Tapparan nykyinen runko on kasattu Jukka Rautakorven aikana, joten Rauli Uramalla on ensimmäisen kerran mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi siihen kuka lähtee ja kuka jää, kuten myös mahdollisiin uusiin pelaajahankintoihin.
Puolustajat
Burke Henry: ei jatkoa
Kanadalainen peruspakki ei suoranaisesti ole tuonut Tapparaan mitään uutta. Tällä kaudella vähän vastuuta ja plusmiinus-saldokin on kolme pakkasella. Virhealtis puolustaja, jolla kiekollinen taito rajallinen. Ei käyttöä.
Matti Koistinen: jatkoa
Kehityskelpoinen pelaaja, joka ei ole mahtunut pelaavaan kokoonpanoon montakaan kertaa tällä kaudella. Osoitti kuitenkin viime kauden pudotuspeleissä ja syksyn harjoitusotteluissa hyviä otteita. Potentiaalia miehessä siis on, vaikkei olekaan vielä päässyt näyttämään todellisia kynsiään. Lisäksi hintalappu tuskin rasittaa seuran taloutta ylenpalttisesti.
Marko Kauppinen: jatkoa
Toista kautta kirvesrinnoissa pelaava Kauppinen on molempina vuosina nostanut profiiliaan aiempaan verrattuna. Hyvä käsistään ja hyvä lukemaan peliä. Koko rajoittaa pelaamista, mutta ei merkittävästi. Jatkosopimus toisi jatkuvuutta Tapparaan.
Ville Mäntymaa: ei jatkoa
Lupaus on jäämässä ikuiseksi sellaiseksi. Ei ole pystynyt nostamaan tasoaan koko liigauransa aikana ja on jäämässä ikuiseksi kolmosparin puolustajaksi. Epävarma omassa päässä, eikä pysty kiekolliseen pelaamiseen. Mikäli Tapparan puolustusrunko hajoaa pahasti, voi saada jatkon. Muutoin pakkaa tavaransa ja antaa tilaa nuoremmille.
Tuukka Mäntylä: jatkoa
Joukkueen ehdottomasti tärkein puolustaja. Taitava kiekollisena ja tärkeä palanen ylivoimapelissä. Parantanut peliään myös omassa päässä. Mäntylä toisi kaivattua johtajuutta ja jatkuvuutta Tapparan takalinjoille myös ensi kaudella.
Dale Clarke: jatkoa
Clarke yllätti kaikki uusimmalla vierailullaan. Vastuuta saadessaan hän on näyttänyt kiekolliset kykynsä. Rauhallista ja varmaa kiekon käsittelyä illasta toiseen. Laukoo hyvin ja käyttää kutiaan kiitettävästi. Ei höntyile turhia myöskään omassa päässä. Ehdottomasti jatkoa.
Janne Grönvall: ei jatkoa
Grönvallin kausi on mennyt selvästi alle odotusten. Viime kauden pudotuspeleissä murtunut jalka haittasi pelaamista pitkälle syksyyn. Ei ole sen jälkeen kuntoutunut täysipainoisesti ja on pudonnut pakkihierarkiassa ajoittain aina seitsemänneksi puolustajaksi asti. Haluaa tuskin lähteä jäähdyttelemään minnekään divariporukkaan. Todennäköisimmät vaihtoehdot ovat siis satsaaminen täysillä ainakin vielä yhteen kauteen huippuporukassa tai uran lopettaminen. Tämän kauden näytöt eivät kuitenkaan riitä jatkosopimukseen Tapparan kanssa.
Hyökkääjät
Janne Ojanen: jatkoa
Tappara-ikoni jaksaa painaa. Vaikka mies on entistäkin hitaampi, pelisilmä ja hyvät kädet vievät miestä eteenpäin. Tärkeä johtaja joukkueelleen niin kentällä kuin kopissa ja iso palanen joukkueen hyvin toiminutta ylivoimapeliä. Mahtuu joukkueeseen komeasti vielä parin kauden ajan.
Teemu Nurmi: jatkoa
Nuori Teemu Nurmi edustaa joukkueessa omaa juniorituotantoa. Hyvä ja röyhkeä maalintekijä, joka ei kaihda maalinedus- ja kulmavääntöjä. Tauolla joukkueen toiseksi paras maalintekijä. Ehdottomasti pelaaja, jota ei saa päästää muualle.
Mika Viinanen: jatkoa
Siirto neloskentän sentterin paikalta kahden ensimmäisen ketjun laituriksi on selvästi piristänyt Viinasen peliä tällä kaudella, sillä tässä roolissa mies voi parhaiten käyttää hyväksi vahvuuksiaan. Duunarina tutuksi tullut Viinanen pelaa kovaa, mutta puhtaasti ja on harvoja Tapparan hyökkääjiä, jotka ajavat röyhkeästi maalille hakkaamaan irtokiekkoja sisään. Uudesta pelipaikasta huolimatta ei edelleenkään mikään pistelinko, mutta parhaimmillaan mies onkin aiheuttaessaan hämminkiä vastustajan hyökkäyspäässä ja maalinedustoilla.
