Lukko on toiminut päävalmentaja Rauli Uraman aikakaudella samalla valmennusryhmällä. Tähän päävalmentaja halusi muutoksen, ja sellainen nähtiin heti viime kauden päättymisen jälkeen. Oman kylän pojat Timo Elo ja Erik Hämäläinen siirtyivät Lukon juniorijoukkueiden pariin. Tilalle palkattiin vain yksi mies, kun Uramalle entuudestaan tuttu Harri Laurila liittyi mukaan ryhmään. Muina valmentajina jatkavat viime kaudesta tutut nimet.
Rauma, suomalaisen liigakartan yksi pienimmistä paikkakunnista, jossa toimii taloudellisella asteikolla mitattuna yksi suurimmista joukkueista, Lukko, lähtee tulevaan kauteen haastavan tilanteen edessä.
Seuran päävalmentaja Uraman vaativa kova työ on kantanut hedelmää sitten miehen ensimmäisen kauden. Silloin joukkueen kulmakivenä oli maalivahti Petri Vehanen, joka pelasti lähes yksin Lukon joutumasta aina vaativaan liigakarsintaan.
Uraman toiseen kauteen seurajohto pisti euroja kiinni ja kovat nimet pelaajalistassa osoittautuivatkin kelpo pelimiehiksi. Heidän johdollaan Uraman joukot olivat runkosarjassa kaksi kertaa peräkkäin neljän parhaan joukossa. Jälkimmäisen kauden kruununa Raumalla saatiin nauttia mitaleista 15 vuoden tauon jälkeen.
Vaikka joukkueen kärkiosaamista lähti muille maille useamman miehen voimin, moni odotti Lukon satsaavan edelleen joukkueen nimilistaan. Edessä kun on Uraman neljäs kausi, jonka toivotaan palauttavan Lukon mestaruuskantaan.
Muutoksen tielle
Toisin on kuitenkin käynyt Lukon antaessa mahdollisuuden nuorille pelimiehille, jotka ovat olleet seurassa pitkään mukana.
– Ellemme nyt anna pojille mahdollisuutta, niin koska sitten, seuran pelaajakoordinaattori Hannu Vanhatalo linjaa.
Näinkin asian voi nähdä. Ellet anna pojille mahdollisuutta, he todennäköisesti vaihtavat maisemaa sopimuksen loputtua. Ja jos he jossain muualla nousevat kärkipelaajien joukkoon, niin syyttävän sormen suunta on varsin helppo määritellä.
Toisaalta nyt tehty linjaus joukkueen nuorentamisesta sotii seurajohdon lausuntoja vastaan, jotka annettiin muutama vuosi sitten. Silloin puhuttiin joukkueen nostosta liigan elittiin ja taistelevan mitaleista vuosi toisensa jälkeen. Vain harva jaksaa uskoa joukkueen mahdollisuuksiin tulevalla kaudella.
Yksi asia mikä varmasti on vaikuttanut seuran valitsemaan politiikkaan, on ollut seuran hallituksen puheenjohtajan vaihtuminen. Kovana Lukko-fanina tunnettu Rauno Mokka väistyi pois ykkösmiehen pallilta ja tilalle tuli kaikille kiekkoa seuraaville tuttu mies. Jari Laiho tuskin haluaa mennä täsmälleen samalla linjalla eteenpäin, vaan jokainen johtaja muokkaa aina organisaatiota näköisekseen. Jää nähtäväksi onko nyt valittu linja se, jota Laiho haluaa viljellä omalla puheenjohtajakaudellaan.
Alakerta parhassa kunnossa
Matti "mölli" Keinosen sanoja lainatakseni joukkueen rakennus pitää tehdä seuraavasti:
– Pistä puolet budjetista maalivahtiin, loput rahat puolustajiin ja hae hyökkääjät torilta.
Yksinkertaistettu rakennustapa, mutta asiassa piilee totuuden siemen, ainakin Lukosta puhuttaessa. Raumalla ei ole koskaan onnistunut maalivahti, joka etukäteen on ollut vain keskitasoa. Mika Noronen haki sopimusta KHL-liigaan, mutta sopivaa tarjousta eteen ei ilmaantunut. Tämä tarkoittaa miehen jäämistä Raumalle tulevaksi kaudeksi. Viime vuoden marraskuussa Lukkoon saapunut pelimies on varmasti yksi sarjan kärkitorjujista, eikä Lukon menestys kaadu maalivahtipeliin. Lukko palkkasi hieman yllättäen tanskalaisen Simon Nielsenin kakkosveskariksi. Miestä on paljon ajettu sisään harjoituskaudella, ja nähtyjen esitysten perusteella häntä voidaan pitää mitat täyttävänä varamiehenä Noroselle.
Lukon puolustus osoittautui viime kauden välieräsarjassa haavoittuvuutensa. Suoraviivaista ja fyysistä peliä pelannut HIFK marssi finaaleihin pitkälti Lukon heikon puolustusosaston kustannuksella. Alkavaan kauteen Lukko lähtee lähes samoilla nimillä. Ainoastaan kanadalainen Nolan Pratt korvattiin jenkkipuolustaja Matt Generousilla.
