Olet tunnettu ennen kaikkea maalivahtivalmentajana, mutta onpa sinulla omakin peliura takanasi. Millainen se oli ja päättyikö se esimerkiksi loukkantumiseen?
Ilveksessä aloitin ja siellä myös lopetin. Väliin mahtui myös kahden vuoden jakso HIFK:ssa ja muistaakseni kuusi kautta Lahden Kiekkoreippaassa. Peliura keskeytyi itse asiassa siviilityöasioiden vuoksi, eli loukkantumisen takia en ollut ikinä penkillä. Välillä saatettiin toki käydä tikattavana ja sitten taas jatkettiin.
Olet tehnyt pitkän päivätyön Ilveksessä. Koska aloitit Ilveksessä maalivahtivalmentajan työt? Mitä huippuhetkiä on muistoissasi?
1975 aloitin maalivahtivalmentajana. -85 voitimme Suomen mestaruuden ja itse olin tuolloin toista vuotta liigassa maalivahtivalmentajana. Mestaruuden jälkeen tuli pieni aallonpohja, jonka jälkeen valmentaja vaihtui ja Pietilän Sakke tuli mukaan kuvioihin. Hänen johdollaan Ilves saavutti sitten hopeaa ja pronssia.
En minä noista huippuhetkistä niin tiedä; tietysti se koko joukkueen menestys on tärkeää, mutta kun tämä maalivahtivalmentajan homma on kuitenkin tavallaan yksilölaji, niin omien valmennettavien menestys kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on kuitenkin ehkä eniten mieltä lämmittävää. Uran kohokohta on ehkä kuitenkin siinä, kun ne kaverit pärjäävät.
Sinut tunnetaan ennen kaikkea siitä, että olet kasvattanut monesta juniorista maailmanluokan ja vähintään kansallisen tason huippumaalivahteja. Ovatko kohdallesi parinkymmenen vuoden ajan vain sattuneet ne harvat huippulupaukset vai onko sinulla poikkeuksellisia kykyjä?
Ei ne kyllä ole ihan osuneetkaan. Kokemuksella ja tietämyksellä on oma vahva osansa. Täytyy nähdä, mitkä on kaverin puutteet ja tulkita ne lähtökohdat, mistä kaveria lähdetään kehittämään. Myös tiettyä kärsivällisyyttä tarvitaan. Eikä viittä huippua noin vain osu kenekään kohdalle.
Mutta toisaalta, ei Lasse Virenistäkään valmentaja huippua tehnyt, eli kyllä kaverilla pitää olla ne kyvyt jo olemassa. Ne pitää vaan osata kaivaa miehestä esiin. Eikä siinä ikä merkitse mitään, vaan se pelaajan tahto kehittyä. Toisaalta myös kahden ihmisen välinen luottamus tekemiseen on ensiarvoisen tärkeää.
Monilla valmentajilla tulee ns. mediahiljaisia aikoja. Sinulle tuollainen hetki osui muutama vuosi sitten. Jääkiekkopiireissä tiedettiin kykysi, mutta julkisuudessa sinut sivuutettiin. Sitten urasi sai taas uutta nostetta, kun teit kohahduttavan vaihdon naapuriseuran leipiin. Luuletko, että seuran vaihto oli sinulle ja urallesi tärkeä asia?
Työ jatkuu ihan samanlaisena. Maalivahtivalmentajan työtä voidaan periaatteessa käydä tekemässä missä vaan. Kenellä siihen on halua ja kykyä, se on se homman punainen lanka. Tappara oli tässä lähellä ja ilmeisesti tarvekin tämän suuntaiseen oli olemassa. Yhteyttä ottivat, eikä minulla mitään siirtymistä vastaan ollut.
Tuosta julkisuudesta sen verran, että mieluummin olen tuolla taaempana ja keskityn siihen kaverin kehittämiseen. Harvemmin minä näitä haastatteluja annan.
Oliko urasi Ilveksessä tullut siihen pisteeseen, että motivaatio oli heikentynyt, eli molemmat osapuolet halusivat uudistua?
