Joukkueet kohtasivat toisensa runkosarjassa neljä kertaa, kaikkien otteluiden ollessa huipputasaisia. Peräti kolme kertaa vierasjoukkue vei voiton lukemin 2-3, TPS otti ainoan kotivoiton numeroin 3-1. Turkulaiset siis olivat hieman Kärppiä niskan päällä, hakien kahdesti täyden pistepotin Raksilasta.
Levännyt ja valmis TPS?
Turun Palloseura selvitti tiensä finaaliin kaatamalla HPK:n suoraan kolmessa ottelussa. Välieräpari oli hyvin tasainen, mutta turkulaiset näyttivät henkisen kovuutensa olemalla tarvittavan määrän parempia - ja onnekkaampia. Bonuksena nopeasta toiminnasta tuli muutama kallisarvoinen lepopäivä Kärppien pelatessa HIFK:ta vastaan kaksi ottelua pitempään. Tämä saattaa osoittautua hyvinkin merkittäväksi asiaksi finaalien edistyessä.
TPS löysi semifinaaleissa vihdoin selkeän ykkösmaalivahdin. Teemu Lassila otti paikkansa Tepsin maalilla. On paljolti hänen ansiotaan, että TPS selvisi Kerhosta näin nopeasti. Myös erinomaisesti torjuneen Tuomo Karjalaisen epäkiitollinen tehtävä on olla luukkuvahtina. Valmennuksella on kaksi luotettavaa torjujaa, joista kumman tahansa voi hyvillä mielin komentaa tolppien väliin. Tämä takaa mielenrauhan koko joukkueelle, sillä molemmat ovat näyttäneet ansaitsevansa luottamuksen.
Pakisto on kokonaisuudessaan terveenä. Ykköspari Hulkkonen-Vykoukal kantaa suuren kokonaisvastuun ja siltä odotetaan myös tehoja ylivoimapelissä. Aivotärähdyksen semifinaaleissa Toni Mäkiahon taklauksen seurauksena saanut Kimmo Peltonen on toipunut ja palaa paikalleen David Schneiderin vierelle. Tämä on tärkeää, sillä Peltonen on esittänyt mainioita otteita ollen erittäin tärkeä pelaaja Palloseuran takalinjoilla. Markus Seikola ja Markku Paukkunen pyrkivät varmaan peruspeliin ja nuori Simon Backman ja selkävaivoista kärsinyt Marko Kauppinen kisaavat seitsemännen pakin paikasta.
Hyökkäys vaarallinen ilman Elorantaakin
TPS joutui rukkaamaan ketjujaan kesken semifinaalien kapteeni Mikko Elorannan ajettua kovalla vauhdilla pää edellä päin laitaa. Seurauksena oli "Kulin" kauden päättyminen ikävällä tavalla. Onni onnettomuudessa, että mitään korjaamatonta ei sentään tapahtunut. Valmennus nosti Niko Mikkolan ykkösketjuun sentteri Antti Aallon ja Kai Nurmisen vierelle. Tämä hyökkäysvitja on myös ykkösylivoiman pyörittäjä takanaan Antti Hulkkonen ja Jiri Vykoukal.
Mikko Koivun johtamassa kakkoskentässä ovat laidoilla Mika Alatalo ja Marco Tuokko, joka on nostanut tasoaan aina ratkaisijaksi saakka. Koivun henkilökohtainen taito ja Alatalon ja Tuokon kova työnteko takaavat sen, että kiekko haetaan kulmista vaikka väkisin ja toimitetaan vastustajan maalille. Etenkin Alatalo on vahva kulmavääntäjä ja tulee usein sellaisesta tilanteesta ulos kiekon kanssa, missä moni muu jäisi itse kasan alimmaksi. Ketju pelaa kakkosylivoimaa takanaan pakkipari Schneider-Peltonen.
Varsinaisten syömähampaiden takana Mikko Rautee on kolmosketjun keskellä pelannut erinomaisesti laidoillaan Mika Suoraniemi ja Matias Metsäranta. Metsäranta kunnostautui maalinteossa Hämeenlinnassa iskien kerran Tepsin tasoihin ja upottaen Kerhon jatkoajalla. Onkin tärkeää, että kaikki ketjut ovat onnistuneet maalinteossa.
