Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen liigaviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita. Tällä viikolla mukana on myös jääkiekkovalmentaja Ismo Lehkonen.
Onko pronssiottelu tarpeellinen?
Matias Strozyk: Ei, jos kysyy niiltä, joiden suosikkijoukkue ei joko A) pelaa pian pronssiottelussa tai B) voittanut juuri pronssiottelua. Olen heidän kanssaan samaa mieltä, joskin hieman eri syistä. Suomessa elää edelleen perinne mitaleista, NHL:ssä perinne on pelata Stanley Cupista. SM-liigan voittaja on Suomen mestari, NHL:n voittaja on Stanley Cup -mestari. Kaikkea ei tarvitse apinoida NHL:stä, mutta heittäisin mitalijonot kaivoon ja jakaisin ratkaisevan finaalin jälkeen vain Kanada-maljan. Mestarijoukkueen pelaajille on tietenkin jäätävä jokin konkreettinenkin muisto tapahtumasta, joten ehkä heille sitten pitäisi jälkikäteen jakaa jonkinlainen kultamitali.
Manu Lempinen: Jos ajatellaan välierissä pudonneiden joukkueiden kiinnostusta pelata vielä yksi ottelu, niin eihän pronssiottelua voi siitä näkökulmasta erityisen tarpeellisena pitää. Toisaalta, maailmassa pelataan monta panokseltaan vähäisempääkin peliä kuin kamppailu SM-pronssista. En pidä siitä ajatuksesta, että pronssia ei jaettaisi lainkaan, tai se jaettaisiin molemmille välieräpudokkaille. Suomalaisessa kulttuurissa on totuttu jakamaan pronssinen mitali myös jääkiekossa, joten sitä käytäntöä on turha lähteä muuttamaan. Näyttäisihän se rumalta tilastokirjojen sivuillakin, jos kaunis rivi pronssimitalistien kohdalla yhtäkkiä katkeaisi.
Ismo Lehkonen: Pronssiottelu ei missään nimessä ole tarpeellinen, mutta hyvä rahastuksen paikka kotijoukkueelle. Esimerkiksi Jokerit ja Blues surffailivat pari erää ja pelasivat vain lopun tosissaan. Onhan se henkisesti vaikea paikka pettyneille pelaajille. Pronssi ei kauheasti helpota harmia.
Lue lisää:
Otteluraportti: Jokereille pronssia – Boumedienne jatkoaikaratkaisijana
Mitä JYP on tehnyt paremmin tappiollisen avausottelun jälkeen?
Strozyk: Taisto on tasaista, mutta kuten ennenkin on sanottu, neljän voiton sarjasta jatkoon menee se parempi joukkue. Lahden ja Kai Suikkasen hurmos jyräsi JYPin yli sarjan alussa, mutta sittemmin vuoden 2012 parhaan SM-liigajoukkueen lento on jatkunut entiseen malliin – JYPistä on tullut taas JYP. Monipuolisen joukkueen ja tappavan kliinisen pelitavan lisäksi JYP on tehnyt Ryan Laschista ja Justin Hodgmanista arvottomia. Lasch on saanut vaivaisen syöttöpisteen ja on tehotilastossa neljä maalia pakkasella, Hodgmanilla syöttöjä ja miinusta on kolme, mutta suurimmaksi ansioksi on jäänyt idioottimainen taklaus Juha-Pekka Hytöseen.
Lempinen: JYP on ollut vastustajaansa paremmin oma itsensä. Jyväskyläläisten tekemisessä ei pidä väheksyä mitään, päinvastoin, mutta avauspelin jälkeen Niko Hovinen on jälleen poistunut pukusuojan puolelle ja Pelicans on luonut itselleen epävakautta myös omasta aloitteestaan. Mielestäni suurin syy JYPin hyville otteille piilee juuri siinä, ettei se muuta pelaamisessaan mitään. Jos kohdalle osuu huonompi peli, seuraavassa on jälleen pyrittävä olemaan JYP. Tähän joukkueen tähänastinenkin menestys on perustunut.
Lehkonen: Ensimmäisen pelin jälkeen JYP on palannut vahvuuksiinsa. Niihin kuuluvat kaksinkamppailut, irtokiekot ja kiekollinen riskittömyys. JYP-pelaajat ovat myös päässeet Pelicansin pelaajien ihon sisään. Esimerkiksi Jonne Virtasta suurin osa lahtelaisista selvästi aristelee. Suunnanmuutoksissa JYPin luistelunopeus on ihan eri luokkaa kuin Pelicansilla. Yksikään JYP-pelaajista ei myöskään fuskaa yhtään puolustussuuntaan pelattaessa.
Lue lisää:
Otteluraportti: JYPin ilmapuolustus tuhosi lintuparven hyökkäykset
Otteluraportti: Hurrikaani riepotteli pelikaania – JYP nappasi ison voiton
Otteluraportti: Ilta joka muistetaan pitkään
Ratkaiseeko hermokontrolli mestaruuden?
