvuudet alkavalla kaudella ovat ehdottomasti puolustuspäässä. Mielenkiintoisesti vahvuudet painottuvat kuitenkin hyökkäyssuuntaan, joten on mielenkiintoista nähdä millaisella taktiikalla Ilves tulee pelaamaan. Harjoituskaudella taktiset hienoudet ovat vielä loistaneet poissaolollaan, eikä tulokset ole olleet kaksisia. Valmennus onkin puheiden mukaan keskittynyt loppukesästä enemmän fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen ja pelikuvioiden hiomisen aika on myöhemmin.
Vaikka viime kausi oli hyvä, eikä joukkue ole merkittävästi muuttunut, voi Ilvekselle silti ennakoida hankalaa kautta. Nuorten pelaajien kehitys ei usein ole lineaarista, vaan vaikeampia jaksoja tulee väkisinkin eteen. Pystyykö seurajohto reagoimaan, mikäli nuoret keskushyökkääjät eivät pysty kakkossentterin saappaita täyttämään? Tämä on avainkysymys alkavalle kaudelle. Playoff-paikka lienee joukkueelle hyvä tavoite – mielellään suora sellainen.