Tottakai se löi uuden haasteen pintaan. Eihän Tapparassa tällaista hommaa ole tehty tällä lailla, tässä mittakaavassa. Kyllähän se selkeän haasteen antoi, kun tuli hyvä ja mukava kaveri rinkiin. Siis Markkanen. Hommia tehtiin kovaa koko syksy ja tulostakin saatiin aikaiseksi. Leikkisästi vähän liiankin hyvin, kun mies nyt jo lähti. Nyt Markkanen on siinä kunnossa, kun hän oli koko viime kevään. Ties mikä olisi ollut miehen kunto tulevalla kaudella. Markkanen oli niin kovassa kunnossa viime kesänä, ettei se edes puutunut reeneissä. Nyt mies on vielä kovemmassa kunnossa.
Tampere tunnetaan edelleen suomalaisittain jääkiekon pääpaikkana. Kahden liigajoukkueen taistelu on jatkunut vuosikymmeniä; leirit ovat vahvat, aidan yli ei vieläkään juuri kurkita. Seuranvaihtoja ei ole juuri nähty ja sitten sinä, peri-Ilves, menet ja vaihdat seuraa. Siitä nousi hirvittävä haloo ja se kesti kuukausia. Mitkä ovat mietteesi tuosta ajanjaksosta?
Minä sain olla ihan rauhassa, mutta kyllä sitä kieltämättä veivattiin. Kyllähän se sillä tavalla yllätti, kun olin jo kuitenkin vuoden ollut Ilveksen touhuista sivussa. Olihan niitä juttuja, ja jotkut väitteet aika merkillisiä. Ihmiset puhuvat aina kaikenlaista, ei niistä voi yöuniaan menettää. Sitä paitsi, onhan näitä Ilveksen miehiä siirtynyt ennenkin Tapparaan.
Itse sattuneesta syystä erityisen tarkkaan tilanteina seuraneena huomasin, kuinka ennen sinun taitojasi ylistäneet ilvesläiset muuttivatkin julkisuudessa mielipiteitään. Tapparan leirissä sinut mielestäni otettiin kuitenkin vastaan tärkeänä miehenä. Miltä nuo ristiriitaisuudet tuntuivat? Yllättikö tapparalaisten varaukseton asenne, myönteisyys?
Ei nuo joidenkin yksittäisten ihmisten mielipiteet vaikuttaneet millään tavalla. Jokaisella saa olla omat mielipiteensä. Tapparan asenteen olen ottanut erittäin positiivisesti. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta siirtymisestä, päinvastoin. Ilves on ollut sydämessä aina, mutta kyllä tuolla Tapparassa tehdään niin ikään hommia kovalla mentaliteetilla. Minä olen luonteeltani sellainen, että mitään ei tehdä vasurilla, hommat tehdän kunnolla tai ei ollenkaan.
Olet valmentanut kahta, kahden eri maan nollapeliennätyksen haltijaa, Jarmo Myllystä ja Jussi Markkasta. Mitkä seikat yhdistävät noita kahta pelaajaa?
Myllyksellä oli siihen aikaan erittäin nopeat kädet ja jalat sekä erinomainen reaktiokyky. Se vaan, että minun aikanani me kaivettiin ne hommat esiin. Opeteltiin käyttämään niitä kykyjä eli etuja. Markkanen on taas yleismaalivahti. Sillä ei oikeastaan ole huonoa paikkaa. Hän sijoittuu, liikkuu ja lukee peliä hyvin.
Yhdistävä tekijä on motivaatio ja halu tehdä hommat hyvin. Pelipaikat on tiukassa ja ulkomaalaisia kamppailemassa niistäkin harvoista. Mielestäni suomalaista maalivahtivalmennusta pitäisi kehittää. Me ollaan Ylösen Upan kanssa molemmat kouluttamattomia maalivahteja. Yhden kurssin olen käynyt, mutta sekin meni vähän hukkaan, kun minä siellä käytännössä jouduin opettamaan. Luullaan, että homma on helppoa, siihen sitten kaadutaan.
Olitko yllättynyt, kun Markkanen lähti jo nyt NHL:ään? Takana oli kuitenkin vasta vuoden jakso yhteistyötä välillänne.
