Viime kausi ja merkittävimmät muutokset
Bluesin edelliset kaudet ovat tuoneet lähinnä pettymyksiä. Pettymyksistä suurin
koettiin viime kaudella, kun joukkue jäi kokonaan ulos pudotuspeleistä ja menetti lisäksi avainpelaajistaan Frank Banhamin, Johan Davidssonin, Shayne Toporowskin, Toni Koivusen sekä Peter Aholan. Viime kauden suurimmat ongelmat olivat tekopaikkojen käyttämisessä sekä ylisuorittajien puuttumisessa.
Joukkue on kokenut kesän aikana suuria muutoksia. Viime kauden
ulkomaalaisista vain puolustaja Jiri Vykoukal jatkaa. Tom Draperistä haluttiin
päästä eroon miehen surkean kauden jälkeen, kun taas Banham ja Davidsson siirtyivät muualle omasta tahdostaan. Molemmat menetykset olivat todella kovia, sillä esim. viime kaudella Vancouverin NHL-organisaatiosta Bluesiin kesken kauden siirtynyt taitava sentteri Davidsson oli hyvin monipuolinen ja hyödyllinen pelaaja joukkueelle. Mies pelasi yhtä pyyteettömästi joukkueen eteen niin yli- kuin alivoimaakin, pyöritti taidokkaasti peliä sekä teki maaleja ja tilaa muille. Davidsson on epäilemättä yksi parhaista, ellei paras keskushyökkääjä, joka Bluesissa koskaan on pelannut. Davidssonin tavoitteena on yhä NHL, mutta nyt hän siirtyi takaisin kotiseuraansa HV-71:een.
Frank Banham puolestaan oli todellinen maalitykki. Banham, joka sai pelata koko kauden ilman suurempia loukkaantumisia, oli varsinkin syyskaudella Bluesille kaikki kaikessa. Veto lähti räväkästi ja kovaa lähes paikasta kuin paikasta. Jälki oli tylyä vastustajan kannalta. Kevätkaudella meno hieman heikkeni, mutta kaikesta huolimatta Banham saalisti kelpo pistesaldon, 24+27=51, jolla hän jakaa Bluesin historian kaikkien aikojen piste-ennätyksen Dale McTavishin kanssa. Banham siirtyi keväällä Jokereihin, mikä aiheutti melkoista hämmennystä Bluesin taholla. Myös valmentaja Timo Tuomi kritisoi siirtoa väittäen, että Banhamille oli valehdeltu sopimusta tehtäessä.
Tilalle on tullut neljä tsekkiä; johtotähtenä HIFK:n tehohyökkääjä Jan
Caloun, jonka harteille päävastuu pisteiden tehtailusta jäänee. Apua kaivataan ehdottomasti muilta tsekeiltä, eli isokokoiselta sentteriltä Filip Turekilta, sekä Tsekin extraliigan maalikuninkaalta, Jiri Vykoukalin entiseltä seurakaverilta Jiri Zelenkalta. Zelenka ja Turek pelannevat samassa ketjussa, ja tulosta odotetaan. Viime kaudella maalinteko jäi lähinnä Davidssonin kentän harteille, ja nyt toivotaan muutosta asiaan. Joukkueessa pitää olla kaksi maalintekoon pystyvää kenttää.
Kotimaisista pelaajista Esa Pirnes oli kovin menetys, mutta myös taitavan puolustavan sentterin Toni Koivusen lähtö oli joukkueen kannalta harmillinen. Tilalle ovat tulleet mm.
Markku Hurme, Tero Lehterä ja Janne Seva. Tärkein hankinta oli kuitenkin maalin suulle tullut Jarmo Myllys. Myllys hakee uralleen uusia tuulia ja haasteita, ja mieheen kulminoituukin hyvin pitkälti Bluesin ensi kauden menestys. Draperin tapaus osoitti, että maalivahdin mukana joukkue joko nousee tai kaatuu, ja nyt Myllykseltä odotetaankin paljon parempaa peliä kuin Draperiltä viime kaudella. Tuoreessa muistissa ovat Myllyksen upeat otteet ja lähes puolijumalan asema Luulajassa.
