Kahtena viime kautena Iiro Tarkki oli selkeä ykkösvahti. Blues-jaksonsa aikana hän pelasi runkosarjan 120 ottelusta 109 sekä kaikki 21 pudotuspeliä.
Alkavalla kaudella Bluesin maalia vartioivat Kärpistä siirtynyt Petri Koivisto sekä omista junioreista noussut norjalainen Lars Volden. Yhden harjoitusottelun ehti pelata myös koeajalla ollut Mika Norja, mutta hän ei vakuuttanut pelaamassaan ottelussa ja jäi ilman sopimusta.
Lähtökohtaisesti Koivisto on joukkueen ykkösvahti. Nousu paikalle ei tule olemaan helppo, sillä vaikka saavutuksista löytyykin kaksi Mestis-mestaruutta, pääsarjatasolla hän ei ole onnistunut vielä ykkösvahtina. Bluesin kaksikkoa voi pitää kuitenkin varsin tasaisena.
Volden siirtyi Bluesiin reilu vuosi sitten. Ikäkausimaajoukkueissa hän on pelannut jo neljä MM-turnausta, joista kaksi ylimmällä tasolla ja kaksi ykkösdivisioonassa. Viime kaudella hän kantoi päävastuuta Bluesin ottaessa A-junioreissa hopeaa. On oletettavaa, että Volden pelaa vähintään neljäsosan peleistä, otteiden ollessa hyviä määrä nousee vieläkin korkeammaksi.
Johtohahmo lähti
Viime kaudella Jere Karalahti teki hienon paluun Suomen kiekkohuipulle, vaikka ei mahtunutkaan lopulta MM-kisoihin. Blues käytti hänen sopimuksessaan olleen option, mutta myi hänet vain hieman ennen kauden alkua KHL:ssä pelaavaan valkovenäläisjoukkue Dynamo Minskiin.
Bluesin tärkeimmän pakkiparin muodostavat Oskari Korpikari ja Ville Lajunen. Korpikari on parissa varmistavampi osapuoli, kun Lajunen on hyökkäyspäässä parempi, erityisesti ylivoimalla. Miehet ovat tuttuja toisilleen jo viime kaudelta, joten kemiat toimivat varmasti.
Puolustajan tärkein tontti on puolustuksessa, joten Korpikari nousee listan ykköseksi. Viime kausi oli vakuuttava. Nelinkertaisen Suomen mestarin kokemus on arvossaan Bluesin muuten varsin kokemattomassa joukkueessa.
Lajunen on toinen Bluesin varakapteeneista. Hän teki hienon nousun liigaan heti tulokaskaudellaan, mutta kehitys ei ole jatkunut aivan samaa tahtia. Viime kausina virheet eivät ole enää vaivanneet samaan tapaan, ja onkin todennäköistä, että jossain vaiheessa kautta Lajunen nähdään jälleen Euro Hockey Tourilla, kuten viime kauden Sweden Hockey Gamesissa.
Ville Varakas voitti yllättäen Bluesin pistepörssin viime kauden runkosarjassa. Varakas on aina tunnettu hyvin taklaavana pelaajana varsinkin avojäällä. Pelisilmää häneltä löytyy, ja se olikin suuri syy pörssivoittoon, sillä tehopisteet kertyivät suurimmaksi osaksi syötöistä. Karalahden poistumisen myötä Varakkaan rooli kasvaa joukkueessa.
Ari Vallin saapui joukkueeseen Karalahden lähdön jälkeen. Korpikarin tapaan tililtä löytyy neljä Suomen mestaruuttta, joita hän on ollut voittamassa kolmessa eri joukkueessa. Suurin kysymysmerkki on ainakin alkuakudesta, kuinka hyvin pelituntuma löytyy, sillä tilille ehtii kertyä vain kaksi harjoitusottelua.
Mikael Kurki on ollut Bluesin vakiopuolustajia jo monta kautta. Rooli on käytännössä koko ajan ollut kolmosparissa. Kurki pitää hyökkäämisestä, mutta pelisilmä on heikko, eivätkä nousut tuo kaivattua tulosta kuin aniharvoin. Viime kauden pudotuspeleissä Kurki pelasi muutaman pelin myös nelosketjun laitahyökkääjänä.
