| haastattelu Huikea Jamppa vaihtoi Venäjän Turkuun
[lue lisää] |
Alkukauden yksin torjuntavastuun TPS:ssä kantanut Tuomo Karjalainen on viime viikot totutellut uuteen taistelupariin Joni Puurulan saavuttua täydentämään Palloseuran maalivahtiosastoa. Lyhyt pyrähdys kiistattomana ykköstorjujana oli Karjalaiselle käytännössä uran ensimmäinen.
Mitään uutta ei sen sijaan ole siinä, että hän sai rinnalleen kovan kilpakumppanin, joka kyseenalaistaa aseman maalinsuulla. Vaikka Tuomo pitää kilpailutilannetta tervetulleena, ei vaihtoaitiossa istuminen ammattimiehelle maistu.
- Totta kai se ottaa päähän, varsinkin jos istuu useamman pelin ”villassa”, kyllä kaikki kuitenkin aina haluaa pelata. Siinä tulee sitten jo sekin, että on vaikeaa pitää itseään kunnossa, jos kauan joutuu istumaan.
- Vaikka kuinka treenaa hyvin, niin se on aina eri asia kuin pelaaminen. Tietysti pystyy aina treenaamaan paljon kovempaa kuin jos pelaisi joka toinen päivä, Karjalainen pohtii toisaalta lepovuorojen positiivisia puolia.
Ylösen opeissa yhä ammennettavaa
Vaikka Tuomo Karjalaisen nimi on tullut SM-liigaa seuraavalle yleisölle tutuksi vasta viime vuosina, turkulaistunut kajaanilainen on edustanut Palloseuraa jo vuosikymmenen ajan. Juniori-ikäisenä Turkuun matkannut Pohjoisen poika on edennyt pienin askelin TPS:n juniorimyllystä liigajäille. Nyt 25-vuotiaana hän on pitkän linjan tepsiläinen.
Kuluvan kauden alku oli Karjalaiselle eräänlainen näytönpaikka. Seura etsi kesästä saakka uutta maalivahtia, mutta kiirettä ei pidetty. Tuomo osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Hän torjui 14 peräkkäisessä liigaottelussa ja on ollut alkusyksyn harvoja todellisia TPS-onnistujia.
Pitkän peliputken päälle myös tehokas harjoittelu maistuu. Maalivahdille tekniikkaharjoittelu on kauden aikanakin toisinaan tarpeellista, vaikka aikaa sille on tiiviissä ottelutahdissa hankalaa löytää.
- Jos pelaa paljon ja homma kulkee, niin ei sitä tarvitse. Mutta tiettyjä jaksoja tulee välillä, jolloin huomaa, että paketti ei ole ihan kasassa. Sitten otetaan enemmän sitä, mutta tekniikkaharjoitus ei ole onneksi niin raskasta. Jos on esimerkiksi viikonlopun jälkeen alkuviikko ilman pelejä, niin alkuviikosta voi ihan hyvin ottaa vähän ekstraa, Tuomo selventää torjuntatyöläisen arkikuvioita.
Paraskaan harjoittelu ei kuitenkaan korvaa hyvää pelivirettä ja onnistumisia tosipaikassa.
- Monesti vaikka olisi paketti vähän sekaisin ja sitten pelaa yhden hyvän pelin, niin kaikki on taas kunnossa. Se on periaatteessa ihan sama, mitä treeneissä tekee, jos peli kulkee, silloin tuntuu hyvältä. Eihän taidot ikinä mihinkään katoa.
Turussa on totuttu siihen, että Urpo Ylösen maalivahtiakatemiassa koulitaan vuosi toisensa jälkeen uusia huippulupauksia. Karjalainenkin on koulunsa käynyt, eikä hänelläkään ole muuta kuin kehuja jaettavana. Pitkän yhteistyön jälkeen ”Upin” opeissa riittää edelleen ammennettavaa. Etenkin maalivahtien taustatukena suojattiensa otteita illasta toiseen tarkkana seuraava Ylönen on mies paikallaan.
- Kyllä vieläkin tulee uusia asioita, mutta toisaalta on hyvä, että on omat tietyt rutiinit, joiden kautta haetaan perusasioita. Joka pelin jälkeen me käydään se peli läpi, kyllä se aika ratkaisevaa on se henkinen tuki, ”Upi” on siinä hyvä, erittäin kannustava, kuvailee Karjalainen.
Maltti on valttia
Karjalainen on päällisin puolin peritepsiläinen Ylösen koulukunnan torjuja, teknisesti osaava ja rauhallinen maalivahti. Maltillisuus lukeutunee miehen luonteenpiirteisiin muutoinkin, sillä hän on myös kaukalon ulkopuolella levollinen ilmestys – ellei sitten maaottelutauon tiukka harjoitusrumba ole vienyt miehestä kaikkea energiaa.
Mutta minkälainen maalivahtipersoona hän on omien sanojensa mukaan?
- Kyllä mulla usein pinna palaa, aika useinkin sanon pahasti, sitten tekisi mieli hajottaa kaikki mahdollinen, Tuomo aloittaa, mutta ehättää sitten täsmentämään, ettei kuohunta välttämättä näy nykyään ulospäin.
- Nuorempana saattoi olla, että jos paloi pinna, niin meni koko peli perseelleen. Mutta ei sitä nykyään välttämättä edes näytä. Siihen on oppinut, että pystyy rauhoittumaan, eikä ajattele sitä.
