Tapparan tilanne muistuttaa kovasti 2000-luvun alkua. Parin vuoden tauon jälkeen Rautakorpi on palannut valmentajaksi, ja runkosarja on sujunut hyvin. Pudotuspelit ovat ovella. Keväällä 2000 toteutui painajaisversio, kun peli lässähti ja IFK käveli välieriin. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että Tappara oli voittanut kaikki neljä runkosarjan kohtaamista. Peli ei vapautunut missään vaiheessa.
Keväällä 2001 kaatui Lukko, joka oli runkosarjassa ollut vaikea vastus. Jälkipolvet muistelevat, että se tapahtui helposti 3-0, kun yksikään ottelu ei edes mennyt jatkoajalle. Mutta kuka tekikään tuon hopeakauden osalta Tapparan tärkeimmän pudotuspelimaalin?
Allekirjoittaneen vastaus on selvä: se oli Niki Sirén, joka iski kirvesrintojen 1-2-kavennuksen ensimmäisessä osaottelussa Hakametsässä. Tapparan johtohahmot Janne Ojasen johdolla olivat pelanneet surkeasti, ja ulkomaanapu Alain Côté oli ottanut kuuluisan potku-ulosajonsa. Lukko johti peliä 0-2 ja Tapparan peli oli täysin solmussa.
Toiseen erään kotijoukkue sai hallinnan päälle, mutta Bruce Racine vaikutti maalillaan ohittamattomalta. Silloin iski aloituksen jälkeen Sirén ikimuistettavimman ja oikeastaan ainoan Tappara-urotekonsa, jonka seurauksena yleisö sai väistellä katsomossa palasia, joita muidenkin kirvesrintojen kokovartalokipsien murtuessa lenteli. Loppu onkin historiaa, eikä Lukolla ollut sarjassa enää mitään jakoa. Vaan kuinka olisi käynyt, jos vapauttava maali olisi jäänyt tulematta? Kuka on Tapparan Sirén tänä keväänä?
Painajainen Hakametsässä
Tappara tulee avausotteluun runkosarjan lopusta tutulla koomailuvaihteella ja joutuu ottamaan jäähyjä. Hurmoksessa pelaava Ässien ykkösketju iskee joukkueen pikavauhtia 3-0-johtoon. Vaikka Tapparan peli paranee loppua kohti, torjuu Juuso Riksman nollapelin.
Kontiolan ja Hancockin peli on täysin jäässä, ja ottelun kulminaatiopiste nähdään Tapparan 5-3-ylivoimalla, kun Timo Vertala sutii tyhjästä maalista ohi peräti kaksi kertaa. Kerran kiekko saadaan Riksmanin selän taa, mutta päätuomari hylkää osuman maalivahdin häirintänä.
Toiseen otteluun Isomäkeen Tappara tulee vauhdilla, mutta vapauttavan maalin tekijää ei löydy. Avauserän neljän Tappara-ylivoiman aikana Pasi Puistolalta katkeaa laukaustilanteissa kolme mailaa, ja viimeisimmällä kerralla Aki Uusikartano karkaa iskemään alivoimalla Ässät 1-0-johtoon. Puistola nakkaa vihoissaan mailansa rippeet laidan yli, jolloin lapa kimpoaa eturivissä seisovaa pikkupoikaa päähän. Seurauksena pelirangaistus käytöksestä ja kolmen ottelun pelikielto.
Lopulta Tappara-kipsin murtaa kippari Janne Ojanen, joka tasoittaa ottelun viisi minuuttia ennen loppua. Jatkoajalla Marko Kivenmäki kuitenkin peippailee itsensä pakkiparin Pukka-White välistä läpiajoon ja iskee Ässät sarjassa 0-2-johtoon.
Kolmanteen peliin Tappara lähtee kuudella pakilla, ja täysin yössä olleet Kontiola ja Hancock on siirretty nelosketjuun. Kenttäpeli näyttää paranevan, mutta tapahtuu jotain ennennäkemätöntä: Mika Lehto romahtaa ja imuroi avauserässä kaksi helppoa. Täysin vailla pelituntumaa oleva Pekka Tuokkola komennetaan maalille. Seuraa maalintekokilpailu, joka menee jatkoajalle tilanteessa 5-5. Ensimmäisen jatkoerän puolivälissä Atte Pentikäinen heittää kiekon kohti maalia ja kääntyy vaihtoon. Kiekko ottaa jäästä kummallisen pompun ja uppoaa hölmistyneen Tuokkolan selän taa.
Tilanne sarjassa on 0-3, ja Tapparan kannattajien päällimmäinen tunne on keväältä 2000 tuttu epätoivo. Kysyttäessä, miten seuraavassa pelissä käy, on vastaus: "niin helpolla ei helvetti soikoon ainakaan päästä, että piina päättyisi jo seuraavassa pelissä". Eikä päästäkään, mutta kolmen tappion takaa ei itseluottamuksensa menettänyt Tappara enää nouse.
Painajainen Isomäessä
Mikä sitten on Ässien painajainen? Lyhyesti sanottuna se lienee se, että Tappara saa pelinsä kuntoon ja kaikki menee juuri niin kuin ennakkoveikkauksissa odotetaan. Eli jotenkin näin:
Avausottelussa Tapparalla on käynnistysvaikeuksia, ja Kivenmäki pääsee iskemään vieraat 0-1-johtoon. Tämän jälkeen seuraa puolustustaistelua, jota johtaa hienosti Juuso Riksman. Tapparan kaksi ensimmäistä ketjua pystytään pitämään kurissa, mutta lopulta "nikisirén" löytyy tälle keväälle, kun Joni Töykkälä iskee tasoitusmaalin. 1-1-lukemissa mennään jatkoajalle, ja Ässien avainpelaajien luistin alkaa painaa. Lopulta Tapparan ylivoima löytää punaisen lankansa, ja Timo Vertala iskee ratkaisun.
Mitä pidemmälle sarjassa edetään, sitä enemmän Ässät alkaa jäädä kenttäpelissä jälkeen. Tunne vyöryy yli, ja jäähyjä otetaan typerästä jälkipelistä tämän tästä. Pudotuspelikokemuksen puute näkyy sekin: maltti puuttuu sekä puolustus- että hyökkäyspäässä, ja pahoja merkkausvirheitä satelee.
Mika Lehto nousee jälleen pudotuspeleissä täysin uudelle tasolle, ja päästää koko sarjassa enää kaksi maalia. Kolmannessa pelissä pettää jo Riksmaninkin keskittyminen ja neljänteen komennetaan maalille kylmä Nissinen.
Mikään ei kuitenkaan auta, vaan Tappara vie sarjan kylmästi 4-0. Ketään kirvesrintaa ei saada missään vaiheessa edes haastettua tappeluun, vaan porilaiset saavat kuumentua aivan keskenään. Pahiten pimahtaa Nickersonilla, joka yrittää kolmannessa ottelussa jäähyaitiosta repiä suurisuisen katsojan oranssista peruukkia päästä. Osoittautuvat kuitenkin oikeiksi hiuksiksi, ja miehen kausi jatkuu enää raastuvan puolella.
