Nuoremmalle polvelle Jarmo Wasama on tuntematon suuruus, monille Tampereen ulkopuolelta tulleille Wasaman nimi on tuttu vain Hakametsän hallin katossa roikkuvasta pelinumerosta. Tuon helmikuisen päivän jälkeen kukaan ei ole käyttänyt Tampereen Ilveksessä numeroa kaksi, eikä koskaan käytä. Se on ikuisesti varattu Jarmo Wasamalle.
Tampereen Palloilijoissa kiekko-oppinsa saanut "Jambe" siirtyi C-juniori-ikäisenä Ilveksen nuttuun. Ratkaisun seurauksista suomalainen kiekkoyleisö pääsi nauttimaan valitettavan lyhyen ajan. Wasama debytoi SM-sarjassa kaudella 1960-1961, 17-vuotiaana. Jo tuolloin saldo oli puolustajalle komea, täydessä 18 ottelun runkosarjassa Wasama teki neljä maalia ja antoi kaksi syöttöpistettä.
Ilveksen paidassa hän oli voittamassa seuran 13. mestaruutta jo vuotta myöhemmin, keväällä 1962. Ilveksen joukkue oli tuolloin aikansa Dream Team. Wasama oli nuoresta iästään huolimatta joukkueensa tukipilareita.
Lyhyeksi jääneen kiekkouran huippuhetkiin kuuluivat kotihallissa Hakametsässä pelatut MM-kisat. Ne kisat muistetaan historiallisesta 2-2-tasapelistä Ruotsia vastaan ja Matti ”Mölli” Keinosen kiemuroista. Mutta ennen kaikkea ne muistetaan Jarmo Wasaman kisoina.
”- Jos olisi kansallissankareita, olisi Jarmo Wasamalla nyt patsas kotikaupungissaan, kirjoitti eräs suuri päivälehti - ehkä hieman liioitellen mutta silti ytimeen osuen - kisojen avauskamppailun Suomi-Neuvostoliitto tunnelmissa… Kymmenen maaliskuun päivän aikana Jarmo Wasama toi nimensä laajan kiekkoilevan maailman tietoisuuteen.” (Raevuori & Otila, 1968)
Kolmella osumallaan Wasama oli kotikisojen paras suomalainen maalintekijä ja koko turnauksen kolmanneksi ahkerin laukoja. Edelle pääsi vain kaksi mestarijoukkue Neuvostoliiton hyökkääjää. Tie kansainväliselle huipulle oli auki. Kauden päätteeksi Lyncnes Academicin palkinto maan parhaalle jääkiekkoilijalle löysi itseoikeutetusti tiensä erään tamperelaisen puolustajan palkintokaappiin.
Tie koko maailman tietoisuuteen katkesi kuitenkin helmikuisena aamuna 1966. Edellisenä iltana oli mestaruutta jahtaava Ilves nuijinut SaiPan, ja Wasama oli valittu ottelun parhaaksi pelaajaksi. Kello 7.55, Sammonkadulla vain 500 metrin päässä jäähallista Wasaman ajama auto äkkiarvaamatta törmäsi pakokaasun ja yli 20 pakkasasteen aiheuttaman usvan keskelle pysähtyneeseen traktoriin.
2.12.1943 syntynyt Ilveksen puolustaja numero kaksi, Jarmo Wasama kuoli 2.2.1966 22-vuotiaana ajettuaan kolarin autolla, jonka rekisterinumero oli HDV-92. Numero kaksi siis seurasi Wasamaa hamaan loppuun asti. Lääkärit sairaalassa eivät voineet mitään, sydämen oikea kammio oli haljennut. Vieressä istunut isä, entinen Ilves-kiekkoilija Matti Wasama sai ainoastaan aivotärähdyksen. Kohtalon ivaa oli, että Wasamalla oli rintataskussa henkivakuutusmaksulappu, jonka fiksu nuorukainen oli aikeissa samana päivänä maksaa.
Seuraavana päivänä Ilves kohtasi kotihallissaan RU-38:n. Ottelua edelsi hiljainen heti, Ilveksen pelaajien valkoisissa kypärissä ja pelipaidan hihoissa oli mustat nauhat. Aloitusviisikon sijasta Ilveksellä oli kentällä vain aloitusnelikko. Wasaman paikka siniviivalla, maalivahti Juhani Lahtisen edessä oli tyhjä.
Kolme päivää myöhemmin Tampereen vanhassa kirkossa järjestettiin hautajaiset, joita seuraamaan saapui suuri joukko ihmisiä. Kansan rakastamat taitelijat Väinö Linna ja Veikko Sinisalo ovat aikanaan saaneet tamperelaisilta arvokkaan kunnioituksen, mutta nekään eivät vedä vertoja Wasaman hautajaisille. Arkun kantajina toimivat joukkuekaverit Reijo Hakanen, Veikko Ukkonen, Kari Palo-Oja, Lasse Oksanen, Timo Hirsimäki, Pentti Pynnönen, Jorma Peltonen ja Juhani Lahtinen.
Poikkeuksellinen kiekkoilija
Jarmo Wasama loi suomalaiseen jääkiekkoiluun täysin uudenlaisen puolustajatyypin. Siihen asti oli totuttu ajattelemaan, että puolustajat vain puolustivat, mutta hyvin liikkunut, hyvin kiekkoa käsitellyt ja hyvällä pelisilmällä varustettu taistelija ei tyytynyt perinteisiin rooleihin, vaan pyrki hanakasti mukaan hyökkäyksiin. Edeltäjänsä, niin Ilveksen kuin maajoukkueen puolustuksessa, Erkki ”Iivari” Koison esimerkin mukaisesti Wasama oli periksiantamaton myös omassa päässä. Otti ja antoi kovia taklauksia aikana, jolloin pelaajien varustukset olivat paperia nykyisiin verrattuna.
– Jambe pursusi sataprosenttista yritteliäisyyttä ja taistelunhalua, mikä on jääkiekkoilussa valttia vielä vuonna 2000 ja sen jälkeenkin, totesi pitkäaikainen Ilves-valmentaja ja vaikuttaja Seppo Helle seuran juhlajulkaisussa vuonna 1981.
Wasama sai toisen kultamitalinsa kuolemansa jälkeen, ansaitusti. Tuona viimeisenä kautenaan häneltä jäi uupumaan kaksi ottelua. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, olisiko Wasama pystynyt johdattamaan Ilveksen vielä uuteen dynastiaan ensin pelaajana ja myöhemmin, älykkäänä henkilönä, myös valmentajana. Olisiko Jarmo Wasama pystynyt Lasse Oksasen, Matti Keinosen, Juhani Tammisen ja muiden maajoukkuelegendojen avulla pystynyt johdattamaan Leijonat todelliseen arvokisamenestykseen jo aiemmin.
”Taistelija on poissa - rivissä on aukko, jota on vaikea täyttää”, kirjoitti Aamulehden kolumnisti, nimimerkki ”Jou” 3.2.1966. Harva tuolloin arvasi, millainen se aukko olisi ja miten vaikea sitä olisi täyttää.
Lähteet: Aamulehti 3.2.1966, Pelimiehiä, tulisieluja - Tampereen Ilves 50 vuotta (1981), Antero Raevuori, Jyrki Otila: Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä, 1968, WSOY, Jääkiekkokirja 2005-2006, Jääkiekkolehti 3/1993, Ilves Murisee 1/1966
