Ilves julkaisi keväällä 2005 tavoitteen, jonka mukaan seuran pitäisi taistella mitalipeleissä kaudella 2007-2008. Tarkoitus oli ajaa sisään nuoria lupauksia ja heistä koostuvan rungon piti olla Ilveksen pidemmän tähtäyksen menestyksen kulmakivi.
Siis ei Tuukka Raskin tai Perttu Lindgrenin, joiden tiedettiin lähtevän NHL:ään hyvissä ajoin, vaan seuraavan asteen lupausten, Tommi Huhtalan, Ville Korhosen ja kumppaneiden, joissa kaikissa on potentiaalia hyväksi liigakiekkoilijaksi. Ohjelman nimeksi annettiin enteilevästi Poika ja Ilves.
Hyvin menneen ensimmäisen kauden jälkeen Ilves-toimistossa Takojankadulla painettiin kaasua, tavoitetta aikaistettiin, mitalipeleihin pitäisi päästä jo nyt, kaudella 2006-2007. Joukkueeseen satsattiin, mutta jo ennen joulua päävalmentaja Kari Eloranta oli vaihtanut maisemaa ja kaudesta näytti tulevan samanlainen hullunmylly kuin Ilveksen aikaisimmistakin kausista.
– Meillä oli ennen kauden alkua kovat odotukset, ja kun katsoo toisten seurojen nimilistoja, ne odotukset olivat ylimitoitettuja, seuran urheilupäällikkö Juha Hautamaa myöntää.
– Ei tästä kaudesta ihan kiitettävää voi antaa, mutta ei nyt ihan välttävääkään. Sanoisin, että noin seiskapuoli. Meillä oli paljon loukkaantumisia, vain Bluesilla taisi olla enemmän, mutta heillä on ihan eri tason materiaali. Pudotuspeleissä ei jäänyt mitään selittelyn mahdollisuutta, 4-0 ei ollut ihan sitä, mihin olimme valmistautuneet.
Vääristynyt ikärakenne
Ilveksen joukkueen rakentamisessa epäonnistuttiin pahasti. Pahiten petti puolustuspään kasaaminen, sillä kiekolliseen taitoon ei panostettu tarpeeksi. Samaan aikaan liigassa jylläävät nyt nimenomaan ne joukkueet, joilla on hyviä kiekollisia puolustajia. Puukäsien aika alkaa olla auttamatta ohi.
Toinen vinouma syntyi joukkueen ikärakenteesta. Mukana on paljon nuoria pelaajia, mutta samaan aikaan konkariosastoa levennettiin entuudestaan. Mukana jo viime kaudella olleiden Raimo Helmisen ja Vesa Viitakosken lisäksi ryhmään liittyivät Mikko Peltola ja Pasi Määttänen sekä joulutauolla peleihin palannut Jyrki Lumme, soppa oli valmis.
Ilves ei ole missään vaiheessa onnistunut purkamaan sitä ongelmaa, että joukkueessa on liikaa vanhoja pelaajia ja toisaalta taas ehkä liikaa nuoria pelaajia. Jääkiekkoilijana keski-ikäiset pelaajat loistavat poissaolollaan.
Päävalmentajaksi kesken kauden tullut Sakari Pietilä tajusi hyvissä ajoin mihin kausi on menossa ja lähti pelastamaan sitä mitä pelastettavissa oli. Pisteitä kerättiin hinnalla millä hyvänsä, nyt se hinta oli kolmella ketjulla pelaaminen. Koko Pietilän johtaman ajanjakson ajan Ilves pelasi käytännössä kolmella kentällä ja nelosketjussa nämä nuoret, joiden varaan seuran tulevaisuus oli tarkoitus rakentaa, söivät tuppia.
Yksi ongelman ydin on Raimo Helminen. Nyt tällä kaudella on vihdoin uskallettu ääneen pohtia sitä, onko Raimo Helminen jo rasite Ilveksen uudistumiselle. Seurajohto ei halua asiaan ottaa kantaa.
– Raipelle on paikka joukkueessa. Kaikenlaisia Tammelan torin juttuja en jaksa kommentoida, Ilveksen päävalmentaja Sakari Pietilä kommentoi kauden päättäneen Jokerit-Ilves-ottelun jälkeen.
– En ole samaa mieltä Raipen rasitteena olemisesta. Raipe on suomalainen kiekkolegenda, eikä hänen jatkonsa ole minusta kiinni, sen päättää Ilveksen hallitus, Juha Hautamaa linjaa.
Taantuma
Ilveksen tulevaisuutta ajatellen on hälyyttävä nähdä, että ne pelaajat, joiden pitäisi tulevaisuudessa muodostaa liigaseuran runko, eivät tällä kaudella ole menneet käytännössä lainkaan eteenpäin. Osan kohdalla kehitys on jopa taantunut niin, että tällä hetkellä kyseiset pelaajat ovat jopa heikompia kuin heidän tullessaan harjoitusrinkiin kesällä 2005.
Syitä on monia. Ensin Kari Eloranta harjoitutti kesällä liian vähän ja sen jälkeen Sakari Pietilä istutti koko kevätkauden penkillä. Ja samaan aikaan kukaan ei vaatinut näiltä nuorilta, alle parikymppisiltä pelaajilta mitään ylimääräistä harjoittelua. Ei voida olettaa, että uransa alkutaipaleella olevat nuoret ymmärtäisivät itse mistä on kyse, varsinkin kun he ovat junioreissa tottuneet isoihin peliminuutteihin.