Jarkko Pyymäki: jatkoa
Edelleen kauden avausmaalia metsästävä Pyymäki on Tapparan nelosketjun luottopelaaja. Tekee lujasti töitä, taklaa ja taistelee. Monipuolisuusihme, joka pystyy pelaamaan myös keskellä. Hinta/laatusuhde varmasti kohdallaan. Ei ole mitään syytä, miksi ei saisi jatkoa.
Teemu Virkkunen: jatkoa
Oululaislähtöinen Virkkunen on hakenut itseään Tampereella loukkaantumisten sävyttämillä kausilla. Hyvän liikkeen ja maalintekotaidon ansiosta ex-ässälle löytyy käyttöä Tapparassa jatkossakin, kunhan säilyy terveenä.
Stefan Öhman: jatkoa
Nostanut huimasti tasoaan viime kaudesta. Siirto laituriksi oli täysosuma, vaikka miehelle on edelleen käyttöä myös sentterinä. Rikkonut jo tässä vaiheessa niin maali- kuin piste-ennätyksensä. Yksi merkittävä syy tähän on ollut päävalmentaja Rauli Uraman sisään ajama kiekollinen pelitapa, joka ilmiselvästi sopii Öhmanille kuin nenä päähän. Uraman monivuotisen sopimuksen myötä pelityyli pysynee samansuuntaisena ja näin ollen Öhmanille voi povata pisterikkaita kausia myös tulevaisuudessa. Jatkosopimus tälle miehelle heti, nyt!
Teemu Laine: rajatapaus
Tehnyt selvää jälkeä kahdella osa-alueella, sillä mies on rikkonut niin piste- kuin jäähyennätyksensä. Suurin ero viime kaudella nähtyyn on Laineen asenteessa ja hermokontrollissa. Ylimääräinen ja turha avautuminen tuomareille on historiaa kuin myös teatraaliset esitykset. Toisaalta, Laine ei auta joukkuetta jäähypenkiltä, jota hän on tällä kaudella kuluttanut jo lähes kaksi kertaa niin paljon kuin viime kaudella. Riippumatta siitä mitä hän tekee kentällä, se on aivan liikaa. Laine on kuitenkin yksi eniten työtä tekevistä pelaajista ottelusta toiseen ja muodostanut erinomaisesti toimivan vitjan Hancockin ja Öhmanin kanssa. Lisäksi hän on suhteellisen nuori pelaaja, jolla on sekä potentiaalia että asennetta kehittyä edelleen.
Mitä vielä?
Mikäli jokainen 14 pelaajasta jättäisi seuran, joukkueen runko kokisi lähes täydellisen muodonmuutoksen. Toisaalta, miksi suurin osa heistä haluaisi ulos joukkueesta, jonka peli kulkee, hymy on herkässä, ja joka pystyy maksamaan kilpailukykyistä palkkaa SM-liigassa?
Eurooppa tuskin syö Tapparan pelaajia, sillä varsinaisia täysosumia ovat ainoastaan Tuukka Mäntylä, Stefan Öhman ja Dale Clarke. Näistä ensimmäinen on jo nähnyt kaukaloita Suomen ulkopuolella, Öhman puolestaan on ilmaissut halunsa jäädä edelleen Tampereelle, kun taas viimeksi mainitun otteet ovat ailahdelleet viime peleissä. Sopimuksestaan huolimatta myös Petri Kontiola saattaa pelata toistaiseksi viimeistä kauttaan Tapparassa, sillä miehen sopimukseen sisältyy todennäköisesti NHL-pykälä.
Puolustuksessa silmiinpistävää on suhteellisen suuri tasoero kahden ensimmäisen ja kolmospakkiparin välillä. Joukkueen johto voi joko availla kukkaron nyörejä tai käyttää tilaisuuden ajamalla omia junioreita sisään. Todennäköisin ratkaisu on kompromissi, jossa hankittaisiin yksi fyysiseen peliin pystyvä, mutta silti puukädetön puolustaja. Kotimaassa tällaiset ovat harvinaisuuksia, joten kyseeseen tulee ulkomaalainen. Burke Henryn todennäköisen poislähdön myötä ylimääräinen ulkomaalaispaikka avautuu.
Hyökkäyspelin suurin kysymysmerkki on, lähteekö Kontiola Pohjois-Amerikkaan jo ensi kaudeksi? Jos lähtee, niin aukon paikkaamiseen vaaditaan kovan luokan sentteri. Duunariosaston laajuuden takia myös täysiveriselle sniperille on jatkuva tarve.
Tapparalla on ollut tapana sorvata jatkosopimuksia hyvissä ajoin ennen kauden päätöstä. Mikäli uutisia Kissanmaankadulta ei ala kohtapuoleen kuulumaan, siitä voidaan vetää alustavia johtopäätöksiä ketkä ovat lähtökuopissa.
