Mielipide

Ulkomaalaisena SM-liigassa: Brett Harkins, HIFK

LIIGA / Kolumni
Onko Jääkiekon SM-liiga maailman tylsin kahvaneppailusarja, missä tuomitsevat puusilmäisimmät tuomarit, mitä jää päällään kantaa? Vai onko SM-liiga sittenkin se maailman toiseksi kovin kiekkosarja, kuten HockeyNight ja muutama muu taho äänekkäästi toitottaa asiasta kysyttäessä? Ja usein myös ihan kysymättäkin.

Onko Ruotsissa, Sveitsissä, Venäjällä ja Tsekissäkin jo mukavampaa pelata? Paremmat palkat, isommat autot ja asiantuntevampi yleisö? Me suomipojat ja –tytöt saatamme itse olla hyvinkin jäävejä vastaamaan ylläoleviin kysymyksiin. Perspektiivissämme voi olla elämää suurempia aukkoja. Objektiivisuus ei ehkä myöskään ole huipussaan. Mene tiedä. Aukeaisikohan solmu kyselemällä niiltä, jotka ovat pelanneet muuallakin? Olisiko ulkomaanavuillamme jotain sanottavaa aiheen tiimoilta? Kysytään!

Brett Harkins, HIFK, on Jatkoajan ensimmäinen potilas epävirallisessa ja toivon mukaan kauden mittaan täydentyvässä ”ulkomaalaisena SM-liigassa” –sarjassamme. Tarkoitus olisi kysellä eri joukkueiden ulkomaalaisilta näkemyksiä SM-liigasta ja suomalaisesta kiekkoilusta yleensäkin. Haastateltavaksi joutuvat / pääsevät niin pitempään meillä pelanneet kuin vastatulleetkin. Saattaapa olla, että ongimme jostain esille täältä jo lähteneitäkin pelaajia.

Ensimmäisenä vastailee siis Brett Harkins, HIFKin ykkössentteri, joka sai perinteisen HIFK-henkisen vastaanoton; osa faneista, varsinkin muiden joukkueiden sellaisista, joita HIFK aina kovasti kiinnostaa, tuomitsi miehen etukäteen susihankintana, osa osasi lukea vakuuttavat tilastot Pohjois-Amerikasta sekä Ruotsista ja kovin monet eivät tienneet miehestä mitään.

Ainakin alku SM-liigassa on ollut makoisa. Tätä kirjoitettaessa takana on 5 ottelua tehoin 0+9 = 9, ja näillä numeroilla Harkins johtaa koko liigan pistepörssiä. Huomio kiinnittyy tietenkin maalisarakkeessa komeilevaan nollaan huikean syöttömäärän rinnalla. Eikö Harkins tiedä, että kiekon saa toimittaa maaliin itsekin? Onko hän lyönyt vetoa kaverinsa Glenn Metropolitin, Jokerit, kanssa syöttöpörssin voitosta?

Saamme vastauksen maaleja koskevaankin dilemmaan tässä haastattelussa. Jatkoaika esittelee Brett Harkinsin taustat täällä ja keskittyy tässä jutustelussa enemmän aikaan Suomessa ja Ruotsissakin.

Kerro ihan rehellisesti tiesitkö mitään suomalaisesta kiekosta ja SM-liigasta ennen tänne tuloasi?

- Toki tiesin. Suomen liigaahan pidetään maailman toiseksi parhaana heti NHL:n jälkeen (toim.huom. jessus, siinä se tuli ihan alussa...) ja kun katsoo pelaajia, jotka täältä ovat tulleet NHL:ään, näkee, että Suomessa ollaan ammatillisesti korkealla tasolla. Taidot ovat hyvät, samoin asenne.

- Esimerkistä käy Tuomo Ruutu. Minulla oli tilaisuus treenata kesällä hänen kanssaan, valitettavasti vain kaksi viikkoa. Mutta jo siinä ajassa ehdin havaita, että hänestä tulee tähti NHL:ssäkin. Asenne niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin on aivan huippua, puhumattakaan taidoista ja kovuudesta. Tuomo Ruutu on elävä mainos liigallenne Pohjois-Amerikassa!

No, enpä käy kieltämään. Sinänsä yllättävää, sillä me kiekkoa kauemmin seuranneet olemme olleet havaitsevinamme, että SM-liigan taso on laskussa.