Markku Hurme on mielenkiintoinen tapaus. Viime vuosina lähinnä statistin rooliin HIFK:ssa jäänyt vikkelä hyökkääjä saattaa hyvinkin olla suuri apu Bluesille nimenomaan maalinteko-osastolla. Hurme on uudessa seurassaan erittäin motivoitunut, ja kehuu vuolaasti puitteita. Hurme saa nyt elämänsä tilaisuuden näyttää taitonsa samassa ketjussa vanhan seurakaverinsa Jan Calounin ja Valeri Krykovin kanssa, joista Bluesin ykkönen siis tulevalla kaudella koostuu.
Janne Seva tuli korvaamaan lähinnä Toni Koivusen jättämää aukkoa. Molemmat pelaajat ovat samantyyppisiä: erittäin taitavia, osaavat pelata myös puolustuspäässä hyvin, luovia jne. Seva on esiintynyt edukseen harjoituspeleissä. Isokokoinen sentteri on välillä äitynyt kikkailemaan kentällä todella näyttävän näköisesti. Miehestä saatetaan kuulla vielä.
Muut tulijat ovat Tero Lehterä, joka palasi jo toistamiseen juurilleen Espooseen - tällä kertaa paremman tuloksen toivossa - sekä TPS:sta tullut nopea laituri Teemu Elomo, joka on väläytellyt loistavasti harjoituspeleissä. Varsinkin miehen nopeus näyttää olevan kunnossa. Näin ollen Elomo saattaa pelata hieman samaa roolia kuin Jukka Tiilikainen viime kaudella. Toivoa vain sopii, että Elomolla on sihti hieman paremmin kohdallaan kuin viime kaudella TPS:ssa, ja paremmin kuin Tiilikaisella viime vuonna Bluesissa.
Maalivahtipeli
Jarmo Myllyksen taidot tiedetään, mutta pysyykö hän huippuvireessä koko
kauden ajan. Draperin tapaus osoitti, että taustat ja huippupelit edellisellä kaudella eivät aina takaa menestystä. Myös loukkaantumiset ovat alituisena vaarana, joskaan maalivahdit eivät loukkaantumisten suhteen välttämättä ole niin suuri riski joukkueelle kuin kenttäpelaajat. Myllys on joka tapauksessa jo melko vanha, joten kysymys kuuluukin, kestävätkö paikat? Motivaatiota miehellä todellakin pitäisi olla, mutta täytyy toivoa, että uskoa riittää myös vaikeina hetkinä. Parhaimmillaan Myllys on juuri sellainen maalivahti, joka voittaa pelejä, ja psyykkaa joukkuetta hurjaan vireeseen. Sitä Myllystä Espoo tarvitsee. Nopeat refleksit ja hyvä hanskakäsi sekä loistava mailapeli ovat Myllyksen parhaat aseet. Myllys myös ohjaa peliä, ja osallistuu muutenkin peliin varsin hyvin.
Mika Oksa onnistui viime kaudella hyvin tuuraajana, joten siinä suhteessa Blues voi huokaista helpotuksesta. Varamies on suhteellisen hyvä ja omaa runsaasti kokemusta liigapeleistä. Oksa on jo monta kertaa joutunut yllättäen ottamaan päävastuun torjumisesta, kun ensin toissakaudella Ari-Pekka Siekkisellä oli ongelmia loukkaantumisten kanssa, ja viime kaudella Draperillä. Oksa hoiti molemmat rupeamat varsin mallikkaasti, ja sitä häneltä sopii odottaa jatkossakin. Vaikka loukkaantumisia ei tapahtuisikaan, pelannee Oksa silti paljon tällä kaudella. Jatkuvasti kehittyvä nuori maalivahti tuskin haluaa jäädä statistiksi lopun uraansa. Ongelmana Oksalla on ollut ajoittainen ailahtelevaisuus, ja eräänlainen hitaus. Hän ei myöskään osallistu tarpeeksi peliin. Vahvuutena ehdottomasti iso koko eli mies peittää paljon, sekä rauhallisuus.
