Hyökkäys
Selvin ero materiaalissa on niin nimien kuin tilastojenkin perusteella hyökkäystehoissa. Ässien viidenneksi tehokkain mies runkosarjassa oli Pasi Peltonen 19 tehopisteellä. Tapparasta vähintään samaan on yltänyt 11 pelaajaa. Toki pistepörssin kakkosen Marko Kivenmäen (19+34=53) ja Kristian Kuuselan (26+17=43) saldot ovat huikeita, mutta näin pitkässä sarjassa tuskin pötkitään kovin pitkälle yhden ketjun voimin.
Kuten valmentaja Mika Toivolakin toteaa, löytyy Ässiltä kovakuntoinen nelosketju, joka pystynee puolustamaan ja horjuttamaan vastustajaa. Tapparan kaatamiseksi tehoja olisi löydyttävä myös Mikko Rauteen ja Rob Hiseyn johtamilta yhdistelmiltä. Ottaako Jesse Joensuu ratkaisijan viitan, mitä tekee vanha kettu Matti Kaipainen?
Vaikka otteluita ei paperilla ratkaistakaan, on pakko todeta, että pergamentilla Tapparan hyökkäysmateriaali vaikuttaa ylivoimaiselta. Erityisen selvää tämä on keskushyökkääjien suhteen: Aki Uusikartano, Mikko Rautee, Rob Hisey, Matti Kuparinen vs. Janne Ojanen, Quinn Hancock, Stefan Öhman ja Joni Töykkälä. Paljon puhuvaa on se, että Petri Kontiolaa on varaa peluuttaa laidassa.
Tapparan materiaalin ongelmana on ollut viimeistely, joka on ajoittain ollut kovin väkinäistä. Jos ennakkosuosikin paineet tuntuvat, niin ne näkyvät luultavasti juuri tällä osastolla. Löytyykö vapauttavan maalin tekijä, kun sitä eniten kaivataan? Se kuuluisa apina on ollut monen pelaajan selässä pitkiä aikoja kauden aikana, ja saattaa ilmestyä sinne kurkkimaan, jos osumia ei ala tulla.
Myös siitä kuuluisasta kokemuksesta puhuttaessa Tapparan materiaali on valovuosia Ässiä edellä. Jos kysymysmerkkejä haluaa väkisin nostaa, niin muutama avainpelaaja (Kontiola, Hancock, Vertala, Venäläinen) ei ole ollut isossa roolissa voittavan joukkueen pudotuspelimiehistössä - ainakaan pitkään aikaan. Kestääkö näiden miesten pää? Entä syttyvätkö kokeneet miehet tarpeeksi nopeasti puolivälieriin?
Ässien puolella vastaava kysymysmerkki on lähes koko miehistön kohdalla siinä, että pudotuspelikokemus on vähäistä. Suurin osa miehistöstä on "kirjoittamattomia kortteja", mitä tulee playoffien maailmaan.
Maalivahdit
Tämän kauden runkosarjaesitysten perusteella Ässillä on jopa parempi ykkösmaalivahti - niin torjuntaprosentti kuin päästettyjen maalien keskiarvokin on Juuso Riksmanilla parempi kuin Mika Lehdolla. Nollapelejäkin on vain yksi vähemmän. Kaiken kaikkiaan Riksman pelaa elämänsä kautta, ja Ässien menestys on hyvin paljon hänen varassaan. Huippupelien on jatkuttava, jos Ässät mielii Tapparan kaataa.
Riksmaniin verrattuna Lehdolla on kuitenkin yksi valtti, ja se on kokemus kovista peleistä. Tässä mielessä Ässien veräjänvartija on suhteellisen kirjoittamaton kortti. Kokemusta pudotuspeleistä on vain Mestiksestä ja jonkin verran Elitserienistä, SM-liigasta ei lainkaan.
Lehdolla puolestaan on takanaan 25 pelattua ottelua SM-liigan pudotuspeleistä - niistä 24 Tapparassa. Tappara-vuosina mies on löytänyt aina uuden vaihteen juuri playoffeihin. Kolmena vuonna peräkkäin torjuntaprosentti on ollut yli 94:n ja päästettyjen maalien keskiarvo puolentoista tienoilla. Peli oli huikeaa mestaruusvuonna, mutta vielä huikeampia nämä tilastot ovat kahden edelliskauden vuotavan Tappara-puolustuksen takana.
