Petri Matikainen on järkyttynyt. Edellispäivänä Venäjällä on pudonnut lentokone, jonka kyydissä ollut Lokomotiv Jaroslavlin KHL-joukkue sai traagisesti surmansa. HIFK:n aamujäillä pidettiin hiljainen hetki.
Rauhallisen itsevarmana puhuvan ja HIFK-verkkareihin pukeutuneen Matikaisen ajatukset kääntyvät edelliseen kevääseen. Hänen valmentamansa Blues runnoi työväen voimalla SM-liigan finaaleihin. Vastassa oli tuleva työnantaja ja lopulta Suomen mestariksi jyrännyt HIFK.
Huhut Matikaisen HIFK-sopimuksesta velloivat jo syksyllä 2010. Silloin Matikainen kuittasi puheet ”käsittämättömäksi bullshitiksi”. Itse hän kuitenkin tiesi totuuden.
– Ei se ollut mikään ongelma. Olin sitoutunut yhteen seuraan sillä hetkellä, ja mikään muu ei merkinnyt mitään. Vastustaja oli yksi muiden joukoissa. Valmentaja kantaa huolta vain omasta joukkueestaan; miten se saadaan voittamaan ja vielä uudestaan voittamaan, Matikainen selventää.
Maajoukkueen valmennusryhmään kuulunut Matikainen sai maistaa voittamisen kulttuuria, kun Leijonat juhli Bratislavassa maailmanmestaruutta.
– Oli hienoa nähdä, miten joukkue sitoutui ryhmäksi. Kaikki pienet asiat kolahtivat pikku hiljaa paikalleen. Olihan se kivaa joskus voittaakin, kun näitä tappioita finaaleissa on tullut kaksi kertaa. Nyt tietää, mitä voittaminen valmentajalta vaatii, sanoo Matikainen.
– Jos joukkue aikoo voittaa, se lähtee hirveän vahvasti ryhmän sisältä. Se vahvisti omaa näkemystäni.
Arvomaailmat kohtaavat
Matikainen on uransa huipulla. Hän on maailmanmestari, joka hyppää Suomen mestarin peräsimeen. HIFK on Matikaiselle unelmien täyttymys.
– Siinä oli paljon asioita, jotka olivat täysin erilaisia kuin Bluesissa. Tunsin kuitenkin täällä oloni varsin kotoisaksi saman tien. Minun oli helppo tulla tänne sellaisena kuin olen. Alkuvaiheessakaan en lähtenyt esittämään mitään muuta. Organisaatio ja pelaajat ottivat minut hyvin vastaan, Matikainen kertoo.
– Meillä on hyvä ja rento tekemisen meininki. Täällä voi naureskella silloin, kun sen paikka on, ja kun mennään, niin mennään kunnolla.
Matikainen alkaa puhua arvoistaan, syystäkin. Häntä pidetään lahjomattomana spartalaisena, joka omistautuu seuralle ja antaa kaikkensa joukkueensa eteen.
– Jokaisessa seurassa on omat arvonsa. Niitä pitää kunnioittaa. Se on sitten rekrytointikysymys, minkälainen valmentaja otetaan mihinkin seuraan. Minun henkilökohtaiset elämänarvoni ja joukkueen ympärillä pyörivät arvot ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin HIFK:lla. Lähtövaiheessa arvot ovat kohdanneet hyvin ja sitä kautta sopeutuminen on helpompaa.
– Näen, että tässä on mahdollisuus menestymiseen. Me halutaan olla voittava jääkiekkojoukkue, siihenhän me pyritään.
Matikainen tietää vähättelevänsä, kun hän puhuu vain mahdollisuudesta menestyä. Tämän joukkueen täytyy menestyä. Paineita on Matikaisenkin helpompi käsitellä, kun paperilla HIFK:lla on SM-liigan paras pelaajamateriaali.
– Kyllä mä olen hyvillä fiiliksillä täällä. Tykkään tulla joka aamu tänne, eikä aina tarvitse edes odottaa herätyskellon soittoa. Ovi on raollaan ja olen jo menossa.
Naulan kantaan.
Haastattelu tehtiin syyskuussa 2011, mutta kommentteja ei ole aiemmin julkaistu.