- Tuohon en osaa sanoa mitään, ehkä kyseessä on normaali aaltoliike? Joskus tulee enemmän huippuja. Mutta tasonne on nyt leveä. Toinen nimi, joka tulee mieleen on nuorempi Koivu TPS:stä. Pidän häntäkin koko maailman top ten –prospektien joukkoon kuuluvana ja Ruudun seuraajana NHL-huipulla. Malttia vaan. En ole pelannut Mikko Koivua vastaan, kun en päässyt jäälle kipeän jalkani takia Maarianhaminassa, mutta pidin todella hänenkin esityksestään. Vahva ja selkeästi tahdoltaan voimakas kaveri.

Mainittakoon, että Ruudun ja Koivun nimet putkahtivat todellakin esille ilman minkäänlaista auttamista. Harkins on ylipäätäänkin amerikkaisen prototyyppi; kohtelias, puhelias ja esiintymiskykyinen. Näistä ominaisuuksista oli kysymys siinäkin kohtaa, missä Brett totesi Tuomon olevan huippu myös jään ulkopuolella. No, niin Brett, Ruutu sekä Koivukin ovat senttereitä, joista on huutava pula. Tämäkin lisännee SM-liigan arvostusta Pohjois-Amerikassa?

- Ilman muuta. Kaksi top ten -prospektia maailman tasolla ja molemmat isokokoisia senttereitä. Liiganne ei ole niin huono kuin luulette (naurua...). NHL-joukkueiden ykkösketjut ovat kovaa tavaraa. Niissä pelaavat kaverit tekevät täällä Euroopassakin sen, minkä NHL:ssäkin. Johtavat joukkueensa menestykseen hirvittävillä pistemäärillä. Absoluuttisia maailmanhuippuja kaikki. Mutta NHL kokonaisuutena, ylhäältä alas (Harkins viittaa suureen joukkuemäärään) sanoisin, että SM-liiga on parempitasoinen kuin NHL ilman ykkösketjuja!

Syvä hiljaisuus. Anteeksi kuinka? Mitä tarkoitat, tarkenna hieman!

- Puhun taitotasosta ja tasaisuudesta. Ei vaadi kovin paljon taitoa pelata jonkun huonon NHL-joukkueen kolmos-neloskentässä. Kun olet iso ja rohkea, et tarvitse siellä niin paljon ominaisuuksia kuin täällä. Puhun nyt Euroopasta yleensäkin. Täällä, esimerkiksi SM-liigassa, jokaisen joukkueen jokaisen kentällisen kaveri osaa jääkiekon perustaidot; luistelun, mailan- ja kiekonkäsittelyn ja erilaisen variaation laukauksia.

- NHL:ssä, varsinkin huonompien joukkueiden jämäkentällisissä, saattaa olla kavereita, jotka eivät osaa ollenkaan jotain jääkiekon osa-aluetta. Esimerkiksi poliisit ovat taitokiekkoilijoiden, kuten minun, parhaita ystäviä (naurua...), mutta hyvä poliisi voi olla huono jääkiekkoilija! Tiedät varmaan mitä tarkoitan?

Kyllä, mutta kenties NHL:ssä tarvitaan sitten muitakin ominaisuuksia kuin jäällä tarpeen olevia?

- Totta kai. Moni eurooppalainen ei sopeudu pitkiin etäisyyksiin, jatkuvaan matkustamiseen, liikkeeseen ykkösen ja farmin välillä. Se on vaativa paketti. Mutta pohjoisamerikkalainen kiekko on kaikkiaan kokonaan toinen laji kuin eurooppalainen kiekko. Se on syytä muistaa.

Entäs eurooppalainen kiekko?

Tuo kokonaan eri lajeista puhuminen tulee jatkuvasti esiin Harkinsin puheessa. Mielenkiintoinen asia sinänsä. Kumpaa lajia arvostat enemmän, amerikan kiekkoa vai suomalaista / eurooppalaista peliä?

- Minun taustani on tietenkin amerikkalaisessa kiekossa. Se on laji, jota opettelin pelaamaan. Mutta tässä vaiheessa elämää eurooppalainen kiekko ja Suomessa pelaaminen sopii suunnitelmiini paremmin. Olen säilynyt suhteellisen terveenä kovien NHL- ja AHL-kausien aikana ja mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän sitä osaa arvostaa.

- Täällä kontaktit eivät ole niin rajuja ja matkustaminen on aika pientä, joten viihdyn mainiosti Suomessa nyt. En minä kontakteja pelkää, päinvastoin, mutta itsensä rikkominen tässä iässä voi olla aika kohtalokasta, kun haluaa vielä pelata. Niin kuin minä haluan.

Et siis haaveile paluusta NHL:ään tai AHL:ään?

