Turun Palloseura vei syksyisten ennusteiden mukaisesti SM-liigan runkosarjan nimiinsä. Kaikki osa-alueet ovat tasapainossa, eikä joukkueesta löydy heikkoa lenkkiä. Turussa lähdetään Bluesia vastaan rauhallisena omiin vahvuuksiin luottaen vilkuilematta liiaksi sivuille.
TPS:n lähtökohdat puolivälieriin ovat erinomaiset. Reilun viikon pelitauko teki hyvää varsinkin suurimman rasituksen alla olleille pelaajille. Nivusiaan parannellut Antti Aalto saadaan mukaan. Tämä selkiyttää ketjukoostumuksia oleellisesti. Muutenkin terveystilanne on nyt hyvä.
Iso miinus tietysti on, että Ville Vahalahti on poissa ruodusta, mutta muuten palikat ovat järjestyksessä. Vahalahtikin tosin pystyy jo harjoittelemaan kuntopyörällä ja varaamaan kipeällä jalalla. Lääkärien mukaan Vahalahden paluu TPS:n pelaavaan miehistöön on myöhemmässä vaiheessa mahdollinen.
Takalauta on kiinni
Maalivahtikaksikolla Lassila-Karjalainen on hyvä lähteä pudotuspeleihin. Harvalla joukkueella on kahta tasaisen hyvää voittavaa maalivahtia. Kumpaakin voi peluuttaa ketä vastaan tahansa. Tässä on erinomainen selkänoja joukkueen itseluottamukselle ja valmennukselle. Panostukset oikeisiin asioihin joukkuetta koottaessa ja Urpo Ylösen kärsivällinen työ ovat jälleen kantaneet hedelmää.
Puolustus on kuosissa. Ykköspakkipari Vykoukal-Hulkkonen kantaa suurimman vastuun Tepsin peräpäässä ja erikoistilanteissa. Kakkosessa pelaavat Schneider ja Peltonen pitävät huolen siitä, ettei siniviivalla on vaarallisuutta kahteen ylivoimakenttään. Markus Seikola ja Markku Paukkunen ovat nostaneet tasoaan sarjan vanhetessa. Simon Backman ja Marko Kauppinen kisaavat seitsemännen pakin paikasta.
Puolustuksessa on liikkuvuutta ja taitoa. Pakit pystyvät avaamaan tai tuomaan kiekon ylös itse tarpeen mukaan. Myös oman maalin puolustaminen onnistuu, sillä tilastojen mukaan Tepsille tehtiin vähiten maaleja runkosarjassa.
Ratkaisijoita riittää
| haastattelu TPS:n kultaranne Kai Nurminen pohtii menneitä ja tulevia.
[lue lisää] |
Hyökkäyspeli meni sekaisin runkosarjan viimeisillä kierroksilla loukkaantumissuman ja pelikieltojen takia. Nyt palikat on saatu taas järjestykseen. Palloseuran ykkösketjuna aloittaa Nurminen-Aalto-Mikkola. Toinen syömähammas on Eloranta-Koivu-Alatalo. Näiden ketjujen kannettavaksi sälytetään suurin osa paineista saada vastustajan verkko heilumaan.
Kolmosketjua johtaa Mikko Rautee laidoillaan Marco Tuokko ja Matias Metsäranta. Myös tämä ketju kykenee ratkaisuihin, joten varsinkaan vauhtikone Tuokkoa ei pidä jättää huomiotta. Nelosessa Joni Lius mestaroi keskellä. Laidoilla pelaavat Mika Suoraniemi ja Jani Kiviharju. Alustavissa suunnitelmissa Tomi Sykkö on on kolmastoista hyökkääjä.
Kaikkiaan TPS vaikuttaa tiiviiltä paketilta kevääseen lähdettäessä. Ryhmästä löytyy taitoa, henkistä ja fyysistä kovuutta sekä runkosarjan voitolla ansaittua itseluottamusta. Lisäksi ryhmässä on runsaasti kokeneita play off-pelaajia, jotka osaavat voittaa otteluja ja ottelusarjoja. Alatalo, Eloranta, Nurminen, Lius ja Mikkola tulevat varmasti osoittamaan kokemuksen merkityksen vastustajille.
Tepsin pysäyttämiseen ei yhden, eikä edes kahden kentällisen pitäminen riitä. Kiitos leveän materiaalin ratkaisijoita nousee tarvittaessa harvemmin otsikoissa paistattelevien pelaajien joukosta.
Bluesilla ei hävittävää
Kuten yleensäkin tällaisessa ottelusarjassa, TPS:llä on vain hävittävää ja Bluesilla vain voitettavaa. Blues ei ole suuremmin paineettomassa tilanteessa tällä kaudella ollut, sillä heikon alkukauden jälkeen oli tehtävä töitä edes ”sääli”playoff-paikan varmistamiseksi. Kun se sitten varmistui toiseksi viimeisellä kierroksella, Ässät-ottelu oli merkityksetön, ja sen Blues hoiti kunnialla.
Ilman takaiskua ei ottelu kuitenkaan sujunut, koska Arto Laatikaisen hyvä kausi päättyi tuossa ottelussa saatuun pahaan viiltohaavaan. Näin ollen sekin osa Bluesin puolustajien kiekollisesta taidosta on pois. Jo verrattuna viime kauteen kaksi osa-alueen parasta on muualla, niistä toinen eli Jiri Vykoukal pudotuspelivastustajan riveissä.
