Tähän saakka sitkeästi yleisseurataustastaan kiinni pitänyt TPS on kotimaisen kiekkoilun viimeisiä linnakkeita tällä saralla. Edessä oleva osakeanti vaati seuralta ison henkisen kynnyksen ylittämistä, mutta sen ylittäminen on samalla välttämätön askel 2000-luvun ammattilaiskiekkoilun vaatimusten suuntaan.
TPS:n huippukiekkoilu on pysynyt puhtaasti seuravetoisena organisaationa pitkään parin tekijän ansiosta. Emoseura oli pitkään niin vankka ja etenkin taloudellisesti vauras taustatuki, ettei ulkomaailman seireenien kutsua tarvinnut kuunnella.
Toisaalta seuran sisällä jääkiekkotoiminnan johto on ajautunut aikojen saatossa muutaman poikkeuksellisen vahvan hahmon tiukkaan ohjaukseen. Inhimillinen haluttomuus päästää muita omille apajille on ollut suurin jarru monenlaiselle kehitykselle.
Osakeanti avaa tiukasti suunnattunakin oven kehitykselle, jota moni sivustaseuraaja on Turussa toivonut ja ehdottanut. Kovin harva on sitä silti uskonut näkevänsä, niin vahva on ollut vanhan liiton tepsiläisyyden ote HC TPS:n ruorissa.
Samalla osakeanti on ensimmäinen asia, jossa hieman suuremmilla hiekkalaatikoilla meritoituneen Kasi-Sutela –johtokaksikon kädenjälki näkyy toden teolla. Seuraavana vuorossa lienee koko organisaatiorakenteen saneeraaminen nykypäivän tarpeita vastaamaan. Ja tuuletusta lienee luvassa silloinkin.
Toimitusjohtaja Seppo Sutela kuvasi ratkaisua edeltänyttä prosessia maltillisesti ”kovaksi väännöksi”. Todellisuudessa oven avaaminen ulkomaailmaan vaati Palloseurassa vuosien sisäisen taistelun ja ikuisuuksia kasvatettujen henkisten muurien murtamista.
Ratkaisu on varmasti ottanut koville, eikä kukaan voi edes luvata, että tämän jälkeen ei enää kirpaise.
Osakeannin onnistuessa TPS-organisaation pitää seuraavaksi opetella luopumaan sisäisistä valtataisteluista, kähminnöistä ja kaikenlaisesta politikoinnista. Mihinkään näistä ei ole varaa, jos vuotava pursi halutaan pitää pinnalla.
Luopumisen tuska voi olla kova, mutta karu realismi takoo Ruissalon pukuherroillekin vääjäämättä kirkasnäköisyyttä otsalohkoon. Kukaan TPS:n suuruuden luojista tuskin haluaa jäädä historiankirjoihin miehenä, joka ajoi suurseuran perikatoon.
Osakeanti tekee vääjäämättä aukon TPS-organisaation henkiseen suojamuurin. Nähtäväksi jää kuinka hyvin ummehtunut ilmapiiri tuulettuu syntyneestä aukosta.