Kummallakin joukkueella on edessään ongelmia, jos ykkösveskarin taso romahtaa tai hän loukkaantuu. Etukäteen ajatellen Ässillä on hieman paremmat edellytykset selvitä tästä tilanteesta, sillä Nissinen on kokeneempi varamies kuin Tuokkola.
Puolustus
Myös puolustuksessa on tasaisempaa kuin hyökkäyksessä, ja tilanne kääntyy oikeastaan päinvastaiseksi. Ässien valttina on tasaisuus, Tapparalla taas on muutama huippumies.
varsinaisia huippupakkeja tai nimimiehiä ei porilaisten riveissä juurikaan ole, joskin Peltosen tilastot runkosarjasta ovat erinomaiset. Matt Nickersonilla on hänelläkin tehoja allaan, ja varmasti tärkeä rooli joukkueen "pahana poikana" ja yleisön viihdyttäjänä. Joka tapauksessa Ässien puolustus vaikuttaa selvästi tasaisemmalta kuin Tapparan.
Tapparalla on heittää kehiin kolme varmaa korttia, joita todennäköisesti myös peluutetaan melko hurjia minuutteja. Tuukka Mäntylä, Janne Grönvall ja Pasi Puistola ovat puolustuksen selkäranka niin omassa kuin hyökkäyspäässäkin. Myös Marko Kauppinen voidaan varauksella - ajoittain itseluottamus on ollut täysin kateissa - lukea kärkinelikkoon. Viimeistään sen jälkeen tulee sitten hiljaisempaa. Kolme muuta vakiopakkia ovat kaikki pelanneet hyviä otteluita, mutta huonoja päiviä on niitäkin tullut turhan usein.
Tamperelaisten puolustus onkin selvästi haavoittuvaisempi siinä mielessä, että pelikielto tai loukkaantuminen kärkikolmikossa olisi kova isku. Paitsi, että yksi syömähammas olisi joukosta poissa, jouduttaisiin otteluita vetämään hyvin kapealla materiaalilla.
Ässien aseena lieneekin Tapparan kärkipakkien taklaaminen ja ärsyttäminen. Lisäksi joukkue yrittää varmasti luoda painetta kokemattomampiin miehiin siten, että Tappara joutuisi sitä kautta kuluttamaan jäähypenkkiä.
Erikoistilanteet
Tapparan ylivoima on liigan eliittiä ainakin tilastoissa: vain yksi ylivoimaosuma vähemmän kuin Kärpilla. Tappara on tehnyt maalin noin joka kuudennella yrityksellään. Joukkueelta löytyy hyvinkin kaksi pelottavaa ylivoimakentällistä. Toinen niistä rakentuu huipputaitavien ja -älykkäiden Janne Ojasen ja Petri Kontiolan ympärille, toinen taas Quinn Hancockin ja Timo Vertalan yhteistyön varaan. Kontiolan lisäksi puolustaja Pasi Puistola on aivan liigan ylivoimapistepörssin kärkeä.
Ylivoima on kuitenkin tällä hetkellä loistavaa vain paperilla. Olympiatauon jälkeen on liian monta kertaa nähty tuskastuttavia tilanteita, joissa joukkue on hassannut parikin minuuttia kahden miehen ylivoimaa ilman minkäänlaista tulosta. Tähän onkin luultavasti harjoittelussa kiinnitetty huomiota.
Mahdollinen ongelma Tapparan erikoistilanteissa ja hyökkäyspelissä yleensäkin on itsestään selvän ykkösnyrkin ja ykköspyssyn puute. Ei ole kirkossa kuulutettua, kenen olisi ratkaistava peli tärkeän ylivoiman aikana. Tasaisuus on yleensä pudotuspeleissä hyve, mutta joillakin ratkaisuhetkillä se voi olla myös heikkous, kun kuumia pelaajia etsitään kaukaloon.
Joka tapauksessa selvää on, että Ässien on syytä jäähyaitiota välttää. Tunnetta on saatava peliin, mutta yksipuolisiin ylilyönteihin ei ole varaa. Mikäli rangaistusten suhteen ei tapahdu muutosta runkosarjan meininkiin, tulee Ässille noutaja. Joukkue otti koko liigassa eniten jäähyjä - keskimäärin peräti kymmenen minuuttia enemmän per ottelu kuin Tappara.
