Hurjakuntoinen HPK vahvassa vireessä
Tilastot kertovat karua kieltään Hämeenlinnan Pallokerhon nykykunnosta. Viimeisistä neljästoista ottelustaan Kerho saalisti peräti 12 voittoa, yhden tappion varsinaisella peliajalla ja yhden häviön jatkoajalla. Hurjan pisteputken vaikuttavuutta lisää entisestään se, että lähes kaikki voitot tulivat tyylikkäillä ja taktisesti kypsillä pelisuorituksilla.
| kommentti HPK ruuvasi pelityyliään viime kaudesta puolustavampaan suuntaan. Peli kangerteli lähes koko syyskauden, mutta tammikuussa taktiikkakin loksahti paikalleen kuin taikasauvan heilautuksesta.
[lue lisää] |
HPK:n ryhmä tuskaili pitkään ja hartaasti pelitaktisten ongelmiensa kanssa ja otteet ailahtelivat illasta toiseen. Hämeenlinnalaisten joukkue muuttui kesän aikana radikaalisti ja samalla valmentaja Jukka Jalosen oli pakko muuttaa ryhmän pelityyliä erilaiseksi. Tammikuussa Kerho kuitenkin suoritti suursiivouksen, jossa miehistöä vaihdettiin lähes kentällisen verran.
Muutosten myötä Kerhon peli loksahtikin paikoilleen kuin taikasauvan iskulla. Jalosen taktinen kuvio iskostui viimein kovapäisimmänkin pelaajan päähän ja samaan aikaan HPK löysi myös toimivat ketjukoostumukset. Koko pitkän kauden ajan pelureita oli vaihdeltu ketjusta toiseen toimivien kentällisten löytämiseksi, mutta uusien tulokkaiden myötä ketjut istuivat hetkessä kohdilleen.
Toimiva pakisto Puurulan edessä
HPK päästi runkosarjassa vain 122 maalia, joka on osoitus sekä hyvin toimineesta puolustuspelistä että maalivahti Joni Puurulan hienoista otteista läpi kauden. Puolustuksen liiderinä hääri tuttuun tapaan kapteeni Marko Tuulola, joka on jälleen suuressa roolissa HPK:n tähdätessä mitalipeleihin. Tuulola pelaa lähes puoli tuntia illasta toiseen, tosin normaalisti varmaotteiselle kipparille on sattunut ajoittain myös pahoja henkilökohtaisia virheitä.
| haastattelu HPK:n valmentaja Jukka Jalonen lupailee Jatkoajan haastattelussa huippusarjaa Lukkoa vastaan. Jalonen myös painottaa Joni Puurulan pudotuspelikokemusta ja Petri Vehasen lähes täydellistä kokemattomuutta pleijareissa.
[lue lisää] |
Tuulolan tukena kakkoskastissa on vahva kolmikko Tuomas Eskelinen, Teemu Aalto ja Vladimir Sicak. Jokainen kolmikosta on ottanut kauden aikana harppauksen eteenpäin ja kehittynyt luottomieheksi kantahämäläisten ryhmässä. Takuuvarman nelikon takana pakiston täydentävät vikkelä Tuomas Immonen sekä kolossit Tuukka Mäkelä ja Marko Toivonen, joille peliaikaa on luvassa pudotuspeleissä runkosarjaa vähemmän.
Kerho lähtee pudotuspeleihin ykkösvahtinaan Joni Puurula, joka runkosarjan päätteeksi löytyi SM-liigan tilastoista kolmannelta sijalta. Ehkä Puurula ei aivan liigan kolmanneksi paras kassari ole, mutta miehen suoritustaso on ollut läpi kauden erittäin korkea. Hienoa kautta ovat kuitenkin varjostaneet ajoittaiset nukahdukset, joiden takia HPK menetti useita pisteitä ja voittoja. Pudotuspeleissä tuollaisiin virheisiin ei enää ole varaa. Kakkosvahdikseen Kerho naarasi Lahdesta Mikko Rämön, joka on mainio paikkaaja Puurulalle, mikäli tarvetta ilmenee.
Virran ja räkämaalien voimalla
HPK:n hyökkäyspelikin on löytänyt uudet uransa kovan loppukirin aikana. Toimivien ketjujen ja pelitaktiikan myötä hyökkäyspelissä on aivan uusi ilme, joka poikkeaa aiempien kausien vauhdikkaasta pelistä ja hurjasta hallinnasta, mutta on silti lähes yhtä tehokasta. Enää Kerho ei rakentele näyttäviä klap-klap-kuvioita, vaan pyrkii pikemminkin iskemään maalinsa nopeista suunnanmuutoksista ja läheltä maalia, räkäisemmätkin osumat kelpaavat.
| haastattelu Kerhon taiturimainen laitahyökkääjä Janne Laakkonen on pikavauhtia toipumassa pelikuntoiseksi. Kokoonpanoon noustessaan Laakkonen saattaa olla yksi sarjan ratkaisupelaajista tuodessaan HPK:lle myös tehokkaan kakkosketjun.
