Normaalisti jääkiekon alivoimapelaamisen yhteydessä puhutaan neliöstä ja maalinedustan siivoamisesta. HPK ja Jalonen ovat heittäneet nämä termit lähes roskakoriin. Pallokerhon miesalivoimassa puolustajat saattavat olla yhtä hyvin ylimpänä miehenä painostamassa kiekollista pelaajaa kuin painimassa maskimiesten kanssa maalivahdin nenän alla.
Alivoiman menestys perustuu vahvaan liikkeeseen, jatkuvaan paineeseen ja pelikuvion yllätyksellisyyteen vastustajille. Hyvin usein HPK:n alivoiman neljä pelaajaa muodostavat kaukalossa pikemminkin esimerkiksi salibandysta tutun salmiakkikuvion, eivätkä perinteistä neliötä. Myös pelaajien paikat jäällä saattavat poiketa täysin normaaleista kuvioista, joissa hyökkääjät vartioivat viivapuolustajia ja puolustajat partioivat kolmen metrin etäisyydellä maalista.
HPK ei käytännössä anna vastustajan pyörittää ylivoimapeliä tavalliselta paikalta b-pisteen kaarelta laidan vierestä. Kiekollisen puolen puolustaja jättää paikkansa maalinedustalla ja iskee kiekkoa pitävän hyökkääjän iholle ajaen tämän joko syvemmälle lähelle puolustusalueen kulmaa tai kohti siniviivaa. Puolustajan irrotessa pelaajien rotaatio pyörähtää niin, että painottoman puolen hyökkääjä ottaa käytännössä toisen pakin paikan.
Kun muilla joukkueilla puolustajien "haahuilu" on yksiselitteisesti pannassa, HPK puolestaan suorastaan nojaa siihen. Neljä alivoimapelaajaa ovat vain osia kokonaisuudesta, eivät jokainen omaa paikkaansa pelaavia palasia. Salmiakin pyöriessä hyökkääjä voi hyvin löytää itsensä maalineduspaineista ja puolustajan paikka voi olla peittämässä siniviivalla puolustajien välistä syöttöä.
Pelitapa on varsin vaativa, mutta toisaalta kuin räätälöity HPK:n hyvin liikkuville ja luisteluvoimaisille pelaajille. Kun joukkueen ykköspakit ovat J-P Laamasen, David Schneiderin ja V-P Laitisen kaltaisia "murskanyrkkejä", ei joukkueella olisi mitään järkeä edes lähteä maskimiesten siirtohommiin. Tämä onkin yksi helposti havaittavissa oleva osa Pallokerhon alivoimapelaamista: ylivoiman maalineduspelaajat saavat huomiota harvinaisen vähän muihin joukkueisiin verrattuna.
Myös hyökkääjiltä vaaditaan paljon, sillä heidän täytyy osata lukea peliä ja sekä vastustajien että omien liikkeitä jatkuvasti. Jalosen onneksi hämeenlinnalaisten riveistä löytyykin Petteri Wirtasen, Jari Sailion ja Janis Spruktsin kaltaisia eksperttejä alivoimapeliin.
- Nämä ovat sellaisia asioita, että ne tulevat vasta monien vuosien harjoittelun ja toistojen myötä. Meidän pelissämme on tärkeänä osana koko Jukan aikakauden ollut vahva mies vastaan mies -pelaaminen ja alivoimassa on niitä samoja juttuja. Hyökkääjä voi yhtä hyvin olla siellä alimpana miehenä niin kuin puolustajakin. Pään pitää pyöriä koko ajan, eivätkä pasmat saa mennä sekaisin, jos siellä on pakit ylhäällä. Paljon liikettä vaan jatkuvasti, toivottavasti nyt pitkän ajan työ tuo tulosta tiukoissa paikoissa, HPK-laituri Jyrki Louhi kommentoi.
HPK:n alivoimapelaaminen on luonnollisesti rikottavissa kuten mikä tahansa muu kuvio. Liikkuvan, jatkuvasti painostavan ja "pyörivän" nelikon hajottaminen vaatii kuitenkin nopeita syöttöjä ja nopeaa päätä. Kahdellakin nopealla lavasta lapaan -syötöllä korttitalo kaatuu helposti, mutta paineen alaisena kovin monelta ylivoimapelaajalta ei löydy tuohon tarpeeksi taitoa ja ajatusta.
Jos HPK pystyy jatkamaan nähdyn kaltaista alivoimapeliä samoilla huimilla prosenteilla, on sillä käsissään yksi todella loistava ase matkalla kohti SM-liigafinaalien voittoa. Ässien puolustajien yhteydessä harvemmin puhutaan samettikäsistä, mutta nyt ne täytyy kaivaa jostain esiin, jotta hämeenlinnalaisten painostus pystytään puhkomaan nopeilla ja tarkoilla syötöillä - muuten puolustaja Laitisen maila tulee ja törkkää kiekon pois porilaisten mailojen lavoista.