Koko liigan jäähypörssin "voitti" Matt Nickerson. Myös Pasi Peltonen ja Marko Toivonen tulevat kyseisessä tilastossa ennen Tapparan eniten jäähyjä ottanutta Timo Vertalaa.
Onkin selvää, ettei Ässät olisi näin korkealla, ellei sen alivoimapelaaminen olisi liigan kärkeä. Prosenteissa ero Tapparaan ei kuitenkaan ole järin suuri. Tamperelaisten on kuitenkin syytä huomata, että Ässien vastahyökkäyksiä pitää varoa myös ylivoimaa pelatessa - Aki Uusikartano on paukuttanut kauden aikana alivoimalla peräti tehot 2+4=6.
Ässien ylivoima ei ole ollut yhtä tehokasta kuin tamperelaisilla. Maali on syntynyt noin joka kahdeksannella yrityksellä. Joukkueen vahvuus on päinvastainen kuin Tapparalla, sillä valmentajan ei tähänastisen perusteella tarvitse kahdesti miettiä, kenet jäälle ratkaisuhetkillä heittää. Kristian Kuuselan ja Marko Kivenmäen ympärille rakentuu pelottava ykkösnyrkki.
Tuo ykkösnyrkki on kuitenkin tähän asti onnistunut tasakentällisin paremmin kuin ylivoimalla. Silti varsinainen kysymys kuuluu, kenet Ässät heittää kehiin sitten, jos ykkösylivoima ei tehtävässään onnistu. Ainakaan tilastojen perusteella kakkosylivoima ei ole kauden aikana ollut erityisen vakiintunut eikä tehokas yhdistelmä.
Tapparan ylivoimapeli on sujunut lähes tismalleen yhtä tehokkaasti koti- ja vieraskentällä. Sen sijaan alivoimapeli on Hakametsässä ollut huomattavasti parempaa kuin vieraissa. Kun tähän yhdistetään se, että Ässien ylivoimapeli on ollut Isomäessä selvästi vieraskenttiä tehokkaampaa, on kirvesrintojen syytä välttää jäähyjä vieraskentällä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Ässät on koko runkosarjan aikana onnistunut maalinteossa ilman maalivahtia vain kerran - Tappara ei kertaakaan. Onko huikeat loppuhetkien nousut säästetty pudotuspeleihin?
Valmennus ja peluutus
Yllätys yllätys: myös valmennuksen puolella ykkösasiaksi nousee kokemus. Tapparan Jukka Rautakorpi on ollut niin häviämässä kuin voittamassakin lukemattomia pudotuspelisarjoja, kun ne Mika Toivolalle ovat kohtuullisen tuntematon maailma.
Vuosien varrella Rautakorpi on selvästi myös oppinut aiemmista virheistään, vaikka pelinjohto ei edelleenkään ole hänen osaamisensa vahvin osa-alue. Pitkässä sarjassa taktiikkaa ehtii myös muuttaa. Mielenkiintoista on nähdä, asetetaanko Ässien ykkösnyrkki jossakin vaiheessa erityisvartiointiin.
Toivola on tällä kaudella saanut kokemattoman miehistön pelaamaan kykyjensä ylärajoilla. Hänen tiedetään pyrkivän selvästi virkaveljeään enemmän johtamaan peliä ottelun aikana ja käyttämään erilaisia taktisia temppuja. On mielenkiintoista nähdä, miten tämä toimii pudotuspeleissä. Tapparan tasaista materiaalia vastaan on hankala käyttää mitään vartiointikonsteja. Sen sijaan oleellista lienee saada omalle ykkösnyrkille parhaat mahdolliset minuutit.
Kysymys kuuluukin, miten ottaa Kivenmäestä ja kumppaneista kaikki irti peluuttamatta heitä puhki. Kaikki tietävät, että Tapparassa on harjoittelu tähdätty jo pitkään juuri näihin peleihin - missä määrin Ässissä on voitu tehdä niin? Peluutuksessa Toivola yrittänee ainakin vaihtoedun turvin saada ykkösketjulleen sopivaa vastinparia. Kotisohvavalmentaja yrittäisi saada tehomiehille peliaikaa muita kuin Tapparan kahta ensimmäistä pakkiparia vastaan.
