Ässien keväisiä jalkapalloharjoituksia ei ollut enää paljoa jäljellä, kun Tommi Taimi ryhtyi keskikentällä tavoittelemaan palloa Sami Mutaselta. Puolustaja laskeutui harmittomassa tilanteessa huonosti jalkansa päälle, jolloin napsahti. Taimen polvi turposi välittömästi paljon täyttyessään verellä. Ylimääräistä odottelua seurasi, kun apuun kiitänyt ambulanssi joutui kiertämään monen mutkan kautta nurmen keskelle, sillä Porin Karhuhallin kaikki portit olivat suljettuina.
– Mut vietiin keskussairaalaan röntgenkuvaukseen, mutta siinä ei näkynyt mitään. Lääkäri halusi kuitenkin katsoa polveani ja huomasi heti, kun koski jalkaani, että eturistisiteet olivat menneet, Taimi kertaa toukokuisen keskiviikon tapahtumia.
Heti kuitenkin päätin, että vaikka se kuinka olisi kuusi kuukautta, mulle se on neljä.
Ambulanssin kiidätettyä ässäpakin sairaalanpedille, lähti puhelu heti tyttöystävälle, Pialle, joka löysi tiensä välittömästi paikalle. Taimi sai seuraa myös joukkuetoveriltaan, tänä kesänä Lahdessa armeijan käyvältä Joel Armialta.
– Saatuani tietää, että tuomio on kuusi kuukautta, sanoin Jopelle (Armia) heti, että se on semmoinen juttu, että nyt hommataan kaljat ja mennään mokille purkamaan tämä juttu. Saatiin sinne vielä Lehden Niklaskin mukaan.
– Fiilikset olivat tietty aluksi aika huonot, olihan se toki pieni shokki. Heti kuitenkin päätin, että vaikka se kuinka olisi kuusi kuukautta, mulle se on neljä, Taimi tuumaa päättäväisesti.
Polven leikkaus olisi pitänyt tehdä enintään 72 tuntia loukkaantumisesta, mutta Taimi joutui odottamaan magneettikuvausta pyhäpäivän yli perjantaihin. Koska kuvia ei ollut saatavilla, täytyi odottaa, että polven turpoaminen laskeutui.
Kipu vei unen
Ässäpuolustaja pääsi takaisin jaloilleen periksiantamattomalla asenteellaan. Kävely tapahtui aluksi muutaman askeleen sarjoina, joiden välissä pakin täytyi istahtaa hetkeksi kivun iskiessä jalkaan. Keppejä Taimi ei kuitenkaan huolinut seurakseen kovin pitkäksi aikaa, vaan ne saivat rukkaset jo neljän päivän jälkeen leikkauksesta.
– Se on ollut aina mun mielestä tyhmän näköistä, joten päätin, etten käytä niitä. Nilkutin aluksi, mutta nopeasti jalka meni normaaliksi.
Kivut jalassa olivat luonnollisesti kovat, joten vaikka Taimi ei mielellään syö särkylääkkeitä, joutui hän kuluttamaan niitä melkoisen määrän ensimmäisen viikon aikana, sillä ei olisi ilman niitä selvinnyt. Lopulta puolustaja lopetti särkylääkkeiden käytön ja koetti väkisin totutella kipuun.
Taimi sai viimein rauhan myös unimaailmalleen, kun pari viikkoa sitten jalkaa ei enää särkenyt yöllä. Puolustaja pystyikin ensimmäistä kertaa nukkumaan muunkinlaisessa asennossa kuin selällään, eikä polveakaan ole sen jälkeen enää sattunut.
– Kyllä siinä silti mietti, että ensi kerralla, kun menee lämärin eteen, menee sitten vaikka suullaan, kunhan ei osu jalkaan.
Vihreää valoa ja täysillä eteenpäin
Ennen kuin Taimi pystyi toimimaan omillaan, joutui hän muutamien ensimmäisten päivien aikana pyytämään kaikilta apua, niin kihlatulta kuin vanhemmiltakin. Avuntarve ei kuitenkaan ottanut puolustajan luonnon päälle, vaan siitä otettiin kaikki ilo irti.
