Jatkoajan Oulun-toimituksen Janne Onnela ja Ilari Savonen pohtivat Raksilan piippuhyllyllä Kärppien pelillisiä haasteita ja Pelicansin onnistujia puolivälieräsarjassa.
Savonen: Kärppien ruotsalaismaalivahti Johan Backlund on ollut epävarma. Onko hän silti Kärppien ykkösmaalivahti vai miten näet maalivahtitilanteen tulevaisuuden?
Onnela: Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja sanon edelleen, että kyllä on. Faktahan on se, että Kärppien viidestä viime pelistä Backlund on sulanut kahdessa. Myös lauantaina, 51 torjunnasta huolimatta, Backlundille meni yksi helppo eikä torjuntatyöskentely ollut aivan yhtä varmaa ja eleetöntä kuin se on ollut aiemmin. Pudotuspeleissä näitä helppoja maaleja ei vain voi mennä.
Ville Hostikka on pelannut loistavasti ne pelit, joissa hän on astunut kaukaloon Backlundin epäonnistuttua. Täytyy kuitenkin muistaa, että ne ovat helppoja paikkoja onnistua. Pelit olivat jo ratkenneet Hostikan astuessa estradille, joten hän on voinut pelata täysin paineettomassa tilassa.
Joka tapauksessa Kärppien maalivahtipelaaminen ei näytä enää niin pomminvarmalta kuin vielä viikko sitten.
Onnela: Kärppien senttereistä paras kahdessa Pelicans-pelissä on ollut neloskentän Pekka Saarenheimo. Varsinkaan Jari Viuhkola ja Jozef Stümpel eivät ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Mistä tämä johtuu?
Savonen: Yksi syy on Pelicansissa. Pussinokkien ohjauspeli pelaa Kärppien sentterit tehokkaasti ulos pelistä, mikä johtaa siihen, että Kärppien hyökkäyspeli rakentuu pitkälti laitojen kautta. Se taas näkyy siinä, että muun muassa Viuhkola on ollut aivan hukassa kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Viuhkola on ollut aiempina vuosina hyvä juuri joukkueen vahvan sentteripelin kautta, mutta nyt samaa ei voida sanoa. Liike on hidasta eikä Viuhkolasta saada viisi vastaan viisi –pelissä oikein mitään irti.
Toinen syy löytyy Stümpelin ja Viuhkolan jaloista. Kun Saarenheimo ja Joonas Komulainen pystyvät jalalla olemaan aktiivisia ja hakemaan kiekkoa syvemmältä, eivät Stümpel ja Viuhkola pysty samaan. Ja yllättäen juuri Saarenheimon ja Komulaisen ketjut ovat luoneet eniten maalipaikkoja kahdessa pelissä, varsinkin toisessa, lauantain ottelussa. Kärppien sentteripeli on ollut hidasta ja nyt sen merkitys näkyy entisestään, kun liikkeessä kehittynyt Joonas Kemppainen ja pelikiellossa toisessa ottelussa ollut Miikka Salomäki ovat olleet poissa.
Savonen: Kärppien puolustuksessa Ville Mäntymaa ja Jan Snopek ovat kokeneet loukkaantumisia. Mitä mieltä olet siitä, että molemmat vajaakuntoiset puolustajat pelaavat samassa pakkiparissa?
Onnela: Ratkaisu on katastrofaalinen. Molemmat ovat jossain määrin toipilaita, sillä Mäntymaa sai kovan tällin jaloilleen torstaina Lahdessa ja Snopek huilasi Villi kortti -kierroksella. Puolikuntoisuus myös näkyy pelissä, sillä lauantaina pakkipari oli läpi ottelun pulassa. Hiilikaivosten mies seurasikin ottelun lopun aivan ansaitusi vilttiketjusta.