- Been there, done that! Aikansa kutakin. Suomessa pelaaminen on nyt työtäni, johon panostan mahdollisimman hyvin. Ja vielä tästä SM-liigan tasosta: Usko tai älä, Pohjois-Amerikassa on runsaasti ihmisiä, esimerkiksi hyvin paljon scoutteja, jotka sanovat SM-liigaa maailman toiseksi parhaaksi kiekkosarjaksi. Minä olen tyytyväinen tasoon ja olemiseen täällä.

Viime kautesi meni Ruotsin allsvenskanissa... Tässä vaiheessa Harkins vastaa, edelleen naureskellen, jo kysymyksen päälle.

- Odotin tuota! Moni luulee, että pelasin siellä, kun en saanut diiliä muualta. Minun tapauksessani kysymys oli ajoituksesta. Rakensimme talon Clevelandiin, Ohioon, mistä olen kotoisin ja talo valmistui vasta syyskuun puolivälissä. Jos olisin halunnut tänne, Saksaan tai Sveitsiin, minun olisi pitänyt tulla jo elokuussa.

- Meille syntyi ensimmäinen lapsi viime vuoden huhtikuussa, enkä halunnut jättää vaimoa, lasta ja koiraa rakennustyömaalle ja hoitamaan sitten muutonkin yksin. Sain Ruotsista kuuden kuukauden diilin ja se sopi minulle loistavasti. Saamme perheenlisäystä taas maaliskuussa ja sekin pitää minut tiiviisti täällä.

Kävivätkö muut Euroopan maat mielessä kuin Ruotsi ja Suomi?

- Veljeni on pelannut viisi vuotta Saksassa ja tiesin koko ajan, että sinne en halua ainakaan. Ruotsissa saimme tuntumaa Skandinaviaan ja viihdyimme loistavasti. Kun tarjous Suomesta tuli, halusin heti tänne jo aiemmin kertomani maineen takia, täkäläistä kiekkoa arvostetaan Pohjois-Amerikassa. Lisäksi rauhalliset Pohjoismaat viehättävät meitä, minua ja perhettäni.

Kuinka vertaisit ruotsalaista ja suomalaista kiekkoa?

- Suomalainen kiekko on minun pelini! Täällä hyökätään enemmän, metsästetään maaleja ja värikkyyttäkin. Hyvä esimerkki oli turnauksemme Maarianhaminassa. Färjestad-matsi oli tylsä, tyypillistä Ruotsi-kiekkoa. Siellä haetaan 1-0 ja 2-1 –tyyppisiä voittoja ja kaiken avainsana on puolustaminen.

- Peli TPS:ää vastaan ja liiga-avaus Jokereita vastaan, ne olivat jääkiekkoa! Tykkään itse pelata paljon, viedä peliä, tehdä pisteitä. Minusta 7-6 tulokseen päättyvä matsi on parempi kuin 1-0-voitto! Ja luulen, että fanitkin haluavat nähdä maaleja ja tilanteita, vai mitä?

No, well, onhan se noinkin, mutta pumpun päällehän nämä 7-6 matsit ottavat...

- Heh! Niin kentälläkin, mutta ainakaan ei tarvitse hakata kiekkoa päätyyn 20 sekunnin vaihdoilla. Kiekossa pitää olla iloisuutta mukana. Paljon tilanteita, kovia taklauksia. Ylipäätään katsottavaa.

No, tuosta olemme samaa mieltä. Meitä HIFK-faneja on lämmittänyt aina kova taklauspeli.

- Tiedän sen ja olen todella iloinen, että saimme Jeren mukaan. Tunsin hänetkin jo NHL:ssä, missä hän taisi olla jossain vaiheessa eniten taklaava pakki, well, ainakin yksi niistä. Hyvät pommit sytyttävät muunkin joukkueen. Ja taklauspelissä syntyy aina myös enemmän tilanteita. Ikävä kyllä molempiin päihin (naurua...). SM-liigassa ei vältellä kontakteja niin paljon kuin Ruotsissa, missä pelätään jäähyjä yli kaiken.

Pistemies Harkins

Kerrot, että pidät pisteiden tekemisestä ja pelin viemisestä. Mutta kuinkas maalit? Et ole vielä tehnyt yhtään, kun Blues-matsissakin Sebastian Sulku uhrautui ja laittoi päänsä väliin maalin ollessa tyhjä.