Olisin toivonut, että olisimme saaneet tehdä vielä yhden vuoden töitä hänen kanssaan. Henkilökohtainen veikkaukseni on, että se viime kauden nollapeliennätys ei olisi ollut tällä tulevalla kaudella yhtään mitään. Olisi ollut mielenkiintoista katsoa, miten veikkaus olisi toteutunut. Mutta hieno homma, että kaveri saa tuollaisen sopimuksen ja menestyy elämässään. Ilman muuta. Hänen lahtiessään matkaan sanoin, että tule pois jos tuntuu siltä. Jussi vastasi, että katsotaan. Jos rehellisiä ollaan, luulen, että hän pullauttaa Salon pois ykkösmolarin paikalta.
Jääkiekkoyleisön mielestä Markkanen kehittyi huimasti sinun ohjauksessasi. Mihin seikkoihin puutuit hänen pelissään, hänhän ei ollut enää poikanen?
Pelin lukemiseen ja peliin osallistumiseen. Sitä jotkut alkukaudesta kyselivät, että miksi Jussi seikkailee maalin takana. Sanoin siihen, että antaa mennä vaan sinne. Että jos tulee yksi maali, niin se ei meinaa mitään. Tehdään itse yksi enemmän. Ennen pitkää moni näki, että Jussi lukee erittäin hyvin peliä ja on koko ajan hereillä. Se on pelaaminen paljon helpompaa silloin. Tuloksetkin olivat kaikkien nähtävillä.
Tapparassa on nyt kolme junioria, joista mietitään tulevaisuuden veräjänvartijaa (-vartijoita). Heidän suhteensa on ilmeisesti vielä paljon tehtävää?
Tällä hetkellä Danielsson on armeijassa. Hovi on mielestäni jo nyt liigakelpoinen molari. Molempien, sekä Hovin että Myllyniemen kehitys on ollut huikeaa kesän aikana. Molempien kehityskäyrä on kulkenut liki pystysuoraan ylöspäin.
Kuka heistä on mielestäsi ensimmäisenä valmis, eli ketä peluutetaan Draperin rinnalla tulevalla kaudella?
Kyllä se Hovi on.
Mihin seikkoihin tämän nuoren kakkosmolarin kanssa on paneuduttu?
Hovihan on pienikokoinen molari, muistuttaa hiukan Myllystä. Nopeat kädet ja jalat, hyvä reaktiokyky. Kyse hänen kohdallaan on koon unohtaminen tai pikemminkin paneutuminen vahvuuksiin. Pieni koko voidaan korvata liikkuvuudella. Siihen Sasun kanssa ollaan paneuduttu. Tahtotaso kaverilla on kova, ehkä hän on liiankin kriittinen itseään ja suorituksiaan kohtaan.
Mitä mieltä olit, kun kuulit, että Tappara tekee ykkösmolarin valinnan käytännössä kahden miehen, Muzzattin ja Draperin välillä? Oliko sinulla roolia maalivahdin valinnassa?
Markkasen lähdön varmistuttua olin sitä mieltä, että lähdetään kauteen nuorilla molareilla, sillä pojat ovat kehittyneet kovasti. Toisaalta seura on panostanut kovasti menestykseen ja siksi hankittiin kokenut molari nuorten lisäksi. Draper on kovan luokan molari, ja jo lyhyessä ajassa yhteistyömme on tuottanut merkityksellistä tulosta.
Valinta kohdistui siis Draperiin. Oppiiko vanha koira uusia temppuja, vai onko tarkoituskaan?
Draper tietää itsekin, että tekemistä on. Mies on ollut itsekin tyytymätön suorituksiinsa, nopeutta puuttuu. Hän tekee kovasti töitä ja piiskaa itseään parempiin suorituksiin.
Kuinka kommunikoitte Draperin kanssa?
Näyttämällä ja englannilla. Markkanen oli aluksi mallinukkena. Ei meillä kommunikoinnissa ole puutteita. Jo nyt olemme löytäneet hänen torjuntatyöskentelyssään tiettyjä puutteellisia osa-alueita, joita olemme ruvenneet yhdessä rakentamaan.
Draperista sanotaan, että hän haluaa johtaa peliä ja esim. Bluesissa hänen ei annettu sitä tehdä. Kuinka on tilanne Tapparassa?
On suuri virhe estää molaria johtamasta peliä. Hän sen kokonaisuuden kuitenkin parhaiten näkee. Tapparassa miehen rooli tulee olemaan nimenomaan alakerran pelinjohtaja.
