HIFK ilme on muuttunut huomattavasti parista viime kaudesta.
Muutoksia on tapahtunut oikeastaan jokaisella organisaation
osa-alueella. Pentti Matikainen korvasi Frank Mobergin toimitusjohtajana,
Harri Tuohimaa, markkinointiyhteistyö BigReds Oy:n kanssa päättyi ja
organisaatioon palkattiin uusia henkilöitä tilalle. Toimiston sisällön
lisäksi muuttui sen sijainti, Jäähalli korvasi Mäntytien. Kaiken lisäksi
pelipaitaakin muutettiin. Näkyvin muutos tapahtui varmasti kuitenkin kentällä
ja penkin takana. Valmentajaksi palkattiin Heikki Mälkiä ja joukkueeseen
nostettiin runsaasti nuoria pelaajia. Viime kauden lopun tapaista löysäilyä
ja sekasotkua ei missään nimessä haluta kokea uudelleen.
Mälkiä avainasemassa
IFK:n uusi valmennus on tärkeä osa muutosprosessia. Heikki Mälkiä
tunnetaan vaativana valmentajana, jolle nimet pelaajien selässä
eivät merkitse mitään. Uudelleenrakennusprojektiin tarvitaan
juuri sellaista miestä. Toisaalta Mälkiän työtä helpottaa jossain
mielessä se, että joukkue koostuu suurelta osin nuorista pelaajia, jotka
ottanevat helposti vastaan annetut ohjeet ja uudet ideat.
Harjoituspeleissä IFK ei ole pelannut mitenkään erityisen puolustusvoittoista
ja peliä tukkivaa tai rikkovaa peliä. Nuoren joukkueen vauhtia ja
sähäkkyyttä on pyritty hyödyntämään mahdollisimman paljon. Todennäköisesti
sarjan alkaessa ei kuitenkaan pelata aivan yhtä avointa peliä, joskaan
kovin suuria muutoksia tuskin on tiedossa ainakaan heti kauden alkuun.
IFK:n ketjut ja pakkiparit pysyvät ilmeisestikin tulevalla kaudella
viime vuosia enemmän samoina. Ainakin kaksi ensimmäistä ketjua
ja pakkiparia vaikuttavat jokseenkin pysyviltä koostumuksilta. Sen jälkeen
pelaajien roolit eivät ole vielä täysin selvillä.
Koko valmennustiimiä ei kuitenkaan uusittu. Timo Blomqvist jatkaa kakkosena
kolmatta kauttaan. Vastuualueena ovat edelleen pääsiassa puolustajat.
Jari Kaarela valmentaa IFK:ssa jo kahdeksatta peräkkäistä kautta. Varsinaiseen kenttäpeliin
Kaarelaa ei päästetä sekaantumaan vaan hänen vastuullaan on maalivahtien lisäksi
lähinnä joukkueenjohtajan tehtävät. Kaarelan ja Sakari Lindforsin yhteistyö on kestänyt
jo useita vuosia. Uutena treenattavana Kaarelalla on Mikko Strömberg. Uutena miehenä valmennukseen
liittyi myös Mälkiän luottomies Jorma Jaatinen, joka vastaa kunto- ja voimapuolesta,
ilmeisesti tuloksekkaasti sillä ainakin toistaiseksi IFK:lla on riittänyt potkua läpi otteluiden.
Joukkue
IFK:n pelaajahankinnat ovat heräättäneet paljon keskustelua. Varsinkin hyökkäyspään
hankinnat eivät ole olleet läheskään yhtä nimekkäitä kuin lähtijät kuten Ahonen, Stepanek,
Bednar, Caloun ja Nieminen. Nyt joukkueeseen tulleet pelaajat ovat kuitenkin niinsanottuja
joukuepelaajia. Toki kevään aika tarjolla oli nimekkäämpiäkin johtajatyyppejä, mutta tällä
kertaa heitä ei vain saatu joukkueeseen, joten nyt pelataan niillä joita penkiltä löytyy.
Hyökkääjät
Joukkueen ulkopuolelta ei joukkueeseen liittynyt kovinkaan montaa uutta hyökkäjää.
Jokereista tullut sentteri Aigars Cipruss on tärkeä mies IFK:lle. Ciprussin pelintekotaitoja
arvostetaan IFK:n johdossa erittäin paljon. Hän onkin se pelaaja, joka
kantaa päävastuun ylivoiman pyörittämisestä, ja osittain nopeutensa
takia kiekon ylöstuomisesta. Toistaiseksi Cipruss on pelannut Lukossa,
Pelicansissa ja Jokereissa hyvin, mutta terävimmät suoritukset ovat jääneet puuttumaan.
