Turussa oli tiistai-iltana outo tunnelma. TPS oli poistunut ensimmäisen kerran Turussa hävinneenä kaukalosta. Oulun Kärpät nöyryytti turkulaisia ensimmäisessä finaaliottelussaan tulemalla ottelun viimeisen viiden minuutin aikana ensin rinnalle ja aivan lopussa vielä ohitse.
- Me passivoiduttiin kuten näissä aikaisemmissakin finaalipeleissä tuohon kolmanteen erään. Sen oman pelaamisen taso putosi siinä selvästi. Me ruvettiin enemmänkin katselemaan kelloa ja heittelemään kiekkoa vaan sinne vastustajan päätyyn. Ei jatkettu sillä samalla rytmillä ja intensiteetillä mitä meillä oli kaksi erää siinä. Kyllä se passivoituminen on enemmänkin se syy, Kai Nurminen pohti.
TPS:n konkarihyökkääjä näki silti joukkueensa pelissä paljon hyvääkin.
- Mun mielestä kaksi ekaa erää oli meiltä parempaa kiekkoa kuin mitä me pelasimme Bluesia ja HPK:tä vastaan.
Katsomoon TPS:n peli vaikutti kuitenkin aika tahmealta ja varovaiselta alusta asti.
- Ai jaa? Kyllä me ainakin yritettiin mennä niin perkeleesti. Jos se näytti sitten siltä sinne ylös, niin se on harmillinen tilanne. Ainakin mahdollisimman kovin yritettiin mennä, Nurminen sanoi.
Nurminen kiisti, että TPS kuvitteli maalin johdon riittävän ja olisi passivoitunut tarkoituksella.
- Valmennus painotti kahden erän jälkeen ettei missään tapauksessa saa käydä näin. Kyllä se pelaajista lähti se, että alettiin pelaamaan liian varman päälle. Ettei vaan sattuisi mitään. Sitten tuli se tasoitusmaali, jonka jälkeen on vaikea saada kiinni taas pelistä ja saada sitä otetta ja rytmiä. Se on ihan luonnollista.
Illan ottelussa kohtasivat kaksi isolla jäällä pelaamaan tottunutta vahvasti luistelevaa joukkuetta.
- Kärpät on yhtä kovin luisteleva joukkue kuin mekin. Ei siinä mitään kauhean suurta eroa ole. Hyvin luistelevia pelaajia on heilläkin.
Tuomarilinjaa Nurminen ei lähtenyt moittimaan.
- Tuomari veti minusta ihan hyvin. Tietysti hieman harmittaa se rankkari siinä lopussa. Ei kai siinä mitään muuta sen kummempaa ollut. Molemmat joukkueet pelasivat fiksusti, eikä mitään ylilyöntejä edes ollutkaan. Molemmat pelasivat urheiluhenkisesti.
Kai Nurmisella ei ollut selvää käsitystä miten hänet kampattiin viimeisellä minuutilla läpiajossaan.
- Schneider antoi kiekon läpiajooni. En oikein itsekään tiedä mitä siinä tapahtui. Pääni osui tolppaan ja tuli vähän tälliä, mies kertoi.
Nurminen myönsi, että kahden minuutin koukkaamisjäähy Ari Vallinille oli hänestä väärä tuomio.
- Kyllä se mun mielestä rankkarin paikka oli, mutta eipä se hirveästi auta, jos mä tässä nyt alan repimään pelihousujani tai mailoja rikkomaan. Uusi peli on torstaina.
Torstai on toivoa täynnä, vai?
- Kyllä me tietenkin parhaamme yritämme torstaina tehdä kun lähdetään Ouluun pelaamaan. Tämä oli yksi peli vasta. Nyt keskittyminen alkaa siihen torstain peliin. Ei tämä vinkuminen tässä mitään auta, sanoi Nurminen päättävästi.