Puolustajat
Viime kaudesta puolet missannut Jiri Vykoukal on selvä ykkönen. Jiri lähtee kauteen luottavaisena ja aivan uudella sykkeellä. Nyt hän, kuten monet muutkin, odottavat Bluesilta paljon enemmän kuin viime vuosina on saatu, ja tulee olemaan jälleen suuressa roolissa. Blues on onnekas; Jiriin voi aina luottaa. Ylivoima tulee olemaan Vykoukalin myötä erittäin nimekäs ja todennäköisesti myös todella tehokas. Loukkaantuminen olisi todella paha isku Bluesin puolustuskalustolle, mutta toivottavasti Jirin kohdalla loukkaantumiset olisivat viimeinkin taakse jäänyttä elämää. Bluesin menestyksen kannalta Jirin panos on lähes yhtä tärkeä kuin Myllyksen. Lukas Zibiltä odotetaan paljon ainakin ylivoimapeliin. Zib on Bluesin viimeisin hankinta, ja hänen pitäisi pystyä paikkaamaan niinkin tärkeän pelaajan kuin Peter Aholan lähtö. Zib joutuu siis astumaan suuriin saappaisiin, mutta muiden nuorten pakkien avustuksella ja kasvulla suurempiin rooleihin, se on mahdollista. Zib liikkuu suhteellisen hyvin isokokoiseksi pakiksi ja hän voi puhjeta kukkaan Espoossa.
Pakisto on pääosin varsin nuorta, ja kymmenen puolustajan rinkiin kuuluu kolme nuorten
maajoukkue-ehdokasta. Vast’ikään maajoukkueeseen valitulta Niclas Hedbergiltä on lupa odottaa todella hyvää kautta. Hedberg oli varsinkin kiekollisena tärkeä pelaaja Bluesin puolustuksessa jo viime kaudella, mutta tällä kaudella massaa on tullut lisää, samoin kokemusta. Maajoukkuekutsu piristänee peliä ja nostanee itseluottamusta. Niclas on todellinen lupaus ja helmi Espoolaisessa kasvatustyössä. Hänessä on todellakin aineksia vaikka mihin.
Samaa voisi sanoa myös monesta muusta Bluesin puolustajasta kuten viime kaudella kehnosti pelanneesta Juha Gustafssonista. Gustafsson kärsi viime kaudella edelliskauden pahasta polvivammasta, ja se vaikutti mm. miehen nopeuteen huomattavasti. Nyt paino on pudonnut liki 10 kiloa, ja siten voisi hyvinkin olettaa myös liikkuvuuden olevan paljon parempaa. Maajoukkuekutsu antaa varmasti myös Juhalle uutta uskoa, ja esitykset Tsekin turnauksessa ovatkin olleet erittäin lupaavia.
Arto Laatikainen saa erittäin suuren roolin. Lada on ollut jo pitkään liigaringissä mukana, käynyt maajoukkueessa, ja pelannut vakuuttavasti. Viime kaudella mies pelasi kelpo pelejä, mutta armeija painoi, ja sen huomasi selvästi. Nyt sitä ongelmaa ei ole, ja Arto pääsee taas keskittymään täysillä Bluesiin. Parhaimmillaan kiekollisena, hyvä pelisilmä. Todella tärkeä pelaaja Bluesin puolustuksessa. Nyt jos koskaan on tällä kaverilla läpimurto edessä. Jermu Pisto jatkanee Laatikaisen pakkiparina, ja Pisto kuuluukin Bluesin kokeneempaan kaartiin. Pistolta voidaan odottaa jälleen hyvää puolustuksellista kautta.
Muut pakit ovat Tero Määttä, jonka kautta varjostaa armeija, mutta joka jo viime kaudella sai paljon vastuuta sekä joukkueen ”poliisi” Jani Virtanen, jonka pitäisi pystyä fyysiseen peliin, ja jonka kontolle jää lähinnä joukkueen tähtien, kuten Jan Calounin, turvaaminen. Myös isokokoinen Mikko Viitanen tullee pelaamaan joitain otteluita.