Nyt olisi tarjolla enemmän vastuuta kuin Jokereissa ja suuremmat paineet kuin Lukossa
ja Pelicansissa. Luottamusta Ciprussiin kuvaa myös se, että hän on toinen joukkueen
varakapteeneista.
Toinen tärkeä vahvistus hyökkäyspäässä on Andrej Podkonicky. Nuoresta iästään
huolimatta Podkonicky on jo suhteellisen kokenut pelaaja. Hän on pelannut
jo viisi kautta ulkomailla. Podkonicky on pelin eri osa-alueilla tasaisen hyvä.
Hyökkäyspäässä kiekkonmenetyksiä ei tule paljoakaan ja syötöt menevät
hyviin paikkoihin. Maalinsa Podkonicky tekee todennäköisimmin olemalla
oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Mikään kovin räiskyvä pelaaja Podkonicky ei
kuitenkaan ole.
Cipruss ja Podkonicky johtavat kahta ensimmäistä kenttää. He ovat siis suressa vastuussa
hyökkäyspelin onnistumisesta. Vanhat tutut nimet Mika Kortelainen ja Kimmo Kuhta
pelaavat Ciprussin kanssa, Podkonciky saanee laidoilleen nuoren Carlo Grünnin
ja Toni Mäkiahon. Kapteeniksi valittu Kuhta on kehittynyt viimeisen vuoden
aikana paljon ja onkin tärkein yksittäinen pelaaja IFK:n maalinteosta puhuttaessa.
Ykkösen toinen laituri on kokenut Mika Kortelainen, joka ainakin harjoitusotteluiden
perusteella pystyy vielä pelaamaan suuressa roolissa.
Kakkosessa Carlo Grünn saa paljon vastuuta ja pystyneekin terveenä säilyessään
pelaamaan hyvin ja tuloksellisesti. Toni Mäkiaholla on potentiaalia, varsinkin kun
otteet ovat iän myötä hieman rauhoittuneet. Raskastekoinen pelaaja ei kuitenkaan ole
parhaimmillaan heti ensimmäisissä otteluissa. Pelin aukeamiseen saattaa kulua useita otteluita.
Kaksi ensimmäistä ketjua ovat selvästi ne, joilta odotetaan eniten tuloksia.
Muille riittää se, että omissa ei kolise liikaa.
Muita uusia nimiä hyökkäyksessä ovat Kimmo Salminen ja Jonni Vauhkonen. Heidän
roolinsa eivät ole vielä täysin selvillä. Harjoitusotteluissa nuoret
Ilkka Pikkarainen ja Joonas Vihko ovat esittäneet parempia otteita kuin
uudet kokeneemmat naamat. Vauhkosta ja Salmista tarvittaneen kuitenkin jossain
vaiheessa pitkää kautta. Heidän on aika astua esille silloin kun muut mahdollisesti
väsyvät, marras-joulukuussa. Silloin kun kaikki ovat parhaassa iskussaan eivät
näiden miesten roolit nouse kovinkaan suuriksi. Pikkarainen ja Vihko muodostanevat kolmannen
ketjun rungon. Pikkarainen pystyy pelaamaan niin laidassa kuin keskelläkin.
Kolmas mies ketjuun voi siis olla oikeastaan kuka hyvänsä.
Puolustajat
Puolustuksen johtohahmo on tietysti Marek Zidlicky. Zidlickyn parina on harjoitusotteluissa
pelannut Jokereista tullut kolossi Pauli Levokari. Levokari saanee pitää paikkansa, ainakin
niin kauan kunnes selkävainoista kärsivä Mikko Kurvinen kuntoutuu. Kakkosparissa pelaavat
uudet nimet Jonas Junkka ja Robert Kantor. Työnjako parissa on selvä, Junkka on kiekollinen
pelaaja ja Kantor tuo kovuutta. Junkka on jo ennestään tuttu pelaaja SM-liigassa. Bluesissa
peli ei oikein vielä sujunut, mutta Hämeenlinnassa tahti oli huomattavasti parempaa. Kantor
on erittäin vantterarakenteinen ja aggressiivinen pelaaja, jolla on urallaan kovat tavoitteet.
