Mielipide

Jatkoajan maanantaijää, viikko 38

LIIGA / Kolumni
SM-liigan käynnistyminen tarjoili heti muutamia mielenkiintoisia puheenaiheita. Kausi alkoi vaisusti niin Jyväskylässä kuin Turussakin. SaiPa puolestaan kärsi kaksi tappiota saatuaan lukuisista laukauksistaan aikaan vain kaksi maalia.

Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen liigaviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita.

Oliko JYPin kehno alku yllätys?


Risto Dufvan JYP avasi kauden kahdella tappiolla.
Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/

Matias Strozyk: Osittain on, osittain ei. Jos toimivaksi havaittua ja syvälle iskostettua pelitapaa lähdetään muuttamaan, vie aikansa, ennen kuin lähes entisellään pysynyt joukkue toteuttaa sitä voittavasti. JYPin materiaalin pitäisi kuitenkin kyetä entistä kiekollisempaan pelitapaan ja siksi heikko startti on yllätys.

Suurimmat ongelmat vaikuttavat olevan liikkeessä, mutta ne pitäisi pystyä ammattilaisurheilussa korjaamaan. Risto Dufvankaan työpaikka ei ole sementoitu, mutta alkujännityksen hellittäessä JYP löytää oikean tien. Helsingin seudun myllerryksestä johtuen runkosarjan voitto vaatisi entistä enemmän jopa vanhalla pelitavalla, joten tavoitteet kannattaa asettaa pari sijoitusta matalemmalle.

Manu Lempinen: Nolla pistettä kahdesta ottelusta ei tietenkään ollut odotettu tulos. Mitään merkitystä huonolla alulla ei kuitenkaan ole, onhan JYP ennenkin aloittanut kauden vaisusti Dufvan alaisuudessa. Joukkueen ja valmentajan rutiini riittävät kyllä kevyesti suoraan pudotuspelipaikkaan. Näen ainoan uhkakuvan siinä, että nihkeät otteet jatkuvat pidempään, ja samalla puolustuspään avainmiehille tulee loukkaantumisia. Tuon skenaarion välttäessään JYP porskuttaa runkosarjassa kärkikolmikkoon.

Oppiiko TPS Pekka Virran kiekottelupelitavan riittävän ajoissa ehtiäkseen pudotuspeleihin?

Strozyk: Hyvä kysymys. Sinänsä erikoista on se, että TPS tuntui jo olevan hyvin kärryillä European Trophyssa, mutta SM-liigan käynnistyttyä jäällä on ollut aivan eri joukkue. Ehkä pelaajat toteuttavat pelitapaa liiankin hyvin, mikä on johtanut kaavamaisuuteen ja omien ratkaisujen pelkäämiseen. Toisaalta SM-liigassa vastustajat ovat hyvin perillä TPS:n pelitavasta ja osaavat vastata siihen.

Kahdesta ottelusta tilille merkittiin kaksi tappiota, joita molempia yhdistää vastustajan paremmaksi tekeminen. On selvää, että jos syötöt eivät mene omille, ei pisteitä voi odottaa. Ässät-pelin syöttelyllä TPS:n olisi parempi siirtyä jenkkifutiksen pariin, jotta kymmenen jaardin etenemisestä saisi aina nipun uusia yrityksiä lähestyä vastapäätyä.

Lempinen: European Trophy oli oma maailmansa, sillä niissä peleissä vastustajat eivät olleet tottuneet Pekka Virran pelitapaan, SM-liigassa taas kaikki joukkueet tuntevat Virran tyylin, joten yhtälö on hankalampi. On pelkästään luonnollista, että vastustajat ovat näin alkuvaiheessa tehokkaampia pelitavan vaarattomaksi tekemisessä kuin TPS-pelaajat uuden systeemin toteuttamisessa. Marek Schwarzin on joka tapauksessa ryhdistäydyttävä, alussa nähdyllä maalivahtipelillä ei ole pudotuspeleihin asiaa, oli joukkueen pelitapa sitten mikä tahansa.

Mitä ajatuksia on tullut mieleesi liigan tuomaritoiminnasta liigan avauskierroksilla?

Strozyk: Kolmen pelipäivän otanta on liian vähäinen suoriin johtopäätöksiin, linja on vielä muotoutumassa. SM-liigan tuomaroinnin "heikkoa tasoa" liioitellaan paljon, mutta haukankatseita ei löydy muistakaan liigoista. Tulokastuomareiden otteissa on tietenkin ymmärrettävää ailahtelua, täriseehän se pillikin tulokaspelaajan käsien tapaan.

