– Syyskuun alussa tulee kolme kuukautta leikkauksesta. Silloin sovitaan tarkistusaika ja lääkärit kertovat milloin pääsen jäälle, mutta toivon, että kaukaloon palaaminen tapahtuisi jo aiemmin. Fysioterapeuttimme Hero Mali luultavasti päättää sitten siitä, Tommi Taimi toteaa.
Vaikka Taimi pääsisikin ennätysvauhdissa kaukaloon, ei hän tietenkään saisi hypätä heti täysissä tamineissa suojineen päivineen kisailemaan. Ensimmäiset tikkaukset jään pintaan otetaan rauhassa.
– Kun polvi on tarpeeksi vahva, pääsen vähän höntsäilemään, liukumaan pitkin jäätä. Nyt tuntuu aika hyvältä.
Pääsääntöisesti Taimen treeniohjelmistoon kuuluu vielä pitkään pyöräilyä ja vesijuoksua, joista jälkimmäinen ei normaalisti sisältyisi jääkiekkoilijoiden kesäharjoitteluun. Taimi pitää sitä silti hyvänä harjoitusmuotona, sillä laji on raskasta ja vahvistaa erityisesti takareisiä. Kuntoutustreeniohjelman myötä puolustaja on kuitenkin myös kuluttanut kuntopyörän satulaa urakalla.
– En varmaan normaalisti olisi pyöräillyt yhtä paljon kuin nyt. Olisin varmasti juossut enemmän, tehnyt raskaita lenkkejä.
Ahkerana treenaajana tunnettu Taimi on yhä läsnä jokaisissa joukkueen harjoituksissa, ja kun Ässät maanantaina aamupäivällä aloitti yhteiset jääharjoitukset, on puolustajakin muuttanut hieman aiempaa strategiaansa. Enää ei karteta jääharjoitusten katsomista, vaikka halu palata on valtava.
– No joo, nyt alkaa olla taas kiva pyöriä hallilla ja haistella tunnelmaa, kun kausi lähenee, pakki myhäilee.
Pitsinnypläystä jo vuodesta 1993
SM-liigan alun lähestyessä Ässien ensimmäinen harjoitusotteluetappi rastitaan tavanomaisesti Rauman Pitsiturnauksessa. Pitkän uran Ässissä luonut Pasi Peltonen oli osallisena turnauksessa jo sen alkuhuminoista asti, joten patapaitojen kaikkien neljän Pitsimestaruudenkin pitäisi siis löytyä Peltosen takataskusta.
– Jossain kohtaa pikkurilli meni poikki ja päivä jäi kesken, mutta olen varmaan kaikissa mestaruuksissa ollut mukana, Peltonen tuumailee.
Seurauskollisuudestaan tunnetun Peltosen lempivastus löytyy ässäleirimäiseen tapaan Raumalta, eikä Taimenkaan tarvitse harkita vastaustaan nanosekuntia kauemmin.
– Lukko se on aina ollut. Kyllä se tähän maakuntahenkeen kuuluu, täällä Lukko tarvitsee Ässiä ja Ässät Lukkoa, se on vaan hyväksyttävä, Peltonen linjaa.
– Lukkoa vastaan on se oma lataus, ne on hienoja pelejä, Taimi toteaa tyhjentävästi.
Junnuille hyvä kasvualusta
Kauden kynnyksellä jokaisella joukkueella on kalenterit enemmän ja vähemmän täynnä jääharjoituksien alettua, puhumattakaan muusta oheistoiminnasta. Onkin siis hyvä pohtia, miksi turnauksen Ässät-Lukko-ottelun heti ensimmäisessä vaihdossa aina väännetään kättä tai jalkaa.