Eräs nuori pelaaja sanoi kerran, että: ”Se Siren huutaa molareille aika hurjasti. Kauhea piiskaus päällä.” Oletko sinä kova, ankara valmentaja?
En. Ja olen. Pyrin sanomaan kaiken positiivisesti ja huumori on keinona kovasti käytössä koko ajan. Toisaalta kentällä ollaan tosissaaan ja se äänenkäyttö kuulu osana intensiiviseen treenaukseen. Ei siinä mitään negatiivista ole tai huutamista huutamisen vuoksi. Se on keino hakea kaverista uusia voimavaroja, kun on tunne, ettei enää jaksaisi nousta jäästä uuden kudin eteen. Nämä voimavarat korostuvat sitten tiukoissa piakoissa, joissa henkistä kanttia vaaditaan. Kaverin pitää tietää, että hän pystyy ja kykenee.
Kuinka hoidat pelaajien henkistä puolta, sillä molarin pelistähän vähintään 50 % kysyy henkistä kanttia?
Kyllä se tulee luottamuksen kautta. Kuten tuossa jo aiemmin sanoin, kahdenkeskinen luottamus on ensisijaisen tärkeää valmentajan ja valmennettavan välillä. Ja fysiikalla on merkittävä osuus. Kun on kroppa kunnossa, ei pää jää matkan varrelle.
Toinen asia, jonka eräs toinen nuori pelaaja joskus sanoi: ”Siitä Sirenistä ei oikein tiedä onko se tosissaan vai ei”. Tällä hän tarkoitti sitä seikkaa, josta moni sinut tuntee, eli sinä puhelet hervottomia juttuja pokerinaamalla. Ilveksessä sinun roolisi pukukopin ”hauskana miehenä” oli ilmeisen merkittävä, onko se sitä Tapparassakin?
Kentällä mennään tosissaan, mutta kyllä huumoria tarvitaan. On tilanteita, joissa tilanne pitää saada laukaistua. Kopissakin pitää olla joku, keneltä löytyy sitä tarvittavaa hurttia huumoria. Viime kaudella Lehterän Tero oli sellainen, joka herätteli porukkaa kopissa. Mäkisen Markolta löytyy myös näitä kykyjä. Kyllähän sitä välillä päästellään aika lailla. Se kuuluu asiaan.
Moni varmasti muistaa sen lehtikuvan viime keväältä, kun Tappara pudotti Play-offseissa Lukon ja sinä riemuitsit muiden kanssa vaihtoaitiossa. Ovatko nuo hetket niitä, joiden vuoksi sitä jaksaa välillä masentaviakin hetkiä, jopa kokonaisia kausia?
Kyllä niitä varten pelataan. Niistä saa taas voimia hommiin, se on selvää.
Mitkä olivat tuntemuksesi, kun TPS teki keväällä neljännen ottelun jatkoajalla mestaruuteen tarvittavan maalin?
Pettyneitä oltiin koko porukka. Markkanenhan otti siitä maalista itseensä aika lailla. Ihan turhaan, sillä mieshän pelasi hienot pudotuspelit. Koko porukka oli tietysti vähän maissa. Tosin äkkiä sitä kyllä keksittiin, että tämähän on Tapparan ensimmäinen mitali liki kymmeneen vuoteen.
Ja se yleisön tuki oli mahtava. Fanikatsomo oli pelin ratkettua hiljaa kymmenen sekuntia, kunnes "Kiitos Tappara" -huudot alkoivat raikua hallissa.
Kuinka pelaajat ja te valmentajat suhtaudutte faneihin?
Kyllähän se on ensiarvoisen tärkeää. Monesti pelaajat sanovat kopissa, että oli taas hyvä tunnelma. Kyllä se välittyy kentälle ja penkille ja antaa voimia. Tapparalla on hyvä faniporukka.
Miksi Tappara ei voittanut mestaruutta, vaikka se vei TPS:aa kahdessa ensimmäisessä pelissä mestarin elkein?
