Kova palkkakatto toimii ainoastaan Pohjois-Amerikan suurissa urheilusarjoissa, koska ne ovat markkinaykkösiä. Mikään muu sarja ei maksa lajissaan yhtä hyviä palkkioita kuin MLB (baseball), NFL (amerikkalainen jalkapallo), NBA (koripallo) tai NHL. Markkinaykkösen on huomattavasti helpompi määritellä käytettävät rahansa kuin pienten resurssien sarjojen, ilman että pelin taso laskee.
Muiden eurooppalaisten seurojen kanssa kilpailevalla SM-liigalla ei ole varaa liikaa kahlita mahdollisuuksia taistella edes niistä vähistä hyvistä pelaajista, joita tällä hetkellä vanhalla mantereella on tarjolla. Mikäli vielä kahlitaan täysin seurojen mahdollisuudet kuluttaa rahaa niin paljon kuin oma talous antaa myöden, kilpailukyky kärsii entuudestaan.
Mielenkiintoista olisi nähdä, kuinka valvottaisiin esimerkiksi seurojen pelaajabudjetteja. Nythän seurojen ilmoituskäytännöt asian suhteen vaihtelevat. Osalla budjettiin kuuluvat kaikki mahdolliset sivukulutkin, kuten autot, asunnot, sosiaalikulut jne., kun toisilla seuroilla ilmoitettuihin budjetteihin kuuluvat vain peruspalkat.
On olemassa malleja palkkakaton ja täysin vapaan järjestelmän väliltä. Yksi malli, joka SM-liigaankin voisi ainakin harkita on ns. pehmeä katto, jossa ylärajan ylittänyt joukkue joutuu maksamaan pienimmille korvausta (ns. luksusvero) kipurajan ylittämisestä.
Se auttaisi SM-liigaa pysymään tasaisena, sillä tällöin köyhälläkin seuralla on varaa investoida parempiin pelaajiin. Systeemi on tuttu baseballista, jossa esimerkiksi legendaarinen New York Yankees maksaa huimia summia liigan köyhimmille seuroille, kahtena edellisenä vuonna liki 60 miljoonaa USA:n dollaria. Ja veroprosentti kasvaa joka vuosi, kun sitä joutuu maksamaan.
Kotoisessa SM-liigassa summat ovat toki pienempiä ja on muistettava, että täältä puuttuu myös monille Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoille tuttu tulonjako, joka on useissa kohtaa liki merkittävämpi jakoperuste kuin luksusvero.
Perusideana luksusvero on kuitenkin ainakin harkitsemisen arvoinen asia, todellisuudessahan sitä SM-liigassa tuskin tulisi ylittämään kuin korkeintaan pari joukkuetta. SM-liiga on jo strategiatyössään pohtinut erilaisia vaihtoehtoja, uusi toimitusjohtaja J-P Vuorinen on puhunut palkkajärjestelmästä, mikä ennakoi jo jonkinlaista muutosta voimassa olevaan järjestelmään.
Mielenkiintoinen seikka on myös pelaajayhdistyksen rooli näissä keskusteluissa. Löytyykö Suomen pelaajayhdistykseltä kanttia ja hauista hangata vastaan liigan ehdotuksille? Yksi osa keskustelua tulee olemaan myös ulkomaalaispykälä, joko vihdoin SM-liiga siirtyisi EU-realismiin ja avaisi ovet EU:n kansalaisille ilman rajoituksia. Se olisi oikea lisä luksusverolle, sillä joukkueilla olisi parempi mahdollisuus kalastaa mahdollisia tähtipelaajia myös hieman pienemmistä kiekkomaista, kuten Tanskasta. Nyt ne kaikki valuvat Ruotsiin, jossa EU-pelaajien määrää ei ole rajoitettu.
Liigan ja pelaajayhdistyksen välinen yleissopimus päättyy ensi keväänä. Silloin alkavat neuvottelut uudesta, aiemmin ne neuvottelut ovat sujuneet melko kivuttomasti, mutta nyt edessä voi olla isoja vääntöjä. Vääntöjä, jotka vaikuttavat olennaisesti suomalaiseen jääkiekkoon.