Hyökkäys
Suuri remontti viime kauden jälkeen. Viime kauden tärkeimmistä miehistä vain
Krykov jäljellä. Ykkösketjulta Caloun-Krykov-Hurme odotetaan paljon, ja
heistä on aika lailla kiinni koko joukkueen menestys. Tämän ketjun on pystyttävä vähintäänkin samaan, kuin viime kaudella ketjun Krykov-Davidsson-Banham. Ei todellakaan helppo tehtävä, mutta sitä kuitenkin helpottaa se, että Davidsson oli kauan loukkaantuneena. Tasaisuus täytyy säilyttää, eikä samanlaista hiipumista kuin esim. Banhamilla viime keväänä saisi enää tulla. Loppujen lopuksi kaikki pyörii suurimman tähden Jan Calounin ympärillä. Hänen pitää tehdä pisteitä, tehdä maaleja ja luoda muille paikkoja. Myös Calounin ylivoimapyöritystä kaivataan.
Kakkosketju tulee olemaan tärkeässä roolissa. Viime kaudella Pirneksen johtama ketju laidoillaan Virkkunen ja Jääskeläinen ei pystynyt juuri mihinkään. Vain Virkkusen kautta voisi sanoa edes jotenkin onnistuneeksi; hän pelasi tulokaskautensa liigassa. Pirnes oli täydellinen pettymys. Mies jäi pahemman kerran miinuksille eikä pystynyt tulokaskautensa tasoiseen suoritukseen ylivoimallakaan. Luontainen maalitykki Joonas Jääskeläinen kasteli ruutinsa heti alkuun, eikä saanut lopulta montaakaan osumaa aikaan. Loppua kohden Jokella hieman parani, mutta muuten kausi meni täysin penkin alle. Joonas lähtikin varsin fiksusti hakemaan uutta vauhtia Pelicansista. Nyt Turekin ketju laidoillaan Zelenka ja Sirén yrittää parantaa tätä suoritusta. Siihen ei todellakaan kovin kummoisia esityksiä tarvittaisi. Taitoa tsekeiltä löytyy, mutta ainakin toistaiseksi miesten esitykset ovat olleet todella vaisuja ja hengettömiä. Fiilis on löydettävä ja kaikki pistettävä peliin Bluesin puolesta; silloin näistä kavereista on todella hyötyä. Teemu Sirén täydentää puolustavan ja fyysisen roolinsa puolesta loistavasti tätä ketjua.
Kolmosketju oli hyvä jo viime kaudella. Toporowski oli loistava hankinta taitavan Koivusen ja nopean Tiilikaisen rinnalle. Ketju oli hyvässä tasapainossa ja teki paljon pisteitä loppukaudesta. Topperi hoiti maalinedustapelaamisen valtavalla voimalla, Tiilikainen toi vauhtia ja Koivunen käsiä sekä taitoa molempiin päihin. Nyt haaste on heitetty Sevalle. Jannella on laidoillaan Tiilikaisen tavoin nopea Teemu Elomo, jolla on nyt hyvä näyttöpaikka, sekä Teemu Virkkunen, jolta odotetaan nyt läpimurtokautta. Otteet ovat olleet äärettömän lupaavia harjoituspeleissä. Virkkunen on ärhäkkä ja röyhkeä viimeistelijä, joka onnistuessaan tulee tekemään paljon pisteitä. Tämä ketju voi olla monen yllätykseksi äärimmäisen tehokas ensi kaudella.
