”Tillu” kiiruhti hitaasti huipulle − osa 1

Tappara-hyökkääjä Timo Koskela, 28, on kulkenut pitkän tien kautta SM-liigan eliittiin. Juniorisarjojen pisterohmu ei ollut parikymppisenä lähelläkään läpimurtoa aikuisissa, mutta matka useiden kotimaisten seurojen, Ruotsin kakkosliigan ja lähes neljän Tanskan-kauden läpi on ollut kannattava.

Jatkoaika sai ”Tillun” jutustelemaan monisanaisesti näistä kymmenestä vuodesta. Haastattelun ensimmäinen, nyt julkaistava osa pureutuu Koskelan persoonaan ja luotaa syvälle hänen pelaajahistoriaansa. Toinen osa painottuu Koskelan kahteen viimeiseen kauteen, hänen läpimurtoonsa SM-liigassa ja Tapparan nykytilanteeseen.

Haastattelun toinen osa julkaistaan tiistaina 18. joulukuuta.

Vaatimattomuuden anatomia

Joku saattaa sanoa Timo Koskelaa pelaajana taiteilijaluonteeksi, mutta ei hän ainakaan diivaile tai paukuttele henkseleitään. Päinvastoin. Koskelan kanssa ei ole järin hedelmällistä puhua hänen pistemääristään ja saavutuksistaan, koska hän pitää matalaa profiilia omasta tekemisestään ja kehuu mieluummin pelikavereita.

Onneksi Koskelan pelaajatausta on niin rikas, että hänestä saa puristettua irti niin paljon muutakin tarinaa kuin vaatimattomuuden perifraaseja. Hän vastaa kysymyksiin spontaanisti vuolaalla puhetulvalla, mutta hänen sanansa tuntuvat silti harkituilta. Älykäs tyyppi, muutenkin kuin kentällä.

Koskelalla olisi kyllä varaa rehvastella. Hän on tällä hetkellä SM-liigan pistepörssissä kymmenentenä. Hän on saanut nauttia erinomaisen ketjukaverin Janne Ojasen peliseurasta, mutta Koskela ei ole siivellä eläjä. ”Tillu” on tehnyt menestyksensä itse. Kultakypärä loistaa päässä ja pistesaldo näyttää 31 pelin jälkeen lukemia 9+20=29.

− En tiedä, miettiikö kukaan pistemääräänsä kovin paljon. Meidän kentällä on vastuu, että tulosta pitää tulla. Sitä valmentajat odottavat. Mun mielestä olemme vastanneet tähän haasteeseen ihan hyvin, Koskela toteaa vaatimattomaan tyylinsä.

Vain harva uskoi ennen kauden alkua, että Koskelassa olisi todellista piste per peli -potentiaalia. Siihen hän kuitenkin on lähestulkoon yltänyt, eikä tahdin hiipumista ole syytä epäillä. Koskela mainitsee tämän kauden otteista heikkoudekseen yhden neljän pelin jakson, jolloin ei oikein kulkenut eikä pisteitä syntynyt. Sen pahempaa suvantovaihetta tälle tasaisen hyvälle suorittajalle ei ole sattunut.

Koskelan pestaaminen suoraan kolmevuotisella sopimuksella oli yksi viime kevään parhaista liikkeistä SM-liigan siirtomarkkinoilla. Toimitusjohtaja Mikko Leinosta voi onnitella täysosumasta. Eikä Koskela itse myönnä, että häntä nyt jälkikäteen harmittaisi pitkän sopimuksen tekeminen, vaikka markkina-arvo on syksyn aikana noussut reippaasti ylöspäin.

− Ei noin voi sanoa, hän nauraa.

− Olen aina ollut sitä mieltä, että jos pelaa hyvin, niin silloin saa arvonsa muutenkin kuin taloudellisesti. Tämä on ollut hienoa aikaa, ja olen vain tyytyväinen, että tein pitkän sopimuksen. En ole päivääkään katunut.

Koskela jaksaa toistella, kuinka hänen lopullisen läpimurtonsa taustalla ei ole suuria salaisuuksia tai ahaa-elämyksiä. ”Kaikki on niin pienestä kiinni”, kuuluu kerta toisensa jälkeen.

Mutta mistä asioista kaikki on ollut kiinni, kun entinen junioritähti on repaleisen uran jälkeen noussut pinnalle vasta nyt, vähän alle 29 vuoden iässä? Sen selittämiseen tarvitaan muutakin kuin vaatimattomia fraaseja.

Kova itsekritiikki

Koskelan mielestä menestyvän pelaajan ominaisuuksista kaksi on ylitse muiden: pelirohkeus ja itseluottamus. Nyt kun hän on löytänyt oikeaan ympäristöön, hän on voinut tukeutua näiden ominaisuuksien varaan.

− On ollut tärkeää saada valmentajien luottamus. (Rauli) Urama kannustaa yrittämään ratkaisuja, ja koko valmennus luottaa meihin, vaikka jokainen tekee virheitä. Pahin virhe on se, jos ei tee virheitä, koska silloin ei ole varmaan edes yrittänyt, Koskela näkee.

− Ei pidä olla tyytyväinen liian vähään. Olen aina vaatinut itseltäni paljon. Täällä tuki on ollut erinomaista. On koko ajan voinut aistia, että minuun luotetaan.