Muutos on hyvinkin kosmeettinen, joten töitä valmennusjohdolla riittää pelitaktiikan luomisessa. Lukko kun päästi omiin aivan liikaa kiekkoja ja nyt selvästi heikentyneen hyökkäysosaston takia päästetty maalimäärä pitää saada pienentymään huomattavasti, mikäli joukkue haluaa taistella paikasta kuuden joukkoon. Mahdollisuudet tavoitteen saavuttamiseksi ovat kuitenkin olemassa, koska osa puolustajista pelasi viime kaudella alle oman tasonsa. Jos kaikki pystyvät esittämään sitä parasta osaamistaan, niin Norosen avustuksella päästettyjen maalien pitäisi pienentyä.
Uusi alku eturintamassa
Viime kauden kova ulkomaalaiskolmikko Jakub Petruzalek–Kurtis McLean-Justin Morrison karisti Rauman pölyt jaloistaan. Tämä kolmikko teki yhteensä 58 runkosarjamaalia, joten jokainen ymmärtää miesten merkityksen viime kauden osalta. Alkavalle kaudelle paikkaajia ei jokaiselle haettu, vaan nyt mennään omilla nuorukaisilla. McLeanin tilalle palkattiin Kris Beech, jolle Eurooppa on jo tuttu pelipaikka. Laiturikaksikko Petruzalek-Morrison korvattiin aluksi vain Jussi Pesosella. Kun harjoituskausi eteni ja maalit niissä peleissä jäivät todella kortille, joukkueen johto reagoi ensimmäisen kerran. Kanadalainen Mark Bomersback tuli Raumalle tekemään maaleja. Loppuosuus maalien teosta jää nuorison harteille.
Mainittuun nuoriso-osastoon voidaan nimetä hyökkääjät Eero Elo, Samuli Kivimäki, Charles Bertrand, Olli Palola ja Aki Kangasmäki. Heistä Palola ja Kangasmäki siirtyvät jo Mestiksen puolelle hakemaan pelituntumaa. Jäljelle jäänyt kolmikko tietää nyt, että valmennusjohto odottaa heiltä maaleja. Harjoituskausi ei lupaa oikeastaan yhtään mitään, mutta poikien onneksi kausi on vasta alkamassa.
Pelkkä tehtyjen maalien määrä ei kuitenkaan kerro kun osan totuudesta. Vähillä tehdyillä maaleilla voi olla vaikka kuinka korkealla, kunhan vaan alakerta on vedenpitävä.
– Alkavalla kaudella tullaan näkemään huomattavasti viime kautista tasaisempi Lukko. Se tulee olemaan meidän aseemme, Urama kertoo tulevasta.
– Urheilullisuus ja kova työ johtavat vääjäämättä haluttuun lopputulokseen.
Kauniita sanoja päävalmentajalta ja varmasti valmennus tekee kaikkensa, jotta lupauksia pystytään myös toteuttamaan. Joukkueen hyökkäys on kuitenkin heikentynyt todella paljon viime kautisesta, eikä pelkillä sanoilla synny ensimmäistäkään osumaa. Tekoja tarvitaan, jääkiekko on siitä hieno peli, muuten ei voi pärjätä.
Arvio tulevasta
Maalivahtipeliosasto kestää vertailun minkä joukkueen kanssa tahansa. Viisaalla peluutuksella kaksikosta Noronen-Nielsen saadaan paljon irti, eikä kumpikaan joudu pelaamaan väsyneenä. Kausi on kuitenkin niin pitkä, ettei yhdellä maalivahdilla sitä pysty selvittämään. Oikealla peluutuksella maalivahdit voivat kannattaa joukkueensa pitkällekin.
Puolustusosastolta vaaditaan tason nostoa kautta linjan. Pieni mutta pippurinen Harri Tikkanen on noussut johtavaksi puolustajaksi, mutta hänen laukauksensa on niin vaatimaton, ettei sillä ole juurikaan käyttöä vaikkapa ylivoimapelissä. Jos puolustajat pystyvät jättämään helpot henkilökohtaiset virheet pois, niin alakerran voidaan olettaa olevan liigan keskitason yläpuolella.
Hyökkäyksen sielu on Perttu Lindgren. Liigan parhaan keskushyökkääjän tittelistä kisaileva lahjakkuus pystyy lähes ihmeisiin kiekon kanssa. Ongelma vaan on se, ettei yksi mies pysty kaikkea tekemään. Kahdessa ensimmäisessä ketjussa pelaa kauden alussa jopa kaksi miestä, joiden pelipaikka olisi muissa ketjuissa. Koska Lauri Tukonen on toipilaana, ja taso yleensäkin vain keskinkertaista, niin lähes kaikkien hyökkäjien pitää ylittää tasonsa, mikäli joukkue haluaa taistella viime kautisista sijoituksista.
Päävalmentajan linjaamalla kovalla työllä voi saavuttaa pitkässä juoksussa muutaman pisteen, mutta eivät ne kiekot maaliin mene ilman osaamista. Jää nähtäväksi, miten nuorentunut Lukko onnistuu tässä vaikeassa haasteessa.