Uusia ratkaisijoita loukkaantuneiden tilalla
Neloskentässä vaikeasta polvivammasta toipunut sentteri Joni Lius on noussut vahvaan kevätkuntoon. Samoin Jani Kiviharju on kunnostautunut sekä maalintekijänä, että alivoimassa. Stounin erikoisala on ärsyttää vastustaja tekemään tyhmyyksiä, joista on seurauksena jäähyjä. Tällaisesta tilanteesta syntyi esimerkiksi Tepsin 1-0-maali kolmannessa semifinaalissa. Nuori laitahyökkääjä Arttu Virtanen on noussut kannattajien suosikiksi iskemällä tärkeitä maaleja ja esittämällä ennakkoluulottomia otteita.
TPS:n ylivoimapeli ei ole toistaiseksi ollut odotetun tehokasta. Tietysti Elorannan ja Vahalahden puuttuminen tuntuu kipeästi, mutta siitä huolimatta on lupa odottaa otteiden terävöitymistä selkeästi. Alivoima on sen sijaan toiminut paremmin. Tämä on hyvin tärkeää, sillä vastus kovenee nyt merkittävästi.
Vaikka normaalisti otsikoissa paistattelevilla pelajilla olisi vaihteeksi hieman hiljaisempaa, nousee joukkueesta kiitettävästi ratkaisijoita, kuten Arttu Viirtanen, Jani Kiviharju tai Matias Metsäranta. Tässä on osoitus turkulaisten tason leveydestä. Mikä tahansa kenttä pystyy ratkaisuihin kovissa play off-peleissä.
Joukkueesta puuttuvat loukkaantuneet Mikko Eloranta, Tomi Sykkö ja Mikko Kankaanperä. Tepsi on loukkaantumisista huolimatta saanut finaaleihin erittäin iskukykyisen joukkueen. Varsinkin, kun Ville Vahalahti on jo ollut mukana harjoituksissa. Saa nähdä, ottaako Ville paikkansa kakkosketjun laidassa vai peluutetaanko häntä ensin kolmos- tai neloskentässä. Jukka Koivun mukaan Vahalahti pelaa näillä näkymillä jo torstaina Oulussa.
Nälkä kasvaa syödessä
Näinhän sitä sanotaan. Näin myös Oulun Kärppien kohdalla. Joukkueella on palava halu kirkastaa viime kevään hopeamitali ja Kärppä-kannattajat voivat jo kuvitella silmissään Rotuaarin kultajuhlat, mutta onko tuo haave mahdollinen? Riittävätkö Kärppien rahkeet loppupeleissä? Onko TPS sittenkin liian kova? Peli on vielä täysin auki.
Kärppien selkeä vahvuus on laajassa materiaalissa. Joukkueella on neljä vahvaa kentällistä, joita peluutetaan tasaisin vaihdoin ja jokainen saa peliaikaa. Myös ylivoima on jaettu kolmen kentällisen kesken, joka on herättänyt ihmetystä katsomonkin puolella. Tulisiko joukkueen keskittää ja rakentaa ylivoimaan selkeät erikoiskoostumukset, jotta maksimaalinen taitotaso saataisiin hyödynnettyä?
Brett Lieversin ja Jari Viuhkolan ympärille olisi mahdollista rakentaa kaksi todella kovaa kolmikkoa ja viivaan miehet Ari Vallin-Mikko Lehtonen. Kärppien ylivoimapeli onkin yksi isoimmista kysymysmerkeistä: se ei ole ollut toivotulla tasolla. Pelit ratkeavat pitkälti erikoistilanteisiin, joten tällä osastolla on vielä paljon kehitettävää.
Joukkuetta ei voi ainakaan syyttää taistelutahdon puuttumisesta. Jokerit pisti ensin oululaiset ahtaalle ja IFK-voitot tulivat jokainen jatkoerässä. Selkä seinää vasten –tilanne ilmeisesti sopii joukkueelle ja silloin se pystyy raapimaan itsestään koko kapasiteetin. Viime kaudella esiintynyt lausahdus: Ahdistettuna Kärppä on vaarallisimmillaan, piti jälleen paikkaansa.
Väsymyksen laatu
Mikä on fyysisen ja henkisen väsymyksen merkitys? Fyysistä väsymystä tuskin ilmenee: koko Kärppien harjoittelu on suunniteltu siten, että keväällä joukkue on kovimmassa iskussa. Kärpille tuskin on haittaa kovasta pelirytmistä. Vaikka TPS onkin saanut levähtää Kärppiä enemmän, niin oululaisille sopii tiukka ja tasainen tempo. Tätä on myös joukkueen päävalmentaja Kari Heikkilä korostanut. Tällöin ajatukset pysyvät olennaisessa ja rutiinit samana.
