Erik Hämäläinen − 1000 SM-liigaottelun mies

LIIGA / Artikkeli
Syyskuun 26. päivä vuonna 1982 oli 17-vuotiaalle raumalaispojalle Erik Hämäläiselle mieleenpainuva kokemus. Vaikka Hämäläinen ei vielä itse sitä tiennytkään, tuona päivänä alkoi SM-liigaura, joka tänä päivänä hakee vertaistaan. MM-kultaakin voittanut puