Nyt Tapparan tilanne on toinen. Toukokuun alussa joukkue näytti erittäin vahvalta, ja jo silloin Tapparalle sovitettiin suosikin viittaa.
Poislähteneet oli korvattu ehkä vielä astetta kovemmilla pelaajilla: Pirnes, Välivaara, Puistola ja Reijonen tunnetaan kaikki SM-liigasta jo kokemusta hankkineina pelaajina. Kyseisiä pelaajia yhdistää myös korkea
potentiaali, jota ei ole täysin saatu esiin. Tyypillisiä Rautakorven valmennusajan Tapparan hankintoja.
Suomalaispelaajien joukkopako NHL:ään verotti kuitenkin myös Tapparaa. Vertala siirtyi Saku Koivun seurakaveriksi Montrealiin, ja Jussi Markkanen päätti kokeilla siipiään Edmontonissa. Tämä tiesi toimitusjohtaja Mikko
Leinoselle lisää työtä. Kotimaan pelaajamarkkinat oli käytännössä jo kaluttu läpi, joten vahvistuksia jouduttiin etsimään ulkomailta. Rauhallisten etsintöjen jälkeen sopimukseen Tapparan kanssa pääsivät ruotsalainen Christian Sjögren sekä suomalaisille ja etenkin tamperelaisille tuttu kanadalaismaalivahti Thomas Draper.
Rautakorven näköinen Tappara
Tapparan joukkue on valmis kauteen. Kokoonpanoa katsoessa näkee, kuinka joukkue on yhä enemmän valmentajansa näköinen. Jukka Rautakorpi haluaa joukkueensa pelaavan aggressiivisesti ja vievän tilan pois vastustajalta.
Jokainen kaksinkamppailu on voitettava. Joukkueen on liikuttava hyvin, mutta samalla sen on oltava riittävän voimakas pärjätäkseen kulmaväännöissä.
Tapparan nykykokoonpano on täynnä yllämainittuun pelitapaan sopivia miehiä. Jokainen pelaaja on kaksinkamppailuissa erittäin vahva. Kaivattua kaksinkamppailuvoimaa ei jokaisella pelaajalla toki ole ollut riittävästi
joukkueeseen saapuessaan. Jani Hassinen on hyvä esimerkki Rautakorven ja Makkosen työstä. Puhtaana taitopelaajana tunnettu Hassinen on Tappara-aikanaan läpikäynyt muodonmuutoksen. Nykyisellään Hassinen taklaa ja
taistelee muun joukkueen tavoin.
Nollapelikuningas vaihtui Draperiin
Suurin muutos joukkueessa on maalivahdin vaihtuminen. Markkasen kolmen vuoden sopimus menetti merkityksensä hänen lähdettyään NHL:ään Edmontonin riveihin. Tilalle hankittiin Thomas Draper Espoon Bluesista. Draper poikkeaa tyyliltään melko paljon Markkasesta. Tyypillisenä
pohjoisamerikkalaisena maalivahtina Draper torjuu hyvin ensimmäiset kiekot, mutta antaa myös paljon paluukiekkoja. Tämä lisää huomattavasti Tappara-puolustuksen töitä. Draper haluaa myös aktiivisesti ohjata puolustuspeliä, mutta tämän suhteen suurta muutosta ei ole tapahtunut.
Ainoastaan maalivahdin käyttämä kieli on vaihtunut.
Myös toinen maalivahti on uusi mies Tapparassa. Vähälle peliajalle jäänyt Timo Järvinen ei jatkanut joukkueessa, vaan tilalle nostettiin oma lupaava juniori. Kolmesta vaihtoehdosta pisimmän korren veti Sasu Hovi. Hovi
muistetaan hyvistä otteista A-junioreiden SM-sarjasta, jossa hän torjui Tapparalle Suomen mestaruuden. Pienikokoisen Hovin kaavaillaan pelaavan tulevalla kaudella
kymmenkunta ottelua, joten näyttöpaikoista ei liene
pulaa.
Puolustus täysin kotimainen ja erittäin tasainen
Tapparalla on tulevalla kaudella yksi liigan vahvimmista
puolustuskalustoista. Tapparan puolustusta katsoessa näkee, että sen suurin vahvuus on tason laajuus. Huippunimiä ei löydy, mutta hyviä liigatason puolustajia on seitsemän kappaletta. Puolustajista yhteensä kuudella on
A-maajoukkuekokemusta, vaikka tosin ainoastaan Grönvall on päässyt edustustehtäviin arvokilpailuissssa.
Suurimmat puutteet Tapparan puolustuksessa ovat kiekollisella puolella. Selvää ykköspuolustajaa ja kiekollista johtajaa ei löydy. Alain Côtén
jättämää aukkoa ylivoimassa paikkaamaan on hankittu Jyrki Välivaara, joka on toki lähes Côtén veroinen ylivoimapyssy, mutta harmillisesti hän koko Tappara-puolustuksen tavoin ampuu vasemmalta puolelta. Ylivoimaan Tapparan onkin keksittävä uusia ratkaisuja. Yhtenä esimerkkinä voidaan
pitää viime kaudellakin nähtyä 5-3 ylivoimaa, jossa viivamiehinä pelaavat Janne Ojanen ja Jussi Tarvainen.
Hyökkäys rynnistää neljän ketjun voimin
Tapparan hyökkäys on puolustuksen tavoin tasainen. Neljässä ketjussa on sopiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta sekä taitoa ja ryminää. Suurimman vastuun Tapparan hyökkäyspään rakentelusta ottavat Janne Ojanen ja Aleksander Barkov. Kokenut keskushyökkääjäkaksikko kantaa kortensa kekoon
myös puolustuspäässä. Kolmannen ketjun rooli on Tapparassa vauhdin pitäminen. Suoraviivaiset laituri Alanen ja Uhlbäck karvaavat hyvin ja hakeutuvat kärkkäästi maalipaikkoihin. Neljännen ketjun tehtäväksi jää fyysinen peli ja taklaaminen. Arto Kukin ja Marko Mäkisen johdolla
Tapparan nelonen luo painetta vastustajan päähän ja hoitaa
puolustustehtäviä ilman pistetavoitteita.
Suurin heikkous Tapparan laajassa hyökkäysmateriaalissa on
huippumaalitekijöiden alhainen määrä. Siinä missä Jokereilla on lähettää kentälle 3-4 kovaa maalitykkiä saa Tappara tyytyä yhteen. Jussi Tarvainen on
maalintekijänä liigan ehdotonta huippua. Röyhkeällä ja vahvalla Tarvaisella on suuri vastuu Tapparan maalinteossa, eivätkä kuivat kaudet saa venyä viime vuoden alun mittaisiksi. Tarvaisen takana on toki myös hyviä
maalintekijöitä. Jani Hassinen on Tampereella pelatessaan tasaisella tahdilla kasvattanut maalisaldojaan, Esa Pirnes on todistanut jo aikaisemmin maalintekotaitonsa, Jaakko Uhlbäck jo väläytteli potentiaaliaan viime kaudella ja Marko Ojanen on tunnetusti noin 15 maalin mies.
Kärsivällinen rakennustyö tuo palkinnon?
Tapparassa on tehty pitkäjänteistä työtä useamman vuoden ajan. Pelaajahankinnoissa on oltu maltillisia ja on eletty taloudellisten resurssien mukaan. Viime kaudella työ oli jo tuottaa halutun tuloksen. Nyt joukkue näyttää erittäin valmiilta uuteen taisteluun ja on yksi suurista
mestarisuosikeista. Palaako mestaruus Tampereelle 14 vuoden tauon jälkeen.
Tappara aloittaa kautensa 13.9. kotiottelulla Kärppiä vastaan.