Eri asia onkin sitten henkinen väsymys. Pystyykö joukkue nollaamaan IFK-sarjan ja laskeutuuko pöly? Kärppien henkinen kantti ratkaisevissa peleissä on tällä kaudella horjunut. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut viimeisessä ja ratkaisevassa IFK-ottelussa, jonka Brett Lievers ratkaisi kylmän viileällä rannelaukauksella. Turku on Oulua edellä selkeästi voittamisen kulttuurin tasolla, joka heijastuu kaikessa tekemisessä etenkin jäällä. Kulttuuri ei synny itsestään vaan suurten pelien ja kokeneiden pelaajien kautta. Onko nyt se hetki?
Bäckström todennäköisesti mukana
Kärppien korttitalo oli romahtaa, kun joukkueen tukipilari Niklas Bäckströmin polvi vihoitteli ratkaisevassa IFK-ottelussa. Viimeiset tiedot kuitenkin kertovat, että Bäckström on pelikunnossa ja pelannee tiistain avausottelussa. Bäckströmin roolia ei sovi vähätellä etenkään henkisellä puolella. Pekka Rinne paikkasi jo toistamiseen Bäckströmiä onnistuneesti ja piti joukkuetta pystyssä jatkoerässä, kun IFK painosti aika ajoin hyvinkin vahvasti. Niklaksen pelikunto ratkeaa kuitenkin vasta tiistaiaamuna.
Puolustuksen ja hyökkäyksen tila on tasapainossa. Myös puolustuspäätä peluutetaan tasaisesti ja vastuuta ovat saaneet myös nuoret puolustajat Topi Jaakola ja Oskari Korpikari. Etenkin Jaakolan esitykset ovat olleet välillä heikkojen otteiden jälkeen todella positiivisia. Ilkka Mikkola on hieman jäänyt muiden jalkoihin, mutta niin vain kyseinen herra on jälleen SM-liigan finaaleissa. Mikkola tuo joukkueeseen sitä kaivattua voittamisen kulttuuria.
Hyökkäyksessä positiivisin pelaaja IFK-sarjassa oli Brett Lievers. Jenkkihyökkääjä nousi omalle tasolleen juuri ratkaisevalla hetkellä. Osa kannattajista oli jo heivaamasta miestä takavasempaan, mutta luotto on jälleen palannut. Ketjukaveri Vladimir Machulda on myös ollut ratkaisevassa roolissa. Käyrä on ollut ylöspäin ja finaaleissa Kärpät tarvitsee tämän kokeneen ratkaisijan panosta entistä enemmän. Ratkaisijoita löytyy kuitenkin laajalta rintamalta aina neljännestä kentästä asti, mutta silti joukkuetta vaivasi IFK-sarjassa pieni maalinteon vaikeus. Onnistumiset poikivat onnistumisia ja jos juna jyrähtää käyntiin, niin kaikki on mahdollista.
Rotuaarilla tavataan...
Monta seikkaa puhuu TPS:n puolesta tiistaina alkavissa finaaleissa. Joukkue on päässyt lepäämään ja valmistautumaan kukistettuaan HPK:n tieltään välierissä yllättävänkin helposti. Turkulaisryhmä on myös osoittanut, että joukkueen pelitapa ja taktinen osaaminen soveltuvat tiukkoihin pudotuspeliotteluihin erinomaisesti.
Kärpät puolestaan joutuivat vääntämään vielä sunnuntai-iltana kolmannen jatkoaikavoiton HIFK:sta, jotta tie finaaleihin aukesi. Peikkona taustalla kummittelee myös Bäckströmin polvi, jonka kunnosta ei ole täyttä varmuutta - vaikka Kärppä-vahti tiistaina tolppien väliin luistelisikin.
Pudotuspelit ovat duunareiden parasta aikaa, kolmosketjun haalarimiesten panos nousee arvoon arvaamattomaan. Tuolla osastolla TPS on selvästi Kärppiä edellä. Parhaimpaan menestykseen vaaditaan kuitenkin myös roppakaupalla taitoa, pelkkä kulmissa möyriminen ja puolustusvoittoinen kyttäily ei pitkälle vie. Taito-osastolla oululaiset puolestaan ovat etulyöntiasemassa.
Kärppien taito ja henkinen kantti nostavat oululaiset ennakkosuosikiksi. Joukkue on osoittanut vahvuutensa, kolme jatkoaikavoittoa puhuvat omaa kieltään. Ryhmästä löytyy taitoa, kovuutta ja henkisiä voimavaroja. TPS ei jää kuitenkaan paljon jälkeen, mutta tällä kertaa taito vie voiton likaisista haalareista.
Veikkaus:
Kärpät SM-kultaan voitoin 3-2