- Joo, odotin tuotakin kysymystä! Ja kova kaveri se Bluesin pakki, hyvä asenne. Niin, minulle hyvä syöttö on aina ollut luontevampi ja mukavampi suoritus kuin suoraviivainen maalaaminen. Olen aina tehnyt suhteellisen vähän maaleja ja maalini ovat harvoin näyttäviä yksilösuorituksia. Yleensä olen kaveri, joka seisoo maaliviivalla laittaen kiekon tyhjiin. Siis paikoista, joista isoäitikin tekisi maalin...(naurua...)

- Mutta totta puhuen fysiikkani ei ole vielä huipussaan. Olemme treenanneet todella kovaa tarkoituksena olla kunnossa silloin, kun HIFK ei ole viime kausina ollut. Kun paikat aukeavat, tulen pääsemään enemmän maalipaikkoihinkin ja lupaan tehdä myös maalejakin. Nythän minulle ei edes tule paikkoja kovin usein.

Huomaamme siis katsomossa, että alat olla vireessä, kun pääset maalipaikkoihin?

- No joo, noinkin voidaan sanoa! Jos olen huonossa maalipaikassa, en lähde edes yrittämään.

Olet nyt kehaissut SM-liigaa melkein yli tarpeenkin. Tuleeko mieleen muita pelaajia kuin edellä mainitut Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu? Entäs joukkueita? Tosin aika alussahan kausi vielä on ja on useita jengejä, joita et ole vielä kohdannut.

- Jan Calounin kanssa olimme yhtä aikaa Columbuksen leirillä, erinomainen pelaaja. Todella vaarallinen kiekon kanssa. Jokereiden Glen Metropolitin tunnen myös hyvin, terveisiä vaan. Sen huomasin tietenkin jo sarja-avauksessa, että kohtaamiset Jokereiden kanssa ovat ns. ”suuria otteluita”. Ja niitä on todella hienoa pelata. Nyt, kun Jere oli mukana Blues-ottelussa, aistin myöskin katsomon vahvan mukanaolon. Toivon, että hyvä tunnelma säilyy.

- Pidän HIFK:n fanijoukon aktiivisuudesta. Treenejäkin käydään katsomassa ja ainakin Blues-ottelussa pidettiin mukavasti meteliä. Jotkut pelaajat sanovat, että yleisön määrä ja katsomon tunnelma ei vaikuta heihin kumpaankaan suuntaan. Itse kuulun niihin pelaajiin, joihin lippuja maksavalla yleisöllä ja heidän mukanaolollaan on vaikutusta. Kuten sanoin aiemminkin, en tykkää tylsästä pelityylistä, joka latistaa tunnelmaa katsomossakin. Tämä ei ole muuten moite Ruotsia kohtaan yleisesti ottaen, viihdyimme sielläkin loistavasti ja saimme paljon ystäviä, joihin pidämme yhteyttä vieläkin.

Sananen tuomareista ja SM-liigan vihellysten linjasta. Onko huomauttamista tästä?

- No, kuten on tullut ilmi, täkäläinen kiekko on mielestäni kokonaan eri peli kuin pohjoisamerikkalainen kiekko. Se näkyy tuomarilinjassa. Täällä kovista kontakteista rankaistaan turhan helposti. Vastaavasti vauhdin pysäyttäminen mailalla sallitaan ihan eri malliin kuin NHL:ssä ja AHL:ssä.

- Itse suhtaudun tuomareihin ja linjaan aina lajin ehdoilla, maassa maan tavalla. Suomessa pelataan eurooppalaista kiekkoa ja siihen on syytä sopeutua. Turha ylipäätään missään päin maailmaa hirveästi napista vihellyksistä, jääkiekon historia ei tunne tuomareita, jotka ovat muuttaneet antamiaan rangaistuksia. Kaiken kaikkiaan tuomarin homma on ikävä virka. Aivan sama minkä maan kiekosta on kysymys, tuomareita syytetään aina. Niin myös NHL:ssä, mitä ihaillaan kovasti täällä.

- Yksi asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, että NHL:ssä eurooppalaisilla kiekkoilijoilla on aika kova sukeltajan maine. Osittain syystäkin. Täällä en ole kuitenkaan juurikaan törmännyt moiseen. Siitähän saa antaa jäähynkin, mikä on loistava juttu. Ehkä se on vähentänyt sitä?

Kyllä vaan, ennen täällä dyykattiin enemmän, usko pois. Et siis mollaa SM-liigan tuomareita?

- En ole toistaiseksi törmännyt poikkeuksellisen surkeaan tuomariin. En itse asiassa pelatessani kovinkaan paljon uhraa ajatuksia tuomareille ja tuomioille. Koetan katsoa peliä eteenpäin koko ajan ja analysoin mieluummin jälkikäteen esimerkiksi itseeni kohdistuneet vihellykset. Ainoa toivomukseni on taklausten suurempi salliminen, kun ne ovat puhtaita. Ilman taklauksia tämä laji ei menesty.