Toisin oli nuoruusvuosina. Koskela voitti A-nuorten SM-liigan pistepörssin kaudella 1997−98, mutta aikuisten SM-liigassa hän ei ollut edes lähellä läpimurtoa. Tappara-kasvatti oli siirtynyt B-juniori-iässä HPK:n organisaatioon, ja kun hän jäi junioreista yli-ikäiseksi, aristelevalla hyökkääjällä ei ollut asiaa kunnon rooliin Kerhon kivikovassa hyökkäyskalustossa.

Näytönpaikan puute ei kuitenkaan ollut ainoa syy.

− Eiköhän suurin syy ollut se, etten ollut tarpeeksi hyvä. Mun tapauksessa myös keskeneräinen fysiikka oli suuri este läpilyönnille. Sitten viimeisellä HPK-kaudella tuli vielä paha loukkaantuminen, kun olisi ollut paikka yrittää päästä edustusmiehistöön. Se kausi meni ihan läskiksi.

− Mutta en minä ollut siinä iässä läheskään niin hyvä kuin (Jori) Lehterä ja (Jonas) Enlund nyt ovat, Koskela vertaa nyky-Tapparan parikymppisiin pistenikkareihin.

Koskelalla ei ollut A-junioriajan jälkeen mitään takeita siitä, että hän voisi saada kunnon pelipaikan SM-liigasta. Niinpä hän otti agenttinsa neuvosta vaarin ja valitsi Suomen I divisioonan sijaan Ruotsin Allsvenskanin. Uusi työnantaja oli Piteå HC.

”Ripan” luotto ei yksin riittänyt

Ruotsin kakkossarjassa Koskelalla alkoi taas kulkea. Hän tehtaili 32 ottelussa 29 tehopistettä. Silloin Tampereen Ilves kiinnostui Koskelasta, ja kun hänellä oli sopimuksessaan siirron mahdollistava pykälä, hyökkääjä siirtyi tupsukorviin tammikuussa. Siirron alullepanijana oli Ilveksen silloinen toimitusjohtaja Risto Jalo.

− Olin pelannut hänen kanssaan Hämeenlinnassa, ja minulle on jäänyt sellainen tunne, että Ripa uskoi minuun viimeiseen asti. En vain ollut vielä valmis ottamaan paikkaani.

− Jälkikäteen olen miettinyt, että olinkohan liian nöyrä silloin. Kun paikka on otettava, ei ketään pidä kumarrella tai kysellä turhia vanhemmilta pelaajilta.

Ilveksessä Koskela pelasi yhteensä vajaat kaksi kautta, mutta ainoalla kokonaisella kaudellaan hän sai kasaan 11 tehopistettä. Se ei riittänyt. Hän sahasi kaudella 2001−02 Ilveksen ja Forssan Palloseuran välillä, mutta FPS:llä ei lopulta ollut varaa pitää pisteahnetta hyökkääjää.

Tammikuussa Koskela piipahti nopeasti Ässissä, mutta sen jälkeen tuli yllättävä tarjous. FPS-ajalta tuttu pelikaveri Jouni Vento kosiskeli Koskelaa loppukaudeksi Tanskaan Herningin joukkueeseen. Koskela ei aluksi pitänyt Tanskan liigaa houkuttelevana vaihtoehtona, mutta onneksi uteliaisuus voitti ja hän tarttui tilaisuuteen.

− Se olikin kuin lottovoitto. Piti mennä pelaamaan vain loppukaudeksi ja hakea vähän pelejä alle, mutta se reissu vähän venähti. Se oli jääkiekkourani kannalta tosi merkittävä juttu, hän tähdentää.

Oikeanlainen oppi-isä löytyi

Toisin kuin moni luulee, Timo Koskelan reilut neljä kautta Tanskassa eivät olleet diivailevan taitohyökkääjän letkeää surfailua. Hän ei omien sanojensa mukaan ole treenannut missään niin kovaa kuin Herningissä. Amerikkalaisvalmentaja Todd Björkstrandin oppiin pääseminen alkoi muovata Koskelan pelaajaluonnetta uuteen uskoon.

− Tuntui siltä, että olin pitkästä aikaa päässyt paikkaan, jossa joku ajatteli jääkiekosta samalla tavalla kuin minä. Mulla oli ollut ennakkoluuloja pohjoisamerikkalaisia valmentajia kohtaan, mutta ne luulot murenivat kertaheitolla.

− Jouduin tekemään joka vuosi tosi paljon hommia, että pääsin siellä johtavaan rooliin. En ollut sellainen pelaaja, joka pelaa aina kun haluaa. Mitään en saanut ilmaiseksi, Koskela painottaa.

Koskelan parhaan Tanskan-kauden saavutusten arvoa nostaa sekin, että kyseessä oli NHL:n työsulkukausi ja sarjan taso oli tuolloin kovempi. Herningissäkin pelasi entinen Calgary Flamesin kapteeni, kovaluinen puolustaja Todd Simpson.

Mutta yllätys yllätys, Koskela ei suostu ajattelemaan, että hän olisi ollut tähtipelaaja edes Tanskassa.

− En ole mieltänyt sitä niin. Ei ihminen voi perusluonnettaan muuttaa. En kokenut missään vaiheessa, että olisin ollut siellä tähti. Olen aina vieroksunut sitä sanontaa.

Neljän Tanskan-kauden jälkeen Koskelalla oli aika osoittaa, että hän pystyy koviin suorituksiin myös tasokkaammissa kiekkoliigoissa. Hän palasi Suomeen ja onnistui tavoitteessaan − mutta jälleen kerran kaikki olisi voinut mennä pieleen ilman oikeanlaisia valmentajia.

Jatkoa Timo Koskelan uratarinaan seuraa ensi tiistaina 18. joulukuuta.