TPS-vahdin jalat ovat sikäli tukevasti maan kamaralla, ettei hän kuvittele olevansa millään muotoa valmis maalivahtina. Hieman turhankin vaatimattomasti Tuomo väittää hymähtäen, ettei hänellä ole minkäänlaisia erityisvahvuuksia torjujana. Kehittymisen varaa siis on, ainakin itsetehostuksessa.
- Varmaan aika paljonkin on kehittämistä, vähän kaikilla osa-alueilla. Kyllähän liigassa kaikki molarit saa hyvin kiekkoja kiinni yleensä, mutta parhaat torjuvat illasta toiseen sillä hyvällä tasolla. Hyvällä maalivahdilla on se rutiinitaso korkea, Karjalainen suhteuttaa omaa osaamistaan liigavahtien yleiseen tasoon.
Tuomolla on omat rajoitteensa maalivahtina. Nykymittapuulla 178-senttinen veräjänvartija on lähestulkoon pienikokoiseksi luokiteltava. Tämä hänen on huomioitava torjuntatekniikassa.
- Se vaikuttaa tietysti pelaamiseen. Liigassakin on aika paljon molareita, jotka torjuvat periaatteessa pelkästään peittämällä, meikäläiselle ei voi edes lyödä mitään 40-tuumaisia patjoja jalkaan, se pitää sitten korvata liikkumisella ja vastaantuloilla. Tavallaan enemmän joutuu tekemään hommia kiekon kiinni saamiseksi kuin isommat äijät.
Helppoja ja ”helppoja” maaleja
Eräs asia, jonka kanssa jokainen maalivahti joutuu painiskelemaan, ovat niin sanotut helpot maalit. Joko oikeasti harmilliset lapsukset tai ainakin yleisön mielestä helposti livahtaneet takaiskut. Siinä missä maalivahti saa usein paikkailla kenttäpelaajien sekoiluja, kukaan harvemmin on maaliviivalla pelastamassa hänen lipsahduksiaan.
Karjalainen on oppinut suhtautumaan vääjäämättä vastaan tuleviin nukahduksiinkin luontaisen tyynesti.
- Mä olen ajatellut sen niin, etten ala siellä mitään riehumaan, siinä on turha ruveta näyttämään, että äijä on ihan sekaisin. Yleensä pystyy ihan hyvin kasaamaan itsensä, mutta siihen tarvii vähän apuakin kyllä.
Helpon maalin jälkeen hyvät torjunnatkaan eivät välttämättä pelasta tilannetta, jos heti perään verkko heiluu uudelleen – vaikka ilman omaa syytä – selän takana. Tyyneltä näyttävän maalivahdinkin maskin takana voi käydä melkoinen myllerrys.
Toisaalta aivan kaikki katsomosta käsin äkkiseltään helpoiksi tuomitut takaiskut eivät ole maalinsuulta katsottuna kovin helppoja.
- Jotkut pienetkin ohjaukset esimerkiksi, ne on sellaisia, joita suurin osa ei edes näe. Ja jos läheltä tulee sellainen mailan yli menevä kuti, niin kyllä ne haarat aika hitaasti menee kiinni, sivulta sellainen on paljon helpompi ottaa kiinni. Mutta onhan joku jäätä pitkin haaroista menevä aika klassinen helppo maali, Tuomo valottaa maalivahdin näkökulmaa.
Asiantuntijoiden usein toteama seikka on, että muu joukkue saattaa pelaamisessaan reagoida herkästi esimerkiksi maalivahdin epävarmuuteen. Mutta toimiiko yhtälö myös toisinpäin? Reagoiko Tuomo Karjalainen TPS-pakkien keskimääräistä pahempaan kohellukseen?
- Ei se sillä tavalla vaikuta. Joskus tulee tietenkin sellaisia pelejä, että sulkee mieluummin kaikki kiekot, ei rupea edes antamaan sitä uudestaan peliin. Ei sitä muuten huomaa, ellei ihan ovista ja ikkunoista tule äijiä maalille. Eikä omaa peliä voi sillä tavalla alkaa miettimään. Mitä nyt tilanteita vähän katsoo, ettei mene niin paljon vastaan, jos siellä on taas tolpilla äijiä vapaana. Ei sekään toisaalta ole hyvä, että rupeaa miettimään tilanteita noin, sitten yleensä kolisee omissa.
Turkulaiseksi ei välttämättä synnytä
Maalivahteja kehutaan usein hieman omalaatuisiksi persooniksi. Karjalaisen kohdalla tämä näkyy kenties siinä, että mies tunnustautuu aivan vapaaehtoisesti turkulaiseksi. Kajaanista 15-kesäisenä Turkuun matkannut lukiolaispoika on vuosien saatossa kotiutunut Aurajoen rannoille perusteellisesti.
Urheilulukion perässä etelään yksin muuttanut on TPS:ssä toteuttanut unelmansa ammattilaisurasta. Tukikohta säilyy Turussa vaikka maisema jossain vaiheessa vaihtuisikin.
- Joo, kyllä mä tätä pidän jo kotipaikkana, pelaa sitten tulevaisuudessa missä tahansa. Kai mä muille olen turkulainen ja turkulaisille kajaanilainen, Tuomo naurahtaa.
Turkulaisten paljon puhutun sisäänpäin lämpiävän kuppikuntaisuudenkin hän allekirjoittaa. Se ei kuitenkaan muodostu rasitteeksi ainakaan pukukoppiympäristössä.
- Pukukopissa on äijää vähän joka puolelta, turkulaiset jää alakynteen, jos ne rupeaa isottelemaan.