– Osasin oikeastaan käyttää muiden apua hyvin. Vedin huumorilla yli, koska tiesin, että kaikki auttavat. Koetin vähän ärsyttää. Mutta heti, kun pystyin kävelemään, lopetin. Piakin kerran kielsi nousemasta sängystä ja sanoi auttavansa, mutta sanoin sille heti, että kyllä mä itse, mä tiedän tasan tarkkaan, mihin pystyn. Moni höösäsi turhaan, mutta meikäläiselle oli silti tosi tärkeää, että välitettiin, ässäpuolustaja kiittelee.
Taimi ei viihtynyt kotona kauaa, vaan lähti treenaamaan jo parin päivän kuluttua leikkauksesta. Seurauksena puolustaja sai huutia Ässien omalta fysioterapeutilta, Hero Malilta.
– Mulla on huono tapa, etten kykene olemaan paikallani. En pystynyt enää olemaan kotona, joten lähdin treenaamaan. Mulle nousi kylmä hiki ja alkoi oksettaa, joten juoksin heti kotiin ja soitin Herolle. Se kirosi, että olisi pitänyt suurin piirtein viikko odottaa ennen treenaamista. Sitten tulikin neljän päivän totaalikielto, Taimi hymähtää.
– Kotona katselin päivät leffoja ja makoilin sängyllä. Kun sain luvan, aloin treenaamaan täysillä.
Vaikkei Taimi pystynyt treenaamaan joukkueen tyylillä, hän pyrki olemaan jokaisissa harjoituksissa mukana, seurasi muiden treenaamista ja teki sitten omat harjoitteensa. Viimeisissä yhteisissä treeneissä puolustaja olikin täysillä muiden mukana testeissä. Oli kuitenkin yksi harjoitusmuoto, jota Taimi ei seurannut.
– Jääharjoituksia en halunnut mennä katsomaan lainkaan, koska silloin olisi tullut huono mieli, sellainen, että perkele, haluan mukaan. Olisi harmittanut paljon, sillä mulla on kovat halut palata takaisin. Kaikkia muita treenejä menin katsomaan kyllä, mutten jäitä.
Vaikka loukkaantuminen rajoittaa erinäisten harjoitteiden tekemistä, Taimi ei kuitenkaan koe, että mitään erityisen tärkeää olisi jäänyt häneltä pois, sillä puolustaja on löytänyt itsensä yleensä testien kärkikastista.
– Jos jotain, niin ehkä kestävyyttä olisin halunnut treenata. Yleistä itsensä rääkkäämistä jäin kaipaamaan, Taimi harmittelee.
Vauhdilla takaisin kaukaloon
Nyt haaverista on kulunut hieman yli puolitoista kuukautta ja Taimi on tulossa takaisin kovaa vauhtia. Puolustaja reissasi viime torstaina Helsinkiin kontrolliin, jossa polvea tutkivat fysioterapeutti Jarkko Räsänen sekä pakin operoinut lääkäri Eero Hyvärinen.
– Hyvältä näytti, jalassa oli täydet liikkuvuudet. Uudet siteet olivat kiinnittyneet tukevasti. Olen siis edellä palautumisprosessissa, puolustaja hehkuttaa, ja syystä.
Kontrollissa Taimelle katsottiin kotiin tuotavaksi uusi treeniohjelma, jota ässäpelaaja pääsee toteuttamaan omatoimisella harjoitusjaksollaan. Listalle pääsivät muun muassa vesijuoksu, pyöräily, eri askelkyykyt ja vahvistavat liikkeet. Painoihin puolustaja ei kuitenkaan saa kajota.
– Teen joka toinen päivä 45 minuutin pyöräilyn ja sen jälkeen yläkropalle puntin. Sitten joka toisena päivänä keskivartalotreenin sekä huoltavat liikkeet, ne teen huolella, se ohjelmakin kestää tunnin.
Taimi kokee itsensä aktiiviseksi ihmiseksi ja hänen päiväohjelmansakin alkaa heti aamu-urheilulla. Päivän mittaan puolustaja ruokailee uuden ässälaiturin, Sami Lähteenmäen kanssa ja viettää laatuaikaa tyttöystävänsä kanssa.
– Yritän vielä illallakin tehdä jotain pientä, saada vähän hikeä pintaan. Nyt pääsen tekemään paljon ja se on hienoa, ässäpakki toteaa iloisesti.
Jatkoaika seuraa puolustajan polvea ja sen paranemista kahden viikon välein.
