Pelicans on uudistunut paljon tulevalle kaudelle, mutta yksi osa-alue on jätetty aivan syystäkin entiselleen. Viime sesongilla SM-liigan maalivahtieliittiin tunkeutunut Niko Hovinen jäi vielä yhden kauden ajaksi Lahteen. Hovinen on jatkanut harjoituskaudella dominoivia otteitaan. Helsingissä syntyneestä jättikokoisesta Hovisesta on kasvanut todellinen huippumaalivahti ja Pelicansin joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja. Suomen maailmanmestarijoukkueeseen kuulunut Hovinen allekirjoitti kesän aikana kolmivuotisen NHL-sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa.
Hovisen takana kovaa kilpailua kakkosvahdin paikasta käyvät Joonas Kuusela ja Mestis-joukkue K-Laserista Lahteen siirtynyt Antti Rautiola. Harjoituskauden aikana muutamaan otteeseen peliaikaa saanut Rautiola on lähtökohtaisesti pussinokkien kakkosveskari, mutta Rautiolalle on myös luultavasti luvassa torjuntakeikkoja Heinolan Peliittoihin
Laadukas ja syvä puolustusmateriaali
Lahtelaisjoukkue haali kesän pelaajamarkkinoilta pari kovatasoista profiilipuolustajaa. Ruotsin Elitserienistä paluun Suomeen tekevä Markus Seikola on koko liigan taitavimpia ylivoimapelaajia, jonka tavaramerkki on erittäin sähäkkä lyöntilaukaus. Seikolan pakkiparina harjoituskaudella pelannut Joonas Järvinen on osoittanut olevansa huippuluotettava suorittaja etenkin puolustuspäässä. Isokokoisen turkulaislähtöisen puolustajan kaksinkamppailuvoima on eliittitasoa SM-liigassa.
Kolmanneksi mastokaupunkilaisten puolustajalistalla sijoittuu jykevä ja monipuolinen Jyri Marttinen. Marttisen viime kausi oli osittain ailahteleva, mutta hän oli silti viimevuotisen pelikaaniparven tärkein puolustaja. 29-vuotiaan puolustajan vahvuudet löytyvät fyysisyydestä, periksi antamattomasta asenteesta ja maalineduspelistä. Harjoituskauden näyttöjen perusteella kuitenkin hyvin samantyyppisesti pelaava Järvinen ajaa Marttisen edelle.
Marttisen taakse jää tasainen kolmikko, johon kuuluvat Aaron Brocklehurst, Jan Latvala ja Juha-Pekka Pietilä. Heistä korkeimmalle nousee 40-vuotias konkaripakki Latvala. Tulevalla kaudella mahdollisesti Erik Hämäläisen otteluennätyksen rikkova Latvala on vieläkin vetreäkuntoinen ja kiekollisesti pätevä, ylivoimalla käyttökelpoinen puolustaja. Kanadalaispakki Brocklehurst on hyvä hyökkäävä puolustaja, mutta miehen heikot puolustustaidot ja ailahtelevaisuus rajoittavat hänen potentiaaliaan.
Lahtelaisjoukkueen takalinjan täydentää 20-vuotias, isokokoinen, lupaavia otteita viime kaudella esittänyt Juha-Pekka Pietilä. Rightin puolelta ampuvalle Pietilälle saattaa myös olla luvassa vastuusta erikoistilanteissa. Kokoonpanon ulkopuolelle ja muiden kirittäjiksi jäävät pitkän aikaa kehityksensä suhteen paikallaan polkenut Joonas Jalvanti ja vikkeläjalkainen Joonas Hurri.
Nappiin osuvat ulkomaalaishankinnat ja Lopin paluu?
Helsinkiläislähtöinen Matias Loppi on esiintynyt harjoituspeleissä kiitettävästi, ja hän on täten Pelicansin kärkisentteri. Lopin pelikäsitys ja pelinrakennustaidot ovat edelleen riittävän hyvää luokkaa SM-liigaan ja nyt, kun mies on myös lujittanut mentaalipuoltaan, hänestä voi hyvinkin olla luotettavaksi ykkösketjun sentteriksi. Loppi ei kuitenkaan missään nimessä lukeudu SM-liigan keskushyökkääjäeliittiin.
