Nälkäisten haastajien lisäksi HIFK:lla on suuri haaste siinä itsessään. Onko viime kevään taivaallinen päätös pystytty unohtamaan, ja kykeneekö joukkue pitämään keskittymisen riittävästi alkavassa kaudessa?
Yksikin radaltaan eksynyt ajatus, joka palaa takaisin viime kevääseen, on mestarien kannalta vaarallinen. Uuden päävalmentajan Petri Matikaisen tehtävä ei totisesti ole kadehdittava, vaikka Matikainen omien sanojensa mukaan elääkin unelmaansa. Unelmasta voi äkkiä tulla maanpäällinen helvetti, jos HIFK sortuu elämään menneisyydessä.
Toisaalta ehkä juuri Matikainen on juuri oikea mies pitämään HIFK:n maantasalla ja nykyhetkessä. Savonlinnalaissyntyinen valmentaja kun tunnetaan siitä, että hän sanoo asiat suoraan ja kaunistelematta. Hänelle tuskin tuottaa tunnontuskija paimentaa pelaajia keskittymään olennaiseen.
Toinen merkittävä tekijä on Ville Peltonen. Kapteeni tunnetaan loistavasta asenteestaan ja isosta sydämmestä. 38-vuotias laituri osoitti suurutensa jo viime kaudella. Tehojen lisäksi Peltonen johti joukkuetta henkisellä puolella. Hän oli varmasti suurin yksittäinen tekijä viime kevään mestaruudessa. Peltonen vihaa myös yli kaiken velttoilua ja huonoa asennetta. Niin merkityksetöntä ottelua ei varmasti olekkaan, etteikö vantaalainen asennoituisi siihen täydellä höyryllä.
Mestaruuskrapulasta puhutaan joka mestarin kohdalla, eikä se olekaan täysin aiheetonta. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa TPS, joka vältti vain täpärästi karsinnat viime kaudella. Vain vuotta aiemmin TPS oli juhlinut täysin rinnoin Suomen mestaruutta. Myös JYP aloitti mestaruutta seuranneen kautensa erityisen vaisusti. Sama uhkaa myös HIFK:ta, joskin sillä on edellä mainittujen Peltosen ja Matikaisen lisäksi myös se vahvuus, että se on uudistunut maltillisesti. Pelaajarunko säilyi suhteellisen hyvin kasassa, vaikka tärkeitä miehiä poistuikin riveistä. Kaikki uusi toimii kuitenkin hyvänä ärsykkeenä, eikä ilma joukkueen kopissa pääse seisahtumaan.
Järventie pahin menetys, Jokela onnistunein hankinta
Siirtomarkkinoilla hallitseva mestari uudisti joukkuettaan harkitusti ja sekoitti sopivasta nuoria, katsomattomia kortteja ja ns. takuuvarmoja hankintoja.
Martti Järventien kaipuu kotikonnuille tuli HIFK:lle kalliiksi. Lennart Petrellin lähtö kirpaisee myös, mutta huomattavasti vähemmän. Tulopuolella Kim Hirschovits ja Mikko Jokela olivat takuuvarmoja hakuja. Jokela oli European Trophyssa pääosin hyvä ja Hirschovitsin tason tietänevät kaikki. Eero Somervuori on uusista nimistä mielenkiintoisin ostos. Edelliset kuusi vuotta ulkomailla kiekkoillut järvenpääläinen kuuluu periaatteessa myös takuuvarmoihin ostoksiin, mutta omaa potentiaalia Hirschovitsia ja Jokelaa enemmän floppaamiseen. Ouluun palanneen Juha-Pekka Haatajan korvaajaksi häntä varmasti kaavailtiin, mutta ainakaan vielä hän ei ole vastannut täysin huutoon.