Se on niin pienestä kiinni. Mehän johdettiin kaikkia pelejä ja ensimmäistä kahdella maalilla. Menetettiin hiukan halvalla tavalla se johto. Toinen peli voitettiin kolmella maalilla. Kolmaskin oli meidän hallintaa ja sitäkin johdettiin, mutta maalit jäivät tekemättä. TPS puolusti entistä tarkemmin. Mutta TPS oli väsynyt. Meillä taas olisi riittänyt virta ja me olisimme voittaneet sen neljännenkin kohtaamisen, mikäli peli olisi mennyt hiukan eteenpäin. TPS:n taktiikkahan oli täysin puolustusvoittoinen, varsinkin sen 3-0 -tappion jälkeen.
Entäpä Tapparan tuleva kausi. Onko porukassa mestariainesta? Mitkä asiat korostuvat?
Puolustus tuntuu olevan kunnossa, vaika Côté jättikin aukon. Hyökkääjiäkin lähti vain yksi, ja tilalle saatiin sillekin osastolle miehiä. Maaleja tuo porukka tekee tulevallakin kaudella. Markkanen lähti, mutta Draper on kokenut ja hän haluaa voittaa mestaruuden. Mies tekee tosissaan töitä ollakseen luottamuksen arvoinen.
Mestaruuteen ja menestykseen tarvitaan nykyään huimasti erilaisia asioita. Taloudelliset seikat puristavat ja muiden ohella sinunkin pitää olla lehtien tentattavana, ja pelaajien marketeissa nimikirjoituksia jakamassa. Mitkä ovat mietteesi nykyjääkiekosta ja sen oheisilmiöistä?
Jääkiekko on bisnestä. Näin sen pitääkin olla. Pelaajat tekevät seuralle sitä bisnestä. Jos ei seura menesty, ei heilläkään ole työpaikkaa. Jääkiekkokin muuttuu koko ajan ja siinä muutoksessa pitää olla mukana.
Entäpä väkivalta jääkiekossa. Siitä on puhuttu paljon ja siihen yritetään puuttua milloin milläkin keinoin. Tulokset vaan eivät oikein näy katsomon istuimille asti. Kausi kaudelta selkääntaklauksia ja loukkaantumisia tuntuu tulevan enemmän ja enemmän. Pelottaako pelaajien puolesta?
Ilman muuta selkääntaklaukset ja muut vaaralliset otteet pitää karsia. Ei väkivalta mielestäni ole kuitenkaan lisääntynyt, enkä ole siitä huolissani. Pelaajat tietävät kentälle mennessään riskit, eikä kukaan siellä ole tahallaan toisia telomassa.
Otetaan nyt esimerkiksi se Jani Nikon viimekeväinen loukkaantuminen pudotuspeleissä Tapparaa vastaan. Mitä mieltä olit siitä?
Tilannne oli normaali pelitilanne, jossa mies luisteli hiukan kumarassa ja Kangasniemi tuli puhtaasti taklaten. Nikon pää retkahti pleksiin ja siitä tuli aivotärähdys. Ne ovat valitettavia, joihin pelaajat ovat tavallaan varautuneet. Nikko itsekin on sanonut tuosta tilantesta, että ei siinä ollut mitään väärää.
Moni pelaaja harmittelee sitä, että heille jääkiekko on ammatti, mutta tuomareille vaan sivubisnes. Mitä mieltä olet ammattituomareista, toisivatko he tarvittavaa ryhtiä liigaan?
Tuomareilla ei ole nykyään mitään kilpailua. He tulevat kentälle, eikä kukaan saa kommentoida heidän työskentelyään. Heillä ei ole käytännössä siis mitään kehittävää tekijää. Olen sitä mieltä, että otettaisiin käyttöön uudelleen yhden päätuomarin käytäntö. Maksettaisiin sitten sama palkka yhdelle kuin nyt menee kahden ukon palkkaan. Mutta edellytyksenä olisi, että hommassa pitää pärjätä tai muutoin tulee parempi tilalle. Ettei homma ole mikään itsestäänselvyys tuomareillekaan.
Kilpailun kautta saadaan parhaimmat tuomarit kentälle ja heillä itselläänkin on silloin terve motivaatio. Sama linjatuomareiden kohdalle, heidänkin tehtäviinsä pitäisi synnyttää kilpailutilanne, jossa parempi palkkaus auttaisi.
Sitten se mikä on retuperällä, on tuomareiden koulutus. Siihenkin pitäisi kyetä panostamaan huomattavasti entistä enemmän.