[lue lisää] |
Ykkösketjussa Tony Virta nosti tasoaan valtavasti samaan aikaan, kun HPK lähti loppukiriinsä. Virta on noussut hämäläisryhmän tärkeimmäksi pelaajaksi vaisun syyskauden jälkeen ja rinnalla Jani Keinänen on osoittautunut todella tärkeäksi hankinnaksi. Kun samaan aikaan Jukka Voutilaisen johtama kolmosketju on myös parantanut peliään aimo askelin, näyttää Kerhon hyökkäyskalusto kohtalaisen kovatasoiselta.
Kysymysmerkkejäkin HPK:n ketjuista löytyy. Viime kauden pistepörssin voittaja Tomas Kucharcik on pelannut pahasti alle oman tasonsa, eikä kakkosketju ole kyennyt auttamaan joukkuetta kuin ajoittain. Kerhon ryhmästä loukkaantuneiden kirjoissa olleet laiturit Janne Lahti ja Janne Laakkonen ovat toipumassa pelikuntoon. Lahti on täysillä mukana jo heti ensimmäisessä ottelussa, Laakkonen puolestaan tehnee paluun aikaisintaan keskiviikon kolmanteen otteluun, viimeisintään tiistain kuudenteen peliin. Mikäli molemmat ovat ajoissa täydessä kunnossa, löytyy HPK:lta todella vahvat ja tasaiset kolme ketjua.
Kokonaisuutena HPK vaikuttaa erittäin iskukykyiseltä pudotuspeleihin lähdettäessä. Hurja vire viimeisen puolentoista kuukauden aikana ei ole vain sattumaa. Tänä keväänä Kerhon ryhmästä löytyy myös enemmän kokeneita pelaajia ja pelitaktiikkakin on astetta paremmin pleijareiden tiukkoihin vääntöihin soveltuva. Yksi harmaa pilvi Kerhon päällä kuitenkin on joukkueen henkinen kovuus, josta kertoo ryhmää vaivannut kolmannen erän kirous, jota käsiteltiin omassa kolumnissaan.
Rautakorven kyvyt avainasemassa
Pitkästä aikaa pudotuspeleihin lähtevän Lukon yksi suurimmista valteista löytyy penkin takaa. Jukka Rautakorpi tietää, miten mestaruuksia voitetaan ja finaaleihin mennään. Rautakorven tultua Lukon valmennukseen joukkue lähti huikeaan nousuun, mutta aivan runkosarjan lopussa kone alkoi yskähdellä.
Lukon suurin kysymysmerkki lienee maalivahtipeli. Petri Vehasella ei ole pudotuspelikokemusta pelaavana maalivahtina, mutta toisaalta juuri henkistä kanttia kuvataan miehen suurimmaksi vahvuudeksi. Runkosarjan viimeisillä kierroksilla Vehanen on ollut suorastaan maaginen. Läpiajoissa Vehanen on yhtä eleetön ja varma kuin eräs toinen aikanaan Lukon maalilla numerolla 35 torjunut kiekkomagneetti. Jos Vehanen jatkaa samalla tavalla kuin runkosarjan päätöskierrokset, Lukko voi mennä vaikka kuinka pitkälle.
| kommentti Lukon Omat pojat -projekti saa huipennuksen, kun Lukko palaa kahden vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin. Pikainen katsaus raumalaisten pudotuspelihistoriaan.
[lue lisää] |
Vehanen on ollut Jukka Rautakorven selvä ykkösvalinta maalin suulle, joten Antti Jokelan pelituntuma on enemmän tai vähemmän hukassa. Jokela ei ole päässyt kuin pari kertaa pelaamaan, viimeksi Pelicansia vastaan, jolloin torjuttavaksi ei juuri laukauksia tullut.
Kaksi erinomaista pakkiparia
Lukon puolustus on kokenut ja taitava. Janne Niskala on paukuttanut pakille kovat tehot, eikä joukkueen ykköspuolustajan Erik Hämäläisen tehoissakaan valittamista ole. Toni Porkka on monessa liemessä keitetty kovaotteinen all round -puolustaja, ja nuori Antti Bruun on pelannut Hämäläisen parina hienosti saavuttuaan siirtotakarajalla SaiPasta.
