Kuka käskee, koska minkäkin pelaajan pitää mennä jäälle tai kuka käskee, kenen pitää varjostaa vastustajan ykköspelaajaa? Valmentaja. Kuka luo pelitavan ja kuka päättää, ketkä pelaavat viimeisellä minuutilla? Valmentaja.
Suomalaisessa jääkiekossa ja sen analysoinnissa valmennus ja pelinjohtaminen ovat jääneet liian pieneen asemaan. Pesäpallossa pelinjohtajista puhutaan koko ajan, mutta jääkiekossa valmentajan merkitys on ihan yhtä suuri, paitsi että kiekkokaukaloissa ei tarvita niitä naurettavia riikinkukko-viuhkoja.
Huippuvalmentajia voidaan strategian luomisessa verrata suuriin sotapäälliköihin. Siinä missä kenraalit suunnittelevat liikkeitään kartoilla, käyttävät kaukalon kenraalit suunnitelmiinsa fläppitaulua. Hannu Jortikkaa voisi hyvällä syyllä sanoa kiekkokenttien Pattoniksi – voittaja, jonka puhuessa kuulijan korvat punottavat.
Kaikessa tässä brettharkinsit, jariviuhkolat, kainurmiset ja raimohelmiset ovat vain nappuloita – shakkinappuloita, joita siirrellään paikasta toiseen ja tilanteesta toiseen, riippuen vastustajan siirroista. Pelaajat ovat suorittajia, siinä missä armeijassa tykkimiehet ampuvat tykeillä.
On olemassa valmentajia, hyviä valmentajia, huippuvalmentajia ja voittavia valmentajia. Ketkä jäljellä olevista kahdeksasta ovat voittavia valmentajia? Ketkä tietävät mitä pitää tehdä tilanteessa kuin tilanteessa?
Jäljellä monen näköistä tallaajaa..
Jukka Koivu on SM-liigan kameleontti. Ensin hän saattaa huutaa naama punaisena omille tai vieraille, mutta kun summeri soi, Jukka on jälleen täydellinen herrasmies. Mutta riittääkö hermot? Päävalmentajana Koivu on vihreä ja tuoreessa muistissa on miehen pesti alle 18-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana, joka päättyi lyhyeen. Koivu ei syksyn ensimmäisessä turnauksessa saanut joukkuetta pelaamaan kuten tahtoi ja kun tappiota tuli, Turun-tauti iski ja mies erosi kesken turnauksen.
Entä toisen mestarisuosikin valmentaja? Kari Heikkilä tunnetaan miehenä, joka helposti löytää syitä tappioon jostain muualta kuin omasta pukukopista. Heikkilänkään pelinjohtokyvyt eivät ole ainakaan vielä tulleet esille. Viime keväänä Kärpät meni finaaleihin käsimaalilla ja finaaleissa joukkue oli täysin hampaaton. Edes kahden tappion jälkeen Heikkilä ei keksinyt joukkueeseen mitään uutta, vaan yritti kaavamaisesti viedä peliä läpi samalla tavalla kun oli vienyt syyskuussa.
HIFK:n päävalmentajalta ei ainakaan kokemusta puutu. Hannu Aravirta on valmentanut Oulussa, Jyväskylässä, Helsingissä ja maajoukkueen mukana nähnyt ja kokenut jos jonkinlaista jäähallia. Aravirran tyyneys on näennäistä, kovan paikan tullen ”Arakin” osaa olla kova ja kertoa pelaajalle tai tuomarille mitä mieltä on asioista. Maajoukkueessa hän ei koskaan pystynyt saamaan joukkueesta irti sitä viimeistä puristusta, jolla olisi voinut saada pelastajan maineen. Kotimaisessa liigassa Hannu kuitenkin tietää miten mestaruudet voitetaan.
Jukka Jalosta on syytelty vuosien varrella neidiksi ja itkijäksi ja ties miksi. Jukkakaan ei ole ihan liigan parhaita taktikoita. Kaksi kevättä putkeen mies yritti jankata ja jankata omaa pelitapaansa, eikä tajunnut, että pudotuspeleissä voitetaan puolustamalla, ei hyökkäämällä. Tällä kaudella murheen kryyniksi on muodostunut pelikuri. Jalonen ei ole saanut pelaajiaan pelaamaan täyttä 60 minuuttia sillä tasolla kun pitäisi, vaan kolmannessa erässä on hävitty liian monta pistettä.