Ville Mäntymaa on kuitenkin Kärpille erittäin tärkeä mies, sillä pakistosta juuri keneltäkään toiselta ei löydy tarvittavaa kovuutta oman maalin edessä. Tuota ominaisuutta tullaan Pelicans-sarjassa tarvitsemaan, niin hanakasti pussinokat kärppämaalille ajavat.
Onnela: Justin Hodgman, Tero Koskiranta ja Radek Smolenak ovat olleet pisteillä molemmissa puolivälieräkohtaamisissa. Ketkä olivat Pelicansin suurimmat onnistujat kahdessa ensimmäisessä pelissä?
Savonen: Hodgman ja Koskiranta ovat hyökkääjistä olleet ehdottomasti parhaimpia onnistujia. Puolustuspäässä Joonas Järvinen ja Jan Latvala ovat olleet erittäin varmoja eikä kummaltakaan ole nähty lähes yhtään virhettä. Pelicans on ollut tasaisen vahva, mutta nämä yksilöt ovat nousseet positiivisesti esille.
Alisuorittajia ja pettymyksiä ei Pelicansin joukkueesta voi nimetä kahden ensimmäisen ottelun perusteella muuta kuin tietyllä tavalla maalivahti Joonas Kuuselan. Vaikka Pelicans hallitsee pelejä, on maalivahtipelin oltava kunnossa Kärppiä vastaan jokaisessa ottelussa. Lauantaina ei ollut ja tulos näkyi tulostaululla. Tasaisessa etenemisessä Pelicansin pelillinen vahvuus nousee suurempaan rooliin kuin maalivahtipeli, mikä on lahtelaisten kannalta positiivinen asia.
Savonen: Pelicansin kaksikko Ilkka Pikkarainen & Max Wärn on pelannut kovaa henkistä ja fyysistä peliä. Mikä merkitys tällä kaksikolla on lahtelaisryhmälle?
Onnela: Ilkka Pikkarainen ja Max Wärn ovat näissä peleissä kuin kotonaan ja heidän roolinsa joukkueelle on elintärkeä. Wärn vaikuttaa aivan uudelta mieheltä runkosarjaan verrattuna. Wärn ja Pikkarainen yrittävät luikerrella vastustajan ihon alle jatkuvasti ja suu käy tauotta. Lisäksi he ovat avuksi myös hyökkäyspäässä. Molemmat ajavat surutta vastustajan maalille eivätkä pelkää mustelmia. Todellisia pudotuspelipelaajia, joita pitäisi löytyä jokaisesta joukkueesta.
Onnela: Ensimmäisen kohtaamisen suurin puheenaihe oli Kärppien romahtanut taso. Toisen ottelun suurin puheenaihe oli Niko Hovisen poissaolo. Mitkä nousevat jatkossa sarjan voiton kannalta ratkaiseviksi teemoiksi?
Savonen: Kärppien kannalta positiivinen asia oli lauantain ottelun avauserän pelillinen ilme. Torstain selkäsaunan jälkeen paluu normaalille tasolle tapahtui hienosti, vaikka taso sitten romahti toisessa ja kolmannessa erässä. Turha passivoituminen vaivasi edelleen ja Pelicans pääsi vyöryttämään vahvan kiekkokontrollin kautta peliä kohti Kärppien päätyä. Jatkossa esille nousee juuri Kärppien pelillinen kehitys tai Pelicansin hyvin organisoidun karvauspelin aiheuttamat maalipaikat ja maalit Kärppien päädyssä.
Se on kuitenkin selvä fakta, että Pelicans on kiekkoa hallitessaan yksi SM-liigan vaarallisimmista joukkueista tällä hetkellä. Eli vastustajajoukkueen passivoituminen on kuin bensaa liekkeihin. Tähän kun lisätään vielä passivoitumisesta syntyvät rikkeet ja ylivoimatilanteet Pelicansille, on yhtälö vaarallinen. Passivoitumista Kärppien tuleekin välttää mahdollisimman paljon jatkossa, jotta mahdollisuudet puolivälieristä eteenpäin menemiselle pysyvät yllä.