Ville Vahalahti: "Nilkka on ihan hyvässä kunnossa"
Ville Vahalahdeltakaan ei löytynyt selitystä miten TPS menetti pelin totaalisesti ottelun lopussa.
- En tiedä. Aika hyvin passivoiduttiin tuohon kolmanteen erään.Vaikea kommentoida, kun itse ei pelannut ollenkaan. Vaikea saada itse siitä mitään pelikuvaa, Vahalahti sanoi hiljaa.
Hän myönsi, että joukkue oli läpi ottelun hermostuneen oloinen.
- Varmaan. Jätkät oli aika hermostuneita. Todellakin passivoiduttiin. Se ei ikinä tiedä hyvää, jos vastustaja tekee sen yhden maalin. Siitä on aika vaikea lähteä uudestaan peliin kiinni
Vahalahden nilkka on jo siinä kunnossa, että mies oli yllättäen tänään 13. hyökkääjänä.
- On se ihan hyvässä kunnossa. Katotaan torstaina millaisessa kunnossa se silloin on. Toivottavasti on hyvässä kunnossa, hän toivoi.
Vahalahti ei kuitenkaan pelannut ottelussa vaihtoakaan. Miksi?
- No, mä olin ensimmäisen kerran jäällä torstaina. Tässä ei ole ollut hirveän monta jäätreeniä alla. Kun tässä saa pari lisää alle, niin katotaan uudestaan, Vahalahti puolustautui.
Ville Vahalahden jalan sairaskertomuksessa on tapahtumia ollut enemmän kuin monessa keskipitkässä elokuvassa. Heti loukkaantumisen jälkeen ensidiagnoosi oli loppukauden sivussaolo, sitten paraneminen olikin ennakoitua nopeampaa ja miehen piti pelata pudotuspeleissä, sitten luutumisessa ilmeni ongelmia ja kauden piti olla taas ohitse. Tänään mies kuitenkin oli kokoonpanossa.
- Mulla on ollut itselläkin samanlainen olo, että ei oikein tiedä mihin mennään. Lääkärit on antanut sellaisia lausuntoja, että ei pitäisi olla pelikunnossa, ja hetken päästä sanotaan, että ehkä sittenkin. Se on itsellekin aika hankalaa laittaa itseään henkisesti kuntoon. Toivottavasti nyt kaikki vaan näyttäisi hyvältä torstaina.
Vahalahti tunnetaan pelaajana jonka yksi aseista on erittäin sähäkkä luistelu. Miten vakavasti nilkkavammasta toipuminen muuttaa miehen pelityyliä?
- Aina kun on jotain tuollaista, missä nilkka vääntyy tai nivelsiteet menee, niin se on vähän sellaista kivuliasta. Mutta kun tulee tarpeeksi adrenaliinia vereen, niin ne asiat unohtuvat. Totta kai se haittaa. Vauhdistahan se on kiinni eikä nopeisiin käännöksiin pysty kun sitä alitajuisesti vaan miettii. Parhaani kuitenkin teen, kun pääsen kentälle.
Onko luistelevana joukkueena tunnettu Oulun Kärpät juuri pahin vastustaja nilkkavaivasta toipuvalle?
- Voi olla, että se on liikkuvaa joukkuetta vastaan vielä pahempi. Mutta toisaalta mä uskoisin, että jos olisi pienemmät kaukalot, niin sekin olisi aika paha. Kun siellä joutuu useammin kääntymään. Molemmilla on leveät kaukalot ja mä uskon, että se ihan positiivinen juttu.
Vahalahden paluu kokoonpanoon toisi Palloseurallekin leveyttä ratkaisijoiden kaartiin. Yhdellä maalilla kun harvoin voittaa.
- No ei. Kyllä aina yleensä täytyy tehdä enemmän kuin yksi maali. Muuten ei näitä pelejä voiteta. Kyllä mä uskon, että nää jätkät tästä vielä piristyy ja maaleja nähdään.