Kenestä kuudes puolustaja?
Edellämainittu viisikko voi olla suhteellisen varma pelipaikastaan ilman loukkaantumisia tai pelikieltoja. Kuudennen puolustajan paikka on vielä auki.
Jani Hakanpää on esiintynyt harjoitusotteluissa varsin hyvin. Viime kausi sujui A-nuorissa, joskin pelejä kertyi myös Mestiksessä nuorisomaajoukkueen mukana. Hakanpään etuna muihin tarjokkaisiin on rightin kätisyys. Puolustuksen kärkiviisikosta Lajunen on ainoa oikealta
ampuva pelaaja.
Aleksi Laakso on hyökkäyssuuntaan hyvä pelaaja, mutta oman pään pelaaminen tuottaa ongelmia. Viime kaudelle Bluesin puolustus koki sen verran vahvistusta, että Laakso vietti
kauden pääosin Mestiksessä Vaasan Sportin riveissä. Hänet kutsuttiin Mestiksen runkosarjan päätyttyä takaisin Espooseen, joten hän ei päässyt juhlimaan Mestis-mestaruutta. SM-liigastakaan ei käteen jäänyt mitalia, kun pelimäärä ei ollut riittävä.
Joonas Valkonen on on pelannut joitakin harjoitusotteluita, eikä ole ollut huono. Silti hän on
porukan nuorin, mutta kyseessä ole mikään superlupaus, vaikka hän poikien MM-kisoissa pelasikin. Lähtökohtaisesti hän viettää kauden vielä A-junioreissa, mutta myös Mestis-pelit ovat kauden aikana mahdollisia.
Kummalle puolelle rightin hyökkääjät?
Harjoitusotteluissa Bluesin osalta on ollut huomioitavaa se, että oikealta ampuvat hyökkääjät Kristian Kuusela ja Roope Ranta ovat pääosin pelanneet vasemmalla laidalla. Yleensä on totuttu tilanteen olevan toisin päin, paitsi lähinnä Venäjällä, mistä malliesimerkkinä Ilja
Kovaltshuk ja Aleksander Ovetshkin.
Kristian Kuusela on pelannut harjoitusottelut ykkösketjussa. Viime kaudet Kärpissä olivat ehkä hivenen vaisuja, mutta toisaalta hän ei ole päässyt potentiaalinsa mukaiseen rooliin Oulussa. Huippukaudesta on toki aikaa jo reilut viisi vuotta, mutta edelleenkään ei voida puhua vanhasta pelaajasta, sillä Kuusela on 28-vuotias. Sillä irtoaa kuitenkin Bluesin sisäisessä tilastossa toinen sija Vallinin jälkeen.
Petri Lammassaari ei ole pystynyt loukkaantumisen takia pelaamaan harjoitusotteluita, mutta oletettavaa on, että myös hänen paikkansa löytyy vasemmalta laidalta. Maalintekopotentiaali on kuitenkin olemassa myös hänen osallaan, mutta ehjät kaudet ovat olleet harvassa.
Roope Ranta on kolmas oikealta ampuva Blues-hyökkääjä. Pienikokoiselta pelaajalta löytyy taitoa, mutta toisaalta hän jää helposti kaksinkamppailuissa jalkoihin. Ranta on näyttänyt myös hyvää osaamista rangaistuslaukauksissa, osin jopa parempaa kuin muut pelaajat, jotka ovat
muuten hyökkääjärankingissa edellä.
Roope Talaja on ollut osa hyvin toimivaa jarruketjua harjoitusotteluissa. Viime kaudella tulokaskautensa pelannut Talaja on parhaimmillaan hämmentäjänä, mutta se tuottaa ajoittain myös hölmöjä jäähyjä.
Valtteri Virkkunen sai pelata viime kaudella varsin paljon pelejä, mutta nyt hän saattaa jäädä varamiehen paikalle kaikkien ollessa terveitä. Pelit ovat kuitenkin nuorelle pelaajalle tärkeitä, joten Mestis-visiittikään ei olisi pahitteeksi.