Laitahyökkääjäosaston uudet värväykset Ryan Lasch ja Arttu Luttinen ovat muodostaneet harjoitusotteluissa Pelicansin vaarallisimman parivaljakon. Onnistuneelta ulkomaalaishankinnalta vaikuttavan Laschin taidokas ja ketterä pelityyli on ollut vastustajille myrkkyä harjoitusotteluissa. Viime kaudella Bluesin kanssa SM-liigan finaaleihin edenneen Luttisen johtajuudesta ja voittamisen halusta kertoo se, että hänet äänestettiin Pelicansin joukkueen sisäisellä äänestyksellä kapteenin virkaan tulevaksi kaudeksi.
Pussinokkien keskushyökkääjien taso on erittäin tasainen. Loppia seuraavat hyvät pelinrakennustaidot omaava Jarkko Immonen ja loistavilla fyysisillä ominaisuuksilla varustettu kanukki Justin Hodgman. Ennakkoon näyttää siltä, että Hodgman voi jossain vaiheessa jopa nousta Immosen edelle keskusmiesten hierarkiassa.
Vili Sopanen ja Janne Tavi muodostavat Pelicansin laitahyökkääjäarsenaalin toisen aallon. Sopanen on taiteilijamainen ja ajoittain vaarallinen maalisylkijä, mutta 223 SM-liigaottelua tahkonnut lahtelaishyökkääjä tarvitsisi otteisiinsa lisää suoraviivaisuutta. Sen lisäksi Sopasen tulisi oppia hyödyntämään isoa kokoaan. Näillä eväillä hänestä voisi kehittyä kokonaisvaltainen ja kovatasoinen tehohyökkääjä. Tavi puolestaan erottui edukseen viime kauden loppupuoliskolla kaksisuuntaisen, sähäkän ja tehokkaan pelitapansa ansiosta.
Nuoria, yllätysvalmiita roolipelaajia
Lahtelaisjoukkueen raatajaosasto sai mieluisan vahvistuksen, kun nuori laitahyökkääjä Max Wärn karisti Helsingin pölyt jaloistaan ja lähti hakemaan uusia kokemuksia Lahdesta. Isokokoisen Wärnin pelityyli on erittäin ronski, aggressiivinen ja fyysinen. Hänestä ei kuitenkaan ole kärkiketjujen pelaajaksi, sillä tärkeimmät hyökkäysominaisuudet ovat liian vajavaiset.
Wärnin tapaan vastuuta Lahdesta hakemaan tullut Pekka Jormakka on hyvin mielenkiintoinen ja yllätysvalmis nuori pelaaja. Liukkaasta ja kekseliäästä pelityylistään tunnettu Jormakka voi hyvinkin nousta kauden aikana pussinokkien kärkiketjuihin, sillä nopeus, maalivainu ja mailankäsittely miehellä ovat ehdottomasti kohdallaan. Lähtökohtaisesti Jormakka on kuitenkin kolmosketjun laituri.
Nelosketjun ja puolustavamman roolin paikat ovat Marko Pöyhösen ja Kari Sihvosen heiniä. Kaksikolta on luvassa rymistelyä, psyykkausta ja tasaista puolustustyöskentelyä. Taistelu viimeisestä keskushyökkääjän paikasta on erittäin kova. Keltamustan paidan turkoosiin vaihtanut Tero Koskiranta sopii hyvin Kai Suikkasen ajamaan pelityyliin, mutta alkupeleissä hänelle on kuitenkin tarjolla vain kolmos- tai nelossentterin rooli. Loukkaantumisherkkä Tommi Paakkolanvaara on luotettava kahden suunnan työmyyrä, ja hänestä on varmasti hyötyä mahdollisten playoffien aikana.