Somervuori on onnistunut ylittämään maagisen 20 maalin rajan viimeksi HPK:n paidassa kaudella 2002–2003. Haatajakin tosin lähti hitaasti käyntiin viime kaudella ja teki runkosarjassa ”vain” 16 maalia. Kevään pudotuspeleissä nähdyt 8 täysosumaa vastasivat enemmän sitä, mitä häneltä odotettiin. Haatajalta löytyy SM-liigasta kuitenkin aivan lähivuosilta kaksi yli 20 maalin kautta.
Haatajan pelaajatyyppi ja kemiat sopivat täydellisesti yhteen Mikael Granlundin ja Peltosen kanssa, samaa ei ole ainakaan vielä nähty Somervuoren kohdalla. Voikin olla, että hitaampi Hirschovits sopisi paremmin nopean laiturin sentteriksi. Tämä taas ajaisi HIFK:n jossain vaiheessa pelaajakaupoille, sillä selkeä ykkösmaalipyssy puuttuu edelleen. Peltonen on enemmän peliä tekevä laituri kuin puhdas maalintekijä. Tosin viime kauden vireen löytäessään Peltonen varmistaa sen, ettei HIFK:lle tule ainakaan kiire snaipperimarkettiin. Kunnossa oleva Kimmo Kuhta lienee yksi vaihtoehdoista ykkösketjun laidalle. Kesällä 36 vuotta täyttänyt stadilainen tekee 20 maalia kaudessa, vaikka sitten silmät kiinni. Unohtaa ei sovi myöskään Jerry Ahtolaa, joka hänkin on kertaalleen onnistunut tekemään yli 20 liigamaalia.
Muista hankinnoista Miikka Tuomainen on kohonnut fanien suosikiksi jo kauden alla. Kerrostalon kokoinen raumalainen on kuin köyhän miehen Lennart Petrell – taklaukset tekevät kipeää ja käsiäkin löytyy.
Puolustuksessa tilanne on hyvä Järventien lähdöstä huolimatta. Mestiksessä viime kaudella loistanut Kristian Tuohilampi omaa potentiaalia. Mikko Kousa oli jo viime kaudella isoja osia kaudesta helsinkiläisten paras puolustaja ja nyt hän on vuoden kokeneempi. Loistavan liikkeen omaava lahtelainen voi nyt olla punapaitojen johtava puolustaja jo ihan alusta lähtien. Ilari Melart on niin ikään kehittynyt selvästi kesän aikana. Melart on mainettaan huomattavasti parempi jääkiekkoilija.
Suurin uhkaaja vaanii lähellä
Kokonaisuutena HIFK on edelleen ykkössuosikki mestariksi. Jos Juuso Riksmanin viimeisessä European Trophy-ottelussa tullut selkävamma ei osoittaudu vakavaksi ja hän kestää läpi kauden terveenä, helsinkiläisillä on taas kaikki aseet mennä päätyyn saakka. Olisi kuitenkin hiukan liioiteltua väittää joukkueen pahimmaksi uhkaajaksi sitä itseään.
Jokerit on ensi kertaa täysin Jarmo Kekäläisen kokoama ja katkera, ärsytetty. European Trophyssa HIFK vielä yllätti narrilauman housut kintuissa, mutta tilanne on jo aivan toinen 15. syyskuuta Pasilan Areenalla, kun joukkueet kohtaavat kauden avausottelussa. Ennakkoon ajatellen juuri Jokerit on HIFK:n suurin haastaja alkavalla kaudella.
HIFK on taitava ja ilkeä. Kaikki on periaatteessa kunnossa. Mutta onko se viimeinenkin jälkiväristys ja onnentunne nautittu, minkä viime kevään mestaruus aiheutti? Jos on, HIFK voi palata muistelemaan viime kevättä siinä sivussa, kun nakkikattila saunoo toistamiseen Nordenskiöldinkadun saunassa.
Arvio: Taistelee jälleen Suomen mestaruudesta. Kaikki edellytykset mennä päätyyn saakka, jos vain mestaruuskrapula saadaan pidettyä aisoissa.
