Rollarit tai Queen eivät tiedotustilaisuudessa olleet, turvamiehin vartioituja huippumalleja odoteltiin paikalle turhaan eikä yhtään diivailevaa NHL-tähteäkään saatu tilaisuuteen. Sen sijaan Jokerit julkaisi valmentaja Doug Sheddenin kaksivuotisen sopimuksen ja hänen valmennettavakseen viisi uutta kenttäpelaajaa. Maalivahdin varusteissa nähdään Juuso Riksman. Loppuosa joukkueesta on viimevuotisen katastrofin kokeneita kavereita.
Mikäli NHL-peikko ei rokota joukkuetta, se näyttää jälleen kerran varsin hyvältä nipulta, mutta tähtiloistoa siinä on vain ketjullisen verran.
Silmiin hyppää ensimmäisenä se, että yhtään ainoaa ulkomaalaista pelaajaa ei Jokerien riveissä luistele. Vaikka Hjallis Harkimo vakuutti, että joukkue on nyt tässä, on päivänselvää, että verkot ovat varmasti vielä vesillä. Yhtä kovaa kalaa joukkueen hyökkääjistö melkein vielä huutaisikin.
Joukkue on paria piristävää poikkeusta lukuun ottamatta varsin duunarivoittoinen. Kyseiset duunarit ovat korkeatasoisia kiekkoilijoita. Tony Virta, Tomek Valtonen ja Jyrki Louhi ovat kaikki liigatasolle erinomaisia pelaajia, jotka likaisen työn ohessa pystyvät keräämään kelvollisia pistesaaliita. Mikäli Arto Koiviston kehityskäyrä on odotetun jyrkkä ja suunta ylöspäin, on haalariosasto enemmän kuin kunnossa.
Taitopuolelle varmasti moni odotti yhtä paria huipputaitavia, silkinpehmeitä käsiä ja juonikkuutta. Ne jäivät vielä toistaiseksi haaveeksi.
Yllättävän vähän vaihtuvuutta
Kevään edetessä kuului huhuja, että Jokerien joukkue ei uusiutuisikaan kaikkien aikojen katastrofikauden jälkeen niin paljon kuin saattaisi odottaa. Viisi uutta kenttäpelaajaa on silti yllättävän vähän. Yllätys on myös se, että miltei kaikki vanhat pelaajat saivat jatkosopimuksen.
Vaihtuvuuden maltillisuudella on puolensa: yhtäältä hyvät ja toisaalta huonot. Tietty maltillisuus on varmasti paikallaan, sillä takavuosilta tutut puolen joukkueen tyhjennykset harvoin tuovat tulosta yhdessä kaudessa. Mestaruus Jokereilla on tietysti tavoitteena.
Pelaajamateriaali Jokereissa on laadukas, ja jos mitään hurlumheitä ei organisaatiossa käynnistetä, menestysmahdollisuudet ovat olemassa. Näyttämisen halua keneltäkään tuskin puuttuu.
Viime kauden henkilöstöpolitiikka Jokereissa oli niin päätöntä, että toiseen samanlaiseen pyöritykseen ei varmasti kovapäisinkään seurajohtaja enää sorru. Nyt kasassa on aavistuksen nimettömämpi joukkue kuin moni fani varmasti odotti. Mikäli se kuitenkin pysyy sarja-avaukseen asti kasassa, on jo paljon voitettu.
Pelikirjoista huudellaan turuilla ja toreilla, mutta ensimmäinen askel joukkueen menestyksessä on se, että joukkue kasataan ajoissa keväällä ja treenautetaan kesällä. Viime kauden jokereissa joukkuetta kasattiin olosuhteiden pakosta ja paineiden riivaamina pitkin syksyä ja treenautettiin maajoukkuetauoilla.
Huonot puolet vaihtuvuuden pienuudella on siinä, että joukkueeseen jäi kysymysmerkillä varustettuja pelaajia. Suurin huutomerkillä varustettu kysymysmerkki lienee Jan Latvala. Jos Latvala palaa toissa kauden tasolle, on napina turhaa. Viime vuoden Latvalan verokortin olisi moni mielellään siirtänyt toiseen toimistoon.
Ennakolta näyttää myös siltä, että pomminvarmaa kahta ratkaisuketjua on materiaalista vaikea kasata. Shedden sai nimettömän HIFK:n pelaamaan hyvin ja pelaajat ottivat isoja askeleita urallaan. Saman tempun kun tekee Jokereissa, riittää materiaali mihin vain.
Tärkeintä tällekin joukkueelle on sitoutuminen yhteiseen projektiin. Huonollakin pelikirjalla varustettu, mutta sitoutunut joukkue on parempi kuin loistavan pelikirjan joukkue, jonka rivit kimpoilevat sinne ja tänne.
Ihmettelen, jos Sheddenin joukkue alkaa kimpoilla.