Jukka Rautakorpi on pelitapa-peluuttaja. Jukka luo pelitavan, millä joukkue menestyy. Sitä iskostetaan pelaajien selkäytimeen niin kauan, että se varmasti sinne sopii. Rautakorpikaan ei osaa ”koutsata” vastustajan mukaan, vaan luottaa orjallisesti omaan pelitapaansa. Tulostahan se on tuottanut, viiri roikkuu katossa, mutta ei se näin helposti ole uppiniskaisiin raumalaisiin uponnut. Katsellaan sitten parin vuoden päästä..
Tsekkiläinen herrasmies Vaclav Sykora on näiden pudotuspelien musta hevonen. Sykoran taidot SM-liigan pudotuspeleissä on punnitsematta, mutta Tsekin Extraliigassa kannua on keväällä nostettu. Sykora ei huuda ja riehu, vaan yrittää rauhallisesti selittämällä saada joukkue pelaamaan kuten tahtoo. Hän on ainakin varustautunut HIFK:ta vastaan, todennäköisesti ”Vasek” on kelannut läpi kaikki HIFK:n runkosarjaottelut viikon aikana. Runkosarjassa sai joukkueen heräteltyä kesken matsinkin taistelemaan, saako nyt?
Midas is back. Kuinka moni uskoi kuukausi takaperin Jokereihin? Allekirjoittanut ja Hannu Jortikka. Jos Harkimolle ja Virmaselle runkosarjan menestyksellä on merkitystä, niin Jortikka suuntaa katseensa vain ja ainoastaan pudotuspeleihin. Mies joka tietää, miten pudotuspelit voitetaan ja miten ottelusarjat käännetään. ”Jore” on reagoimaan vastustajan pelityyliin ja pelaamaan mediapeliä. Jortikka laski, että viikon tauosta ei ole niin suurta hyötyä, että siitä kannattaisi kynsin hampain taistella ja pari peliä alle ja henki päälle voi tehdä jopa hyvää. Yhden mestaruuden voi vielä voittaa tuurilla, mutta kuudessa on oltava jo maaginen kosketus...
Toinen ensimmäistä kauttaan päävalmentajana huseeraava play-off-valmentaja on Hannu Virta. Hantta tuli Espooseen ja pisti jätkät marraskuussa pelaamaan play-off-kiekkoa. Tapparaa vastaan ”Hantta” keräsi ryhmänsä kasaan nöyryyttävän tappion jälkeen ja johdatti voittoon vieraskaukalossa. Virran peluutuksessakin on paljon kysymysmerkkejä, joista suurin on: Saadaanko huippukuntoisesta Ladislav Kohnista kaikki teho irti?
Kahden miehen kauppaa
Play-offeja ei ole koskaan ratkaistu paperilla. Ne ovat pääsääntöisesti hengen ja taktiikan voitto materiasta. Kuka parhaiten onnistuu tulkitsemaan vastustajan ajatukset ja iskemään heidän heikkoihin kohtiin ja kuka on parhaiten valmistautunut. Runkosarjassa voi vielä pärjätä hyvällä pelitavalla ja osaamatta kunnon pelinjohtamista, koska siellä joukkueilla ei ole aikaa tutkia etukäteen vastustajia ja yksi tappio ei yleensä kaada laivaa.
Jatkoajan keskustelupalstalla pyydettiin arvioita jatkoon menijöistä, mestareista jne. Saamanne pitää. Mestaruutta on vaikea veikata, koska siinä voi jo olla mukana aimo annos tuuria (kaikki muistavat kevään 1999 finaalit), mutta finalistit on helppo löytää. Kun ensimmäisessä finaalissa kiekko putoaa jäähän, aloituksessa ovat vastakkain Glen Metropolit ja Brett Harkins, mutta kultatuoliin uudistunutta Kanada-maljaa pääsee kantamaan vain voittanut kenraali..