Neloskentän tavoitteena on edelliskauden tapaan rikkoa vastustajan peliä ja karvata kaikin voimin. Se on onnistunut siinä loistavasti ja tulee onnistumaan tälläkin kaudella, ellei ihmeitä satu. Tämä ketju on pysynyt täysin samana. Kalto keskellä, vierellään Espoon Asterix, pieni vauhtikone Mikael Jämsänen sekä todellinen ikitaistelija, Espoon ikoni Timo Hirvonen. Hire on pelannut kaikki Bluesin ja Kiekko-Espoon SM-liigakaudet Espoossa, joten hän jos kuka tuntee tämän joukkueen ja Espoon kiekkokulttuurin. Hirvonen on roolissaan erittäin hyvä, ja mies osaa myös tehdä pisteitä, kuten ketjukaverinsakin. Kentän perimmäinen tarkoitus on taklata ja tehdä vastustajan olo tukalaksi, mutta tarvittaessa myös pisteitä. Yleensä Kalton kenttä heitetään jäälle vastustajan ykköstä vastaan.
Valmennus
Joukkueen suurin kysymysmerkki. Aikuisten puolella Timo Tuomella ei ole
näyttöjä, mutta hän sai viime kauden jälkeen ainakin vuoden jatkoajan. Nyt
on tultava tulosta ja varsin pikaisesti. Allan Measuresin tulo apuvalmentajaksi oli mielenkiintoinen tapaus ja varmasti onnistunut valinta. Ongelmana voi olla mv-valmentajan puute, mutta tämän asian hoitanee kunnialla Niki Andersson. Tuomella on Bluesin valmentajana nyt ainutlaatuinen tilaisuus korjata virheensä ja tehdä asiat toisin kuin viime kaudella tehtiin. Tätä aiemmin ei yhdelläkään valmentajalla Espoossa ole ollut tähän mahdollisuutta; kenkää on aina tullut aiemmin. Blues hakee toiminnalleen uskottavuutta ja jatkuvuutta, ja nyt siitä on hyötynyt ainakin Tuomi. Toivon mukaan buutsimiehen basso vinkuu iloisesti tällä kaudella. Niki Andersson säestää hyvin taustalla.
Pelityyli
Tuomen pelityyli on hyökkäysvoittoista ja erittäin aggressiivista, joten puolustuksen täytyy olla
hyvässä kunnossa ja maalivahtien kestää. Tuomi haluaa tehdä Bluesista inhottavaa, päällekäyvää peliä pelaavan huippujoukkueen. Tähän saakka se ei ole täysin onnistunut, mutta hyökkäävyys on jo näkynyt selvästi. Tämä on hyvä linjaus Tuomelta, sillä yleisö pitää aina tämäntyylisestä kiekosta. Bluesilla tulee olemaan selvä roolijako ketjuittain. Nelonen pelaa Tuomen pelityylin mukaan kaikista eniten. Kolmosella on jo selviä tehopistevelvoitteitakin, ja kahden ensimmäisen ketjun on pystyttävä kylmiin ratkaisuihin. Suurin vastuu on Calounin ketjulla, joka saanee hieman muita enemmän vapautta tehdä omia suorituksia. Varsinkin taiteilija Caloun kaipaa tätä.
Viime kauteen verrattuna peliä hallitessa täytyy tehdä ratkaisevat maalit.
Arvio
Parhaimmillaan neljän joukossa, mutta todennäköisemmin sijoilla 5-7.
Playoffseista ulosjääminen olisi todellinen katastrofi, ja silloin paukahtaisi ovi myös Tuomen kohdalla. Paljon pitää kuitenkin tapahtua negatiivista, mikäli kahdeksannenkaan sijan saavuttaminen ei onnistu. Nykyisen kaltaisella joukkueella ei yksinkertaisesti voi jatkuvasti alisuorittaa niin pahoin. Jos Blues säästyy pahoilta loukkaantumisilta ja hitsautuu tarvittavan paljon yhteen joukkueena, on tulos varmasti sen mukaista. Suurimmat kysymysmerkit ovat valmennus ja ratkaisijat hyökkäyspäässä. Niitä pitäisi olla, mutta onko niitä sitten kuitenkaan tosi paikan tullessa. Puolustus on myös nuori, ja siinä piilee pieni riski. Parhaimmillaan tämä koituu kuitenkin suureksi eduksi nuorten lupausten kehittyessä aivan uudelle tasolle. Monien mahdollisuuksien kausi Espoossa on jälleen valmis alkamaan.