SM-liigan siistimistalkoot aloitettiin keväällä 1999, kun finaaleissa pelattiin muka liian kovaa. Siitä lähtien on jeesusteltu ja hyssytelty. On jaettu pelikieltoja ja hurskasteltu. Uimahyppääjänä kunnostautunut kulttuuriministeri teki itsestään naurettavan ja uhkasi viedä jääkiekolta valtionavun. Siis junioreilta, SM-liigahan valtio ei tue. Onneksi tämän ministerin, joka ei tiennyt edes mitä paitsio tarkoittaa, ura jäi lyhyeksi.
Seurauksena tästä jeesustelusta oli kuitenkin se, että kolmen kokonaisen kauden ja yhden runkosarjan ajan jääkiekko oli hajutonta, väritöntä ja mautonta. Peliä, joka ei kiinnostanut edes kiviä. Yleisömäärät laskivat ja yritettiin keksiä jos jonkinlaisia vippaskonsteja kotimaisen kiekon palauttamiseksi.
Mutta sitten se löytyi..
Koitti kevät 2004. Runkosarja oli pelattu totutun tylsästi ja lähes sopuisasti. Loppuvaiheissa jo tunteet vähän kuumenivat, mutta sitten alkoivat pudotuspelit. Iso paha HIFK oli jälleen mukana, jopa ennakkosuosikkina ja Midas oli palannut liigaympyröihin. Karsinnat menivät vielä ihan siististi, mutta kun oikeat pelit alkoivat, alkoivat myös tapahtumat. Neljässä ottelussa jaettiin 227 minuuttia jäähyjä, kolme pelirangaistusta, kolme kymmenminuuttista, yksi ottelurangaistus ja ainakin yksi valvojan raportti liigalle. Nyt päästiin asiaan!
Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi väännettiin peistä ainakin yhdestä taklauksesta, huudeltiin vastustajan aitioon pikkulapsilta kiellettyjä, kiisteltiin parista hylätystä maalista ja haukuttiin vastustajan valmentajat. Päällepäsmärinä tietysti kaikkien mediapeliä harrastavien valmentajien esikuva Hannu Jortikka, joka jo kyseli onko Kärppien päävalmentaja Kari Heikkilä voittanut mitään. Vauhtia, vaarallisia tilanteita, hässäköitä, kyseenalaisia maaleja ja kaikkea muutakin mikä kiekkokansaa suunnattomasti kiehtoo. Pelin intensiteettitaso on huikea ja joka jätkä kaukalossa yrittää parhaansa. Old time hockey. Carl Brewer (rauha hänen muistolleen) olisi ylpeä nähdessään millaisessa kunnossa suomalainen jääkiekko on. Missä nämä jätkät ovat olleet koko alkukauden?
Nyt kaikki odottavat vesi kielellä maanantaita: Kostaako Vopat Söderholmin taklauksen? Mitä tapahtuu Mika Pyörälälle jos hän ei saa pelikieltoa? Kuka useista loukkaantuneista on oikeasti loukkaantunut ja ketkä nyt tappelevat? Ja paljonko kukakin saa pelikieltoa? Väittääkö joku vielä, että SM-liiga on tylsää! Yksi lauantai muutti kaiken. Kukaan ei enää väitä, että liiga olisi tylsä. Brändi on kunnossa ja Urpolandiassa kaikki siis hyvin. Vielä kun tuomarit heittäisivät ne punaiset kypärät sinne mihin aurinko ei paista..
Onneksi Tanja Karpelalla on kiireitä Uuno Turhapuro-elokuvan kanssa, sillä kuten Jere Karalahti sanoi: Sota ei ole vielä ohi..