Strozyk: Aina se on pudotuspeleissä merkittävä osatekijä, varsinkin finaalisarjassa, jossa tällä kertaa kohtaavat kokenut menestyjä ja ensikertalainen. Suurin osatekijä sarjan ratkaisussa on kuitenkin ollut JYP, joka on yksinkertaisesti ollut pelillisesti parempi joukkue. Ehkä siinä mielessä hermokontrollikin nousee osatekijäksi, sillä JYP on pystynyt pelaamaan kylmäpäisesti omaa peliään ja luottamaan rutiiniinsa. Hurrikaanit ovat kärsineet tuomarivirheistä, mutta hyvä valmistautuminen ja kova henkinen kantti ovat kääntäneet alivoimapelin voimavaraksi.
Lempinen: Hermokontrolli on erittäin merkittävä osa mestaruutta ratkottaessa. Tietysti niin on puhuttaessa yksittäisistä tilanteista, joissa pelaajalla ei saa läikkyä yli, mutta samaa voidaan sanoa myös jatkuvasta kurinalaisuudesta pelaamisessa. Yksi suurimmista syistä nykyhetken tilanteeseen finaalisarjassa on se, että JYP on kurinalaisuudessa ylivoimainen SM-liigassa. Pelicansin pelaaminen perustuu enemmän sellaiselle tunnepitoiselle räiskyvyydelle. Niin hyvät kuin huonotkin asiat lahtelaisten suorittamisessa johtuvat aggressiivisuuteen kohdistetusta energiasta. Silloin kun asiat lähtevät menemään huonoon suuntaan, JYP astuu kuskin paikalle jopa helposti.
Lehkonen: Se on hyvä kysymys. Kiistaton tosiasia on, että tuomarilinja on ollut linjaton. Silloin pelaajien täytyy keskittyä vain siihen, mihin he voivat itse vaikuttaa. JYP on kärsinyt tuomarilinjasta ja saanut kyseenalaisia rangaistuksia. He ovat osanneet kääntää tilanteen vahvuudekseen eli hallituksi kiihkoksi. Se on näkynyt mm. alivoimamaaleina.
Mikä on JYPin alivoimapelin salaisuus?
Strozyk: Voiko JYPin erinomaista alivoimaa pitää edes yllätyksenä, kun tiedetään joukkueen sitoutuminen ja yhtenäisyys? Hytönen ja Ossi Louhivaara ovat kuitenkin ainakin SM-liigan osalta alivoimapelaajien terävintä kärkeä ja pitkäikäiselle ryhmälle, sekä puolustussuuntaan erinomaiselle joukkueelle vastustajan ylivoiman tukahduttaminen tulee selkäytimestä. Toisaalta Pelicansin tehottomuus ei ollut odotettavissa. Ylivoiman kaikki palaset ovat hajallaan ja pakkopelin käynnistyessä Pelicans päättää ylenpalttisen jahkailunsa epäonnistuneeseen syöttöön. Tilanteen sen salliessa kiekonriistoa seuraa JYPin nopea vastahyökkäys ja kuten keväällä on niin usein nähty, vähintään vaarallinen maalipaikka.
Lempinen: Tässäkin on kyse kurinalaisuudesta. JYPin puolustuspeli venyttää ainakin minun näkemystäni jääkiekon säännöistä mitä tulee estämiseen, mutta koska joukkue ei teoistaan rangaistuksia saa, silloin se ei ole laitonta. Riku Helenius on ollut mainiossa vireessä. Kun tähän lisätään se, että jyväskyläläiset osaavat pitää vastustajan irti kakkoskiekoista hämmentävällä prosentilla, ei alivoimapelin tehokkuudessa ole juuri ihmettelemistä. JYP on tehnyt finaaleissa alivoimamaaleja. Tätäkään ei sovi ihmetellä, sillä jos keskittynyt alivoima kohtaa ihmeissään itsensä kanssa olevan ylivoiman ja panokset ovat kovia, mitä muuta voisi olla odotettavissa?
Lehkonen: He ovat opiskelleet videoiden kautta Pelicansin ylivoiman ja haluavat tehdä maaleja myös alivoimalla. JYPin alivoimanelikot ovat pelanneet jo pitkään yhdessä, siksi oikea-aikaisuus paineistamisessa toimii ja laukausten peittäminen on huippuluokkaa. Lisäksi he uskaltavat ottaa riskejä myös hyökkäyssuuntaan.
Onko filmaaminen ongelma SM-liigassa?