– Kaikki omatoimijaksot ja testit on käyty läpi, siinä on perjantaina jo ihan poikki, kun aamulla lähdetään aikaisin Raumalle. Vaikka se on ensimmäinen peli, on se silti liigapelaajille epänormaali peliaika. Väsyneet miehet ottavat henkistä yliotetta toisistaan. Kun varsat päästetään kevätlaitumille, niin kyllä ne menevät meinaan aika kirmaten. Sama juttu pelaajille, Peltonen toteaa.
– Totta kai, joukkueet ovat olleet muutaman päivän jäällä, varusteet ovat uusia ja luistimet painavat. Siellä on silloin enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin järkeä, pitkäaikainen ässäkapteeni jatkaa.
Pitsiturnaukseen on välillä sisällytetty erilaisia kokeiluja, kuten valokiekkoa ja isompia maaleja. Moni pitää turnausta leikkimielisenä ottelusumana, jossa kuitenkin kamppaillaan tosissaan. Myös Peltonen yhtyy väitteeseen.
– Siellä näkee päivän aikana paljon muita pelaajia ja juttelee niiden kanssa ja niin edelleen, mutta jos ei ole tosissaan, tulee helposti loukkaantumisia. Onhan se totisinta totta, mutta ei siitä tietenkään elämä ja kuolema ole kiinni.
Monella nuorella pelaajalla on edessään ensimmäiset miesten harjoituspelit. Peltonen kuitenkin tuumaa, että talon tavoille on opittu jo kesän aikana.
– Se on silti hyvä paikka nuorille pelaajille, tietysti kokeneemmillekin. Jos itseäni muistelen, niin katselin aina katsomossa muiden pelejä. Eihän kellään pelaajalla hirvittävän montaa variaatiota esimerkiksi harhautuksissa ole, mutta kun siinä vähän luki, niin silloinhan oli jo puoli voittoa tehnyt, kun tiesi millaisia kikkoja kenelläkin oli taskussa. Pelatessa se oli sitten kuin tikkarin ottaisi lapselta pois, Peltonen hymähtää.
Pitsiturnauksen mukana kasvaminen
Kuten moni muukin varttuneempi jääkiekkoilija, myös Peltonen on saanut kokea Pitsiturnauksen alkuhuuman. Ero uran ensimmäisten ja viimeisten turnausotteluiden välillä on silti selvä.
– Junnuna toki oltiin vielä enemmän laukalla, kun sinne pääsi. Vanhemmiten rauhoittui, pystyi menemään enemmän järjellä, Peltonen naurahtaa.
– Meilläkin yksi nuori mies A-junnuista pelasi varmaan neljä vaihtoa ja ensimmäisen pelin jälkeen istui kopissa vieressäni ja sanoi, että on ihan puhki eikä pysty pelaamaan enää yhtään. Ei se sitä valmentajalle voinut kertoa, mutta mua alkoi kyllä hymyilyttää. Siinä oli hänen pakettinsa annettu sille päivälle. Mutta se on nuorelle helposti sellaista, kaikki jännitys, innostus ja energisyys oli siinä mukana, entinen ässäkippari hymähtää muistolle.
Taimelle viime vuoden turnaus oli malliaan ensimmäinen, eikä puolustaja ole Rauman turnauksessa vieraillut aiemmin katsomonkaan puolella. Pelaaja ei kuitenkaan muista ensimmäisestä Pitsistään paljoa.
– En pelannut montaa minuuttia, mutta vauhdikas turnaus se on, siellä tapahtuu paljon, Taimi muistelee.
Peltonen ei ole kertaakaan käynyt katsomassa Pitsiturnausta, mutta ei ole vielä varma tämän vuoden tapahtumasta. Taimella taas kuvio on selvä.
– Totta kai menen katsomaan jätkien pelejä, kuuluu ytimekäs vastaus.
Jatkoaika seuraa puolustajan polvea ja sen paranemista kahden viikon välein.
Juttusarjan aiemmat osat:
Kuntoutusta ja omatoimijaksoa (17.7.2012)
Ässäpakilla satanen lasissa (2.7.2012)