HIFK-fanithan ovat tunnetun aktiivisia, kuten totesitkin. Lisäksi HIFK-fanit ovat tarvittaessa myös hyvin kriittisiä.

- Se on hyvä tietää! Joskus kritiikki tietenkin voi mennä älyttömyyksiin, jos taustatiedot eivät ole kunnossa. Esimerkiksi loukkaantuneena ei aina luistin kulje ja voi olla, että joukkue ei halua päästää julkisuuteen jonkun avainpelaajansa loukkaantumista. Mutta toisaalta: katsojat maksavat tästä lystistä paljon ja heillä on oikeuskin vaatia vastinetta rahalleen.

HIFK:n treeneistä vielä muutama kommentti. Kuinka sujuu yhteistyö valmennuksen kanssa ja mikä on valtakieli treeneissä sekä pukuhuoneessa?

- Meille viidelle ulkomaiselle annetaan aina palaute ja taktiikat erikseen englanniksi. Muuten treeneissä puhutaan suomea, jota en varmasti tule koskaan oppimaan yhtään sanaa! Todella vaikean tuntuinen kieli. Ruotsia osaan muutaman sanan. Meidän tsekit (Vopat, Benysek ja Spanhel) ovat kaikki pelanneet Pohjois-Amerikassa ja osaavat hyvin englantia. Romanin kanssa olen tekemisissä kentän ulkopuolellakin, loistava kaveri ja todellinen joukkuehengen ylläpitäjä matseissakin.

- Olen saanut hyvää palautetta Hannulta (Aravirta) ja muiltakin valmentajilta. Hänellä on selkeä kuva systeemistä, jonka mukaan hän haluaa meidän pelaavan. Se ottaa hieman aikaa – ja kuten sanoin, kesällä treenattiin lujaa.

Pelaatte varmaankin Aravirran tuntien tietyissä rooleissa, kun paketti on kokonaan valmis?

- Kyllä vaan. Nyt haetaan oikeita tyyppejä oikeille paikoille ja uskon pelimme loksahtavan sellaisiin uomiin, mistä fanitkin tykkäävät. Kausi on pitkä, nyt vielä haetaan hienosäätöä. Jeren mukaantulo oli tärkeä elementti ja vapautti monet nuoretkin pelaajat lievästä kipsistään. Tästä on hyvä jatkaa.

Loppuun vielä sellainen niin ikään viihtyvyyteen vaikuttava asia kuin Suomessa asuminen. Kuinka viihdyt perheesi kanssa Suomessa ja Helsingissä?

- Ei valittamista, asumme hieman keskustan ulkopuolella rauhallisella alueella. Täällä on puhdas luonto ja erinomaiset palvelut. Ainoa mikä vaatii totuttelua, on korkea hintataso. Emme tienneet, että eläminen Suomessa on näin kallista; bensa, ruoka, ulkona syöminen jne.

Oliko Ruotsissa edullisempaa?

- Oli, mutta asuimme toki pienemmässä kaupungissakin.

No, jos tulee tarjousta Sveitsistä, niin siellä on sitten vieläkin kalliimpaa. Tiedoksi vaan.

- Ihanko totta? Hyvä tietää. Tosin mitään suunnitelmia minnekään siirtymisestä ei nyt ole. Olen 33-vuotias ja jos terveys kestää, voin pelata vielä kolme-viisi kautta. En näe mitään syytä, miksi en pelaisi loppu-uraani Suomessa ja vaikka HIFK:ssa. Muuttaminen vuoden välein on rasittavaa ja raskasta. Nyt, kun saamme perheenlisäystäkin, haluaisimme pysyä paikoillamme jonkun aikaa. Olemme sosiaalisia tyyppejä koko perhe ja saamme helposti ystäviä. Näin kävi Ruotsissakin eikä ole kiva jättää jatkuvasti hyviä ystäviä taaksepäin ja tutustua koko ajan uusiin ihmisiin.

Näin siis Brett Harkins, joka ei tiettävästi saa palkkaa SM-liigalta. Siltikin hänellä on paljon positiivista sanottavaa itse ehkä alentamastamme suomalaisesta jääkiekosta. Pohtimisen paikka ainakin allekirjoittaneelle. No, ehkä joku toinen sitten ampuu kovemmilla, jos siltä tuntuu.

» Lähetä palautetta toimitukselle