Strozyk: SM-liigassa vallitsee naurettava jalkapallotrendi, jossa etenkin kovien tai kovilta näyttävien taklausten jälkeen on välttämätöntä jäädä makoilemaan. Tällä hetkellä filmaamisen kynnys on jokaisen omassa moraalissa, sillä se, joka sitä yrittää, hyötyy useammin kuin kärsii. En voi esittää todisteeksi mitään tutkimustuloksia, mutta lajin nopeutta käytetään hävyttömästi hyväksi ja tuomarit menevät halpaan. Toisille kaatuilu on yksi jääkiekon osa-alue ja pienenä miehenä esimerkiksi Lasch on maannut jäällä jo yliopistovuosistaan lähtien. Jalkapallossa kieriskely on mennyt häpeän puolelle, eikä kukaan tee mitään tarpeeksi radikaalia lopettaakseen pelleilyn. Jääkiekossa ja SM-liigassa ollaan tiellä samaan, kun tuomareiden inhimillisyys johtaa virheisiin ja vilpillä hankittuihin ylivoimiin. Lyhyesti sanottuna kyllä, se on ongelma. Nouskaa ylös sieltä.
Lempinen: Filmaamisen ongelmallisuutta mietitään parhaillaan kovasti myös englantilaisessa jalkapallossa. Siellä puolustetaan myös sitä näkemystä, että pelaaja saa osoittaa tuomarille, mikäli tuntee itseään rikotun. En pidä ajatusta kovinkaan hölmönä, mutta suoraan SM-liigaan sitä ei oikein voi siirtää, koska liigassa on niin iso rooli sillä, loukkaantuuko pelaaja mahdollisen rikkeen seurauksena vai ei. Edelleen toivoisin itse teon olevan rangaistuksen määrittävä tekijä. Jos pelaaja tietäisi sen, ettei hetkellinen jäässä pyöriminen tuota vastustajalle ulosajoa, pötköttely vähenisi kummasti. Nykytulkinnalla filmaamisesta on ainakin kovaa vauhtia tulossa ongelma.
Lehkonen: Filmaaminen on "hauska" harmaa alue, joka on valitettavasti selvästi lisääntynyt syystä tai toisesta. Pahinta on se, että juniorit saattavat mieltää sen peliin kuuluvaksi. Syntyy ajatus, että olet sankari, kun saat aiheutettua vastapuolelle jäähyn väärin perustein, tai sitten olet supersankari, jos joku saa ulosajon. Mielestäni filmaaminen, jota nyt on alkanut esiintyä, ei kuulu suomalaiseen jääkiekkoon. Se on minulle rakkaan pelin moraalista raiskaamista.
Viikon kommentti
Pelicans-luotsi Kai Suikkanen näki joukkueensa ylivoimaotteissa hieman parannettavaa:
– Haetaan jotain bobbyorr-syöttöjä neljän kaverin haarojen välistä, että tehtäisiin kuukauden maaleja. Pitäisi olla yksinkertaisempaa ja laukauksia. Nyt on kuin olisi pitsinnypläyskerho jäällä.
Lue lisää:
Pelicans hermoilee ja näpertelee
Aiemmat maanantaijäät:
Viikko 16 (9.4.-15.4., Kai Suikkanen)
Viikko 15 (2.4.-8.4., Matti Liljaniemi)
Viikko 14 (26.3.-1.4., Juha Pajuoja)
Viikko 13 (19.3.-25.3., Ilkka Palomäki)
Viikko 12 (12.3.-18.3., Esko Seppänen)
Viikko 11 (5.3.-11.3., Juhani Tamminen)
Viikko 10 (27.2.-4.3., Harri Rindell)
Viikko 9 (20.2.-26.2., Juha Koljonen)
Viikko 8 (13.2.-19.2., Tiiu Houni)
Viikko 7 (6.2.-12.2., Jukka-Pekka Vuorinen)
Viikko 6 (30.1.-5.2., Ilari Savonen)
Viikko 5 (23.1.-29.1., Matti Väisänen)
Viikko 4 (16.1.-22.1., Teemu Tammilehto)
Viikko 3 (9.1.-15.1., Harri Laiho)
Viikko 2 (2.1.-8.1., Jarmo Korhonen)
Viikko 1 (26.12.-1.1., Eero Hurmerinta)
Viikko 51 (12.12.-18.12.)
Viikko 50 (5.12.-11.12., Ilari Isotalo)
Viikko 49 (28.11.-4.12. Alpo Suhonen)
Viikko 48 (21.11.-27.11., Asko Huuki)
Viikko 47 (14.11.-20.11., Tommi Koivunen)
Viikko 46 (7.11.-13.11., Mika Tuutti)
Viikko 45 (31.10.-6.11., Jukka Jalonen)
Viikko 44 (24.-30.10., Hannu Viinikkala)
Viikko 43 (17.-23.10., Janne Onnela)
Viikko 42 (10.-16.10., Timo Tolonen)
Viikko 41 (3.-9.10., Marko Kivenmäki)
Viikko 40 (26.9.-2.10., Juha Palosaari)
Viikko 39 (19.-25.9., Eetu Huisman)
Viikko 38 (12.-18.9.)
