Virkavallan tehokas tiedustelu teki taannoin
tyhjiksi yritykset levittää anarkiaa ja kaaosta kauniin pääkaupunkimme kaduille. Kuinka urkinta ja vakoilu sitten liittyy, saati sopii, suomalaiseen huippu-urheiluun?
Vakoilukysymys tuli luonnollisesti esiin, kun DDR-hallin tehokaksikko, Frank (Moberg) ja Pena (Matikainen), pääsi otsikoihin työntekijöidensä teleliikenteen tarkkailun tiimoilta.
Aivovuodon uhka Ilmalan jokerilinnoitukseen tuli ajankohtaiseksi viime talvena, kun huhut valmentaja Doug Sheddenin siirtymisestä IFK:sta Jokereihin alkoivat voimistua. Erinäisten lausuntojen mukaan salapoliisikaksikko joko tutki tai ei tutkinut, kenen kanssa Shedden talven mittaan työsuhdekapulaansa jutteli.
IFK-organisaatio nousi samantyyppisen toiminnan myötä julkisuuteen myös kaudella 1998-1999, kun toinen tehokaksikko Westerlund-Summanen suunnitteli niin ikään siirtoa Hjalliksen leipiin.
Siinä missä eri tiedusteluelinten ja virkavallan urkinta meillä ja suuressa maailmassa on menestyksekkäästi estänyt erinäisiä ikäviä asioita tapahtumasta, on Frankilla ja Penalla ollut toimissaan huomattavasti huonompi lopputulema. Sekä Shedden että - nyttemmin jo soolourille eriytyneet - Westerlund ja Summanen siirtyivät kuin siirtyivätkin aikanaan naapurin leiriin.
Suuressa maailmassa poliisi myy palveluitaan ja meilläkin on mahdollista palkata ties minkälaista securitatea ja salapoliisia. Ehkä Nordiksellakin olisi aihetta tulevaisuudessa ulkopuoliseen konsultointiin. Omin päin ei mainittavaa tulosta ainakaan ole saatu aikaan.
Osataan noita kansainvälisen salapoliisi- ja vakoilutoiminnan alkeita toki muissakin kotoisissa palloilusarjoissa. Suomalaiseen huippupesäpalloiluun on juurtunut ainakin baseballista tuttu käden
pitäminen suun edessä, kun pelaajat ja valmentajat keskustelevat pelin aikana. Näin luonnollisesti estetään vastustajan huulilta lukevan vakoilijahenkilön mahdollisuudet päästä jyvälle siitä, mitä pelillisiä
hienouksia joukkueella on suunnitteilla.
On sitten kotimaisessa huippupesäpallossa huulilta lukemiseen erikoistuneita kehveleitä rostereissa tai ei, olisi SM-liigassa moinen käytäntö varsin hupaisa.
Mitä hyötyä kuvittelisitte esimerkiksi TPS:lle olevan siitä, että heidän valmentajansa pitää kättään suun edessä aitiossa
pelaajille jutellessaan? Huuto kuuluu joka tapauksessa ylälehtereille saakka. Hyöty tulisi lähinnä vähentyneinä melu- ja hajuhaittoina.
Maajoukkueessa pelaajat tuskin kuulisivat sitäkään vähää
valmennusportaan juttelusta, jos nämä vielä supattelisivat omaan nyrkkiinsä.
Kotoisessa kiekkoilussa on siis aitioiden pukumiesten syytä pitää kädet edelleenkin tiukasti puuskassa - ja puhelimet piilossa.
että sikäli...