Näistä herroista saa siis kaksi hyvää pakkiparia. Kolmospariin valitaan puolustajat kolmikosta Mikko Purontakanen-Topi Lehtonen-Jaakko Harikkala. Purontakasen otteet ovat välillä loistavia, mutta välillä mies esittelee melkoista hasardipeliä. Harikkalalta ei voima lopu, ja kuti on raudanluja, mutta liikkumisessa ja kiekollisessa pelaamisessa on ongelmia. Topi Lehtonen puolestaan liikkuu hyvin, mutta pienellä varrella ei juuri miestä laitaan liimata, eikä laukauskaan ole maailmanluokkaa. Kova ja rämäpäinen Teemu Kesä on ainakin toistaiseksi sivussa kaukalosta polvivamman myötä.
Ei pulaa ratkaisijoista
Myös Lukon hyökkäys kestää vertailun. Pasi Saarela on hurjassa kevätvireessä, mikä tuo pisteitä myös ketjukavereille. Kovaa laukova Jeff Ulmer on osoittautunut hyväksi maalintekijäksi, ja hän on muodostanut hyvän parin runkosarjan parhaan pistemiehen Quinn Hancockin kanssa. Ongelmaksi saattavat muodostua Joe Murphyn ja etenkin Markku Tähtisen loukkaantumiset. Tähtisen puuttuminen sotki pahasti kokoonpanon ja saman tien Lukon pelin runkosarjan loppukierroksilla. Koko paletti pyörähti uusiksi, eivätkä pitkään yhdessä olleet palaset loksahdelleetkaan heti uusille paikoille. Jos kyynärpäätään poteva Tähtinen pystyy pelaamaan, Lukko saa jalkeille kolme ratkaisuihin pystyvää hyökkäysketjua ja yhden innokkaasti röyhivän ja taklailevan vitjan.
Joe Murphy oli viime kaudella tehokas AHL:n pudotuspeleissä, mikä antoi odottaa paljon tältä härkämäiseltä laiturilta myös tänä keväänä. Nivunen on kuitenkin kiusannut Murphyä, eikä hänen pelaamisensa ole millään lailla varmaa. Murphyn saappaisiin on kuitenkin useampiakin hyvin stuntteja. Lähinnä hänen rooliinsa on istutettu Teemu Normiota, mutta myös railakkaasti taklaava Joni Yli-Torkko saattaisi olla käyttökelpoinen ykkösketjussa.
Lukko ei muutamaan vuoteen ole ollut pudotuspeleissä, joten suurin osa pelaajista ei ole sitä maailmaa myöskään kokenut. Joukkueessa on kuitenkin vanhoja kettuja, jotka tietävät miten voitetaan. Ainakin Porkka, Hämäläinen, Saarela, Tkaczuk ja Murphy tietänevät, mitä tarvitaan, että killuttimet saadaan kaulaan. Ja se valmentaja tietää ainakin.
Pitkä vääntö odotettavissa
Otteluparin molemmat joukkueet ovat olleet vuodenvaihteen jälkeen liigan ehdotonta eliittiä: HPK on selvinnyt kuudella tappiolla, kun taas Lukolle niitä on kertynyt vain viisi. Kerhon viimeisin häviö tapahtui osuvasti juuri raumalaisryhmää vastaan, kun kettupaidat hakivat pisteet vaikeasta Rinkelinmäen hallista numeroin 2-3.
HPK tarkoittaa menneen runkosarjan perusteella yhä Hämeen Parasta Kiekkoa. Vaikka monet huiput siirtyivät viime kesänä valtameren taakse ja pelastajaksi hankittu Vladimir Vujtek floppasi, paperilla vaatimattomampi joukkue on viimein löytänyt peliinsä juonen. Eikä jälki ole paljon rumempaa kuin viime kauden tähtisikermän.
Ritariryhmä taisteli itselleen kotiedun ja samalla ennakkosuosikin paineet. Kerho olisi nykykunnossaan voinut olla yllätysvalmis mitä tahansa joukkuetta vastaan, mutta kurinalaisesti pelaava Lukko on altavastaajana äärimmäisen vaikea vastustaja. Hämeenlinnalaisten hyökkäyskalustossa ei enää ole pomminvarmoja pisterohmuja, joten pelin jatkuttava samaan malliin Jukka Rautakorven suojattien kaatamiseksi.
Lukko on pudotuspelien musta hevonen. Hyökkäysarsenaali kestää vertailun kärkijoukkueiden kanssa, ja Rautakorven taktinen osaaminen voi nousta arvoon arvaamattomaan. Maan pinnalla on hyvä pysyä, mutta eväitä on aina finaalipaikkaan asti.
Ottelusarja tuskin katkeaa neljässä tai viidessä ottelussa.