Tappara-sarja
Ottelusarjan kaikki kolme ottelua päättyivät vierasvoittoon. Aika harvinainen tilanne, joskaan ei ainutlaatuinen, HIFK:n ja Ilveksen puolivälieräsarja vuodelta 2001 oli samanlainen, ja silloin pelattiin otteluitakin kaksi enemmän. Teemu Elomo otti ratkaisijan roolin tekemällä ensimmäisessä ottelussa Bluesin avausmaalin, ja kolmannessa ottelun molemmat maalit. Runkosarja oli hänelle varsin suuri pettymys, ja oma osansa varmasti oli siinä, että suurelta osin hän ei pelannut enää Jan Calounin kanssa.
Toisen ottelun jälkeen Blues kokosi rivinsä hienosti ja voitti siis kolmannen. Mika Oksankin kohdalla muutos oli selvä, sillä tiistainen kotiottelu oli kaukana parhaasta Oksasta.
Oksa pelasi liigauransa ensimmäisen nollapelin tammikuussa TPS:ää vastaan, ja sen jälkeen niitä on kertynyt myös Pelicansia, Lukkoa ja viimeksi siis Tapparaa vastaan. Hänelle ensimmäisestä nollapelistäkin ehti varmasti kertyä paineita, ja kun se tuli, niin kenttäpelaajillekin tuttu ketsuppipulloilmiö toimi.
Pudotuspelien alkaessa Bluesilta ovat sivussa Jan Caloun, Kari Kalto, Niko Nieminen ja Arto Laatikainen. Kaikki ovat arvioiden mukaan koko loppukauden sivussa, etenee Blues kuinka pitkälle tahansa. Hyviäkin uutisia sairastuvalta on kerrottavana, sillä nuori ja lupaava laitahyökkääjä Lauri Tukonen palasi kokoonpanoon viimeiseen pudotuspelikarsintaotteluun.
Keskinäisistä otteluista
Molemmat joukkueet ottivat runkosarjassa toisistaan yhden selvän voiton. Syyskuussa Blues voitti 4-0 sittemmin joukkueesta lähteneen Bruce Gardinerin tehtyä kaksi maalia. TPS murskasi Bluesin tammikuussa lukemin 8-0 Kai Nurmisen tehdessä kypärätempun. Muut Turun ottelut päättyivätkin sitten isännille 2-1, viimeinen jatkoajalla.
Muut Espoon ottelut päättyivät 2-3 jatkoajalla, 2-2 sekä 1-0, joka oli juuri tuo Oksan ensimmäinen nollapeli.
Vastustajat ovat siis toisilleen erittäin tuttuja, mutta kumpi siitä loppujen lopuksi enemmän hyötyy, jää nähtäväksi.
No mutta miten tässä oikein käy?
Blues selviytyi varsinaisiin pudotuspeleihin ennen kaikkea erittäin tiiviin puolustuspelinsä turvin. Joukkue taisteli kaksi vierasvoittoa Hakametsästä sumputtaen viidellä miehellä keskialueen lähes tukkoon. Se torpedoi taktiikallaan erittäin hyvin Tapparan hyökkäyspelin, ja sai Kirvesrinnat näyttämään haluttomilta ja tahdottomilta isäntien puskiessa epätoivoiselta näyttävin tavoin espoolaiseen lihamuuriin.
Tämä tulee olemaan todennäköisesti ominaista myös tulevalle puolivälieräsarjalle. Kun Blues kotiottelussaan ei tyytynyt pelkkään puolustamiseen ja vastustajan virheiden odottelemiseen, eikä Mika Oksa ollut terävimmillään, iski Tappara heti avautuneista tilaisuuksista tarvittavat maalit ja voitti ottelun. Bluesin avaimet TPS:n horjuttamiseen ovat siis samat joilla se eteni tähänkin asti; varma maalivahtipeli ja kenttäpelaajien yhtenäinen puolustustahto. Blues odottaa kärsivällisesti Tepsin virheitä, ja iskee kultakypärä Kohnin johdolla vaarallisesti vastaiskuihin.
Erikoistilanteiden merkityksestä jauhaminen on klisee, mutta tälläkään kertaa tätä itsestäänselvyyttä ei voi mainitsematta ohittaa. Kun Blues joutuu rikkomaan erinomaisesti liikkuvaa TPS:ää, poikii se varmasti turkulaisille tukun ylivoimatilanteita. Nämä tilaisuudet sen on käytettävä hyödykseen. Blues ehti harjoitella alivoimapelaamista takaiskuitta Tappara-sarjassa lähes 17 minuutin verran.
Jos lauantain avauskierroksella pelitauolta tuleva TPS ei saa heti alussa konetta hörskähtämään iloisesti käyntiin, hermoilee ratkaisutilanteissa ja Blues onnistuu puraisemaan avausmaalilla, saattaa ottelusarja saada yllättävän alun. Espoolaiset pelaavat todellista pudotuspelikiekkoa, ja ovat parhaimmillaan johtoasemassa.
Miten ottelusarjassa sitten käy? Huonosta vedonlyöjästä ennustaminen tuntuu aina erityisen mutkikkaalta, mutta TPS vaikuttaa silti selvästi vahvemmalta tässä parissa. Alku lienee turkulaisille vaikea, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä selvemmin sarja kääntyy runkosarjavoittajille. TPS jatkoon otteluvoitoin 4-1.
