Jo kesällä Jyväskylästä kuului laajalti puhetta, ettei pelaajisto ollut tyytyväinen päävalmentajan toimintatapoihin. Joukkueen pelisysteemi oli vuosien varrella hiottu niin auringontarkaksi ideaksi jokaisen pelaajan takaraivoon, ettei itsensä toteuttamisella ollut tuossa yhtälössä tilaa. JYP kaatui viime keväänä jo toistamiseen pudotuspeleissä joukkueeseen, joka uskalsi pelata.
JYP ei uskaltanut. Se vaan toteutti päähän hakattuja ideoita. Ja tämä tie oli pelaajien mielestä käyty loppuun. Oli joko aika uusiutua tai jäädä junnaamaan paikalleen. Varmaa oli vain se, ettei vanhaan luottamalla JYP voittaisi tälläkään kaudella yhtikäs mitään.
Risto Dufva kertoi ennen liigakauden alkua, että hän oli lähellä saada potkut kesällä. Niin pitkälle asti ei kuitenkaan tarvinnut mennä, sillä kesän mietintätuokioiden jälkeen JYPissä vannottiin vapaamman ja rohkeamman tulevaisuuden puolesta. Tai ainakin näin haluttiin uskotella.
Joka tapauksessa JYP lanseerasi tälle kaudella avoimemman, kiekkokontrolliin perustuvan pelityylin. Ennen kauden alkua myös päävalmentaja Dufva kertoi muuttuneensa. Hän kertoi oppineensa luottamaan pelaajiinsa, antamaan vapauksia. Olemaan kontrolloimatta jokaista liikettä jäällä.
Viime lauantaina JYP jäi pelillisesti täysin Kärppien jalkoihin. Tuo ottelu oli lopulta viimeinen sykäys sille, ettei yhteistyölle enää ollut edellytyksiä. Vaikka tuloksena oli vain maalin tappio, oli kaukalossa nähty ilme tuskainen. Se oli sitä lehdistötilaisuudessa tunteen palonsa mukahauskuuksin peittäneellä valmentajalla sekä täydet 60 minuuttia koko joukkueella.
Muutosta yritettiin, mutta yhteisymmärrystä ei löytynyt. Lopulta vapaampi ja kiekollisempi JYP ei ollut sitä, mitä Risto Dufva valmentajana edusti. Hän ei tuntenut sitä enää omakseen. JYP ei ollut enää valmentajansa näköinen, eivätkä kesän vaatimukset kiekollisemmasta JYPistä ollut valmentajan mieleen.
Siksi Risto Dufvan ratkaisu oli miehekäs. Hän piti lopulta kiinni omasta näkemyksestään ja teki ratkaisunsa.