Eräs jääkiekkoasiantuntija totesi taannoin, että monet nuoret tarvitsisivat vähintään vuoden, mielellään kaksi Mestiksessä isossa roolissa, isoilla minuutella aikuisten pelejä päästäkseen sille tasolle, että heiltä voidaan odottaa jotain muutakin kuin vain kivaa sähinää ja pörräystä. Ilveksessä tämä optio on tietoisesti tai tiedostamatta sivuutettu täysin, sillä Mestis-seuroille varmasti kelpaisi nuorisomaajoukkueissa pyörivät pelaajat.
Kauden 2006-2007 aikana Ilvekseltä katosi täysin se ohut lanka siitä, miten heidän lanseeraamaansa Poika ja Ilves -projektia viedään eteenpäin. Kun pelaajia olisi pitänyt kiivaaseen tahtiin kehittää, heidät hylättiin täysin. Samaan aikaan joukkueessa pyöri mitä erikoisimpia ulkomaalaisvahvistuksia, joista harva täytti ulkomaalaisvahvistuksen kriteerejä. Strategia siitä, miten seuraa viedään pitkällä tähtäimellä eteenpäin hukkui, kun sokeus sarjataulukkoa kohti kasvoi.
Samaan aikaan seuran tiedotusstrategia on kaikille alan ammattilaisille kaaos ja toimittajille taivas. Ulospäin Ilves esiintyy monella eri suulla ja urheilutoimintaa kommentoivat lukuisat eri tahot, myös sellaiset, joiden kompetenssi lajista nimeltä jääkiekko ei yksinkertaisesi riitä antamaan minkäänlaisia analyysejä urheilullisista asioista.
Vastakkainen esimerkki löytyy käytävän toiselta puolelta, missä Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen puhuu seuran suulla. Ja muut toimittajien yrityksistä huolimatta vaikenevat.
Tulevaisuus
Ilveksen urheilupäällikkö Juha Hautamaa on lyhyehkön uransa vaikeimmassa paikassa. Nuorten pelaajien virta on viemässä poispäin Ilveksestä, se virta, jonka piti olla hyvien näyttöjen jälkeen toisen suuntainen niinä tulevina vuosina, kun omista lupauksista ei löydy liigatason kiekkoilijoita.
Eri lähteiden mukaan Ilveksen nuoria on lähdössä muihin liigaseuroihin, pois ovat lähdössä nimenomaan ne nuoret, joiden piti olla se tulevaisuuden runko. He lähtevät siksi, että kokevat saavansa muualta paremman mahdollisuuden edistää uraansa. Ilveksessä kun ensi kaudellakin on mukana ryhmä konkareita, jotka todennäköisesti vievät leijonan osan peliajasta. Ymmärrettävää pelaajan omalta kantilta, katsomossa tai vilttiketjussa ei kehity.
Pudotuspelejä katsoessa on ollut silmiinpistävää, että harvojen onnistujien joukossa valtaosa on ollut niitä pelaajia, joiden sopimus Ilveksen kanssa on päättymässä ja tie on viemässä muille maille. Hyvin pelanneen Toni Koivistonkin pitäisi kaiken järjen mukaan saada NHL:stä ainakin näyttömahdollisuus, jolloin tamperelaisten kanssa tehty jatkosopimus kelpaa sytykkeeksi kesämökin saunaan.
Ensi kaudeksi Ilves tarvitsee uuden ykkösvahdin, kaksi keskushyökkääjää, ykkösketjun laitahyökkääjän ja ykköspuolustajan. Aamulehti julkaisi tiedon, jonka mukaan JYPissä pelannut Riku Rahikainen olisi Ilveksen kiikarissa. Jo edes tämän tyyliset huhut kertovat siitä, että jotain on pielessä.
Ideaalitilanteessa ensi kaudella kolmosketjussa pelaisi näitä kaksi vuotta liigapeleihin sisään ajettuja nuoria, jotka ovat edullisemman hintansa lisäksi myös oman kylän kasvatteja, joita kansa erityisesti Tampereella tulee mieluummin katsomaan. Nyt näitä pelaajia joudutaan etsimään muualta ja samalla ne varat, jotka pitäisi käyttää kärkipelaajien hankintaan, hupenevat jo ennen kuin edes päästiin asiaan.
Yllä mainittu tarvelista on haastava. Valitettavaa on, että Ilveksen ryhmä on harvoin, tuskin koskaan, ollut viimeisen vuosikymmenen aikana valmis ja tasapainoinen, kun kausi alkaa. Ja liian usein se on myös sellaiseksi jäänyt.
– Me ollaan jo viime kaudella tiedostettu se, että ensi kaudeksi vaihtuuvuus on suuri. Iso vaihtuvuus ei tietenkään ole hyvä asia, mutta sille ei voi mitään. Kaikkia pelaajia emme tietenkään voi saada, koska rahaa ei ole käytettävissä rajattomasti, mutta töitä on tehty paljon, Hautamaa toteaa.
– Tällä tai ensi viikolla varmaan jo julkistetaan jotain uusia nimiä.
Edessä on Poika ja Ilves -projektin kolmas vuosi, se vuosi jolloin Ilveksen pitäisi taistella mitaleista. Satsausten kauteen pitäisi siis olla projektin mukaisia, vai oliko se koko projekti sittenkin vain sananhelinää?