Onko Ramstedtista ykkössentteriksi?
HIFK:sta tullut Teemu Ramstedt on pelannut harjoitusottelut ykkösketjun sentterinä. Laidoilla ovat pääosin olleet Kuusela sekä Toni Kähkönen. Ramstedtin ongelmana on pidetty puolustuspään asennetta, ja osittain sen takia hän joutui olemaan sivussa suurimman osan viime kevään pudotuspeleistä.
Camilo Miettinen on taitava pelaaja, mutta lopullinen läpimurto on vielä tekemättä. Viime kausi oli hänen ehjin liigatasolla, ja hän pelasi myös hyvät pudotuspelit tehden 10 pistettä. Hyvän ja huonon päivän ero on kuitenkin vielä liian suuri. Kokonaisuudessaan Bluesin kärkisentterit ovat erittäin arvoituksellisia ja mahdollinen akilleen kantapää joukkueessa.
Puolustavat keskushyökkääjät sen sijaan kestävät hyvin vertailun. Tomi Sallinen on profiloitunut sellaiseksi, kuten myös Joni Töykkälä. Sallinen on näistä kahdesta hieman parempi hyökkäyssuuntaan, mutta Töykkälällä on kokemusetu puolellaan. Molemmat tulevat olemaan joukkueen tärkeimpiä alivoimapelaajia, ja Töykkälä on löytänyt hyvän sävelen Talajan sekä Jari Sailion kanssa, muodostaen tässä vaiheessa joukkueen kolmosketjun.
Jos joku neljästä keskushyökkääjästä on poissa, ensimmäinen paikkaaja on Matti Järvinen. Viime kausi sujui kokonaisuudessaan Mestis-mestari Sportin riveissä, mikä olikin kehitykselle hyvä asia. Ajoittaisia Mestis-visiittejä voi tälläkin kaudella tulla, mutta myös liigadebyytti nähdään.
Oikea laita kapteenin johdolla
Toni Kähkönen on Bluesin kapteeni jo kolmatta kautta. Kähkönen johtaa joukkuetta erityisesti esimerkillään, ja hänellä on suuri rooli niin yli- kuin alivoimalla. Pudotuspeleissä Kähkönen on ollut monena vuonna parhaimmillaan.
Tommi Huhtala pelasi parhaan kautensa viime kaudella pelatessaan vielä Ässissä. Huhtala pelasi myös hyvät pudotuspelit olleen joukkueensa parhaimmistoa, vaikka Ässät joutuikin Bluesin nöyryyttämäksi puolivälierissä.
Jari Sailiota on kaavailtu kolmosketjuun, ja se on kieltämättä sopiva paikka hänen tyyliselleen pelaajalle. Sailio on ärsyttävä pelaaja vastustajan näkökulmasta, mutta joskus hänellekin kertyy liikaa rangaistusminuutteja. Osin siitä oli merkkejä nähtävissä viime kevään pudotuspeleissä, joissa Sailio oli jäähykuningas.
Jere Sallinen on kärsinyt paljon loukkaantumisista uransa aikana. Kovaa taklaava nuorempi Sallinen on lähtökohtaisesti alempien ketjujen pelaaja. Tärkeätä hänenkin kohdallaan olisi saada ehjä kausi alle.
Miro Aaltonen on esiintynyt monessa harjoitusottelussa, eikä ole ollut huono. Siitä huolimatta joukkueen ollessa terveenä hänen on vaikea mahtua kokoonpanoon, erityisesti siitä syystä että Aaltoselta löytyy hyvin taitoa, eikä ole profiililtaan sopiva pelaaja esimerkiksi nelosketjuun.
Hyökkäyskalustoon mahtuu vielä Mika Mörsky, jonka pelaajaprofiiliin sopivat hyvin samat sanat kuin Aaltosellakin. Harjoitusottelut eivät sujuneet yhtä hyvin, joskaan vastuutakaan ei tullut samalla tavalla. Mestis on hyvinkin mahdollinen pelipaikka ainakin alkukaudesta.