Kumpikaan ei tosin ole vielä huippukunnossa, joten pelin paranemista on odotettavissa kauden
edistyessä.
Kolmanessa parissa aloittanevat Antti-Pekka Lamberg ja KJT:ssa vuoden pelannut
Jani Honkanen. Tuomas Eskelinen ja Kari Rajala ovat ainakin toistaiseksi poissa kokoonpanosta.
Jos he pääsevät kuntoon lisääntyy kilpailu kolmosparin paikoista. Nuoret Mikko Ilkka ja Teemu
Kolehmainen eivät ole vielä valmiita liigatasolle. Jos pelaajat vain pysyvät kunnossa ja
kuntoutuvat on puolustus IFK:n vahvuus. Zidlicky muodostaa oikeastaan kenen tahansa
kanssa hyvän parin, ja Kantor-Junkka täydentää toisiaan hyvin. Nämä kaksi paria saavat
myös suurimman osan peliajasta
Maalivahdit
Maalivahtikaksikkona IFK:lla aloittaa pari Sakari Lindfors-Mikko Strömberg. Varsinaista
ykkösmaalivahdin nimeä ei ole hakattu kiveen tai minnekään muuallekaan. Strömberg
on isokokoinen ja rauhallinen maalivahti, jonka mailatekniikka on erittäin hyvä.
Vanha tuttu Lindfors on esiintynyt harjoitusotteluissa maalivaheista tasaisimmin.
Taustalle on myös Juuso Riksman, joka kuitenkin jäi ainakin vielä tässä vaiheessa
Strömbergin taakse. Riksmanille haettaneenkin pelipaikka Mestiksestä tai jostain muusta sarjasta.
Osaston pitäisi olla kunnossa, mutta ei aivan liigan huippua. Kenttäpelaajat eivät
voi siis laskea sen varaan, että maalivahdit voittaisivat jatkuvasti pelejä yksin.
Taso kysymysmerkki
IFK:n joukkueen tämänhetkistä iskukykyä on vaikea määritellä tarkasti. Joukkueessa
on useita pelaajia, joiden suorituskyvystä ei ole tarkkaa tietoa. Joukkueessa on lisäksi
merkittävissä rooleissa pelaajia, jotka eivät ole vielä esittäneet kysyjään miesten peleissä.
Harjoitusotteluissa IFK:n voittoprosentti on jäänyt alle viidenkymmenen. Otteluita
tarkemmin tarkastellessa tuloksia ei voida kuitenkaan pitää mitenkään erityisen huonoina.
Kymmenen yhdestätoista ottelusta pelattiin tiukassa turnaustahdissa: kauden avauksessa Uumajassa
kolme peliä kolmessa päivässä, Hämeenlinnassa kolme peliä kolmessa päivässä ja Marianhaminassa
ja Ärrä cupissa yhteensä neljä peliä viidessä päivässä. Uumajasta saldoksi jäi yksi tasapeli,
Hämeenlinnasta voitto Pelicansista ja Davosista ja niukka tappio kovassa syyskunnossa olevalle
kotijoukkue HPK:lle. Maarianhaminassa kaatui Tappara rangaistuslaukauskilpailun jälkeen
ja Ruotsin mesteri Djurgården voitti niukasti. Ärrä cupissa ottelut olivat todella
suurimaalisia ja ositain kurittomia. Turnauksessa pelattiin kauden ensimmäiset pelit
paikallisvastustajia Jokereita ja Bluesia vastaan. Peleissä olikin paljon ylimääräistä
latausta, ja aina ei keskitytty niinkään kiekkon kuin vastustajiin. Kumpikin ottelu päättyi
tappioon, ositain omien hölmöilyjen takia.
On syytä muistaa, että joukkueen kokoonpano ei ole välttämättä lopullinen. Suomalaisia
pelaajia ei ole juuri tällä hetkellä vapaana käytännössä yhtään, mutta kesken kauden tapahtuu
aina siirtoja. IFK:n kymmenen miljoonan pelaajabudjetti on tuskin käyttetty vielä kokonaan.
Taskusta pitäisi siis löytyä rahaa uusiin hankintoihin, jos ne osoittuituvat tarpeellisiksi.
Vaikka vahvistuksia ei joukkueeseen löytyisikään ja vaikka kaikki uudet pelaajat eivät
onnistuisikaan on yksi asia varma: IFK:n ilme on muuttunut paljon, ja oikeaan suuntaan.