Lempinen: Valmentajilta ei ole vielä kuulunut kitinää tuomareista, mikä on tietysti positiivista. Todennäköisesti se johtuu silti siitä, että näin alussa valmentajien vati ei ole täyttynyt vielä läikkymiseen asti. Ässät-Lukko-ottelusta pitää antaa erityiskiitos Aleksi Rantalalle ja Stefan Fonseliukselle. Aloin miettiä, mikä heidän linjassaan ja ratkaisuissaan kiinnitti huomioni. Heidän toimintansa oli rohkeaa, jämäkkää ja loogista, se on SM-liigassa liian harvinaista.

Onko SaiPalla mitään toivoa?

Strozyk: Riippuu siitä, mitä pitäisi toivoa. SaiPa on toistaiseksi pelannut odotusten mukaisesti. SaiPa laukoi Kärpät-ottelussa 76 kertaa, mutta teki vain yhden maalin. Lukkoa vastaan SaiPa voitti jälleen laukaukset ampuen 50 kertaa, maaleja silloinkin vain yksi. Viimeistelijät eivät ole eksyneet Lappeenrantaan ja Richard Lintneriä sekä Brian Salcidoa odotellessa ei auta kuin pitää kädet ristissä ja toivoa muille epäonnistumisia.

Lempinen: Ei ole. SaiPan materiaalilla on korkeintaan minimaaliset mahdollisuudet välttää karsinnat, vaikka Lintner ja Salcido joukkueeseen liittyvätkin. Joukkueen maalinteko-ongelmat tuskin helpottavat kauden aikana mainittavasti. Tilanne on lopulta hyvin yksinkertainen. SaiPan pitäisi raapia kasaan voittoja kasaan enemmän kuin mihin joku toinen joukkue pystyy. Sitä en pidä realistisena ajatuksena, vaikka yrittäisin lähestyä asiaa miltä kantilta tahansa.


SaiPalla saattaa olla edessään ylitsepääsemätön este.
Jussi Kivimäki

Ketkä pelaajat suorittivat viime viikolla positiivisesti, ketkä negatiivisesti?

Strozyk: Kärppien puolustajahankinta Oscar Eklund aloitti SM-liigataipaleensa positiivisesti. Ensimmäiset ottelut pääsarjatasolla tulivat jo vuonna 2006, mutta silti Eklund on edelleen pienoisen yllättäjän asemassa. Nimi kuullaan kuitenkin vielä useasti kauden aikana. Eklund muodostaa toimivan parivaljakon Ilkka Mikkolan kanssa, sillä ruotsalainen on SM-liigan keskitasoa parempi kiekon kanssa, Mikkolan vahvuudet puolestaan ovat puolustuspäädyssä.

Myös HPK:n Alex Leavitt ansaitsee maininnan. Pienenä mysteerinä Suomeen tullut Leavitt muodostaa Scott Barneyn maalintekotaidon kanssa vaarallisen tutkaparin, ja sentteristä on vielä paljon iloa HPK:n kannattajille.

Negatiiviseksi yllätykseksi nostaisin TPS:n Marek Schwarzin. Harjoituspelikausi näytti lupaavalta ja Schwarz oli jatkuvasti TPS:n parhaimmistoa, mikä näkyi myös tilastoissa. Kahdessa SM-liigaottelussaan Schwarz on sen sijaan näyttänyt ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaavalta tulokkaalta, jolla kiekot pomppivat ja päätökset ontuvat, ja joka ei ole aivan varma omasta tekemisestään.

Lempinen: Iloisen yllättäjän löydän helposti Porista, hänen nimensä on Tommi Taimi. Nuori puolustaja sai paikan Ässien pakkikuusikosta Ryan Caldwellin loukkaantumisen myötä, eikä hän vakiokokoonpanosta ole enää minnekään lähdössä, jos otteet vain pysyvät samanlaisina. Taimen suurin vahvuus on siinä, ettei hänellä ole hermoja, jotka saisivat hänet jännittämään ajoittaista uhkarohkeuttaan.

Kaksi ottelua on vasta takana, joten kovin isoa teloituskomppaniaa ei vielä kannata kenenkään pakeille lähettää. Kierrän kysymyksen ja nimeän viikon pettymykseksi Lukon Kris Beechin. Raumalaisten valmennusjohto tuskin silitteli kokeneen sentterin tapaa käyttää päätään Ässät-ottelussa. Lukko keräsi toki avauspeleistä täydet pisteet, joten joukkue ei kärsinyt Beechin typeryydestä.

Viikon kommentti

Lukon Tuomas Huhtanen paluustaan Isonmäen jäähalliin:

– Hermostumista en huomannut, enemmän minua jännitti kesällä ollut pyörätesti.

» Lähetä palautetta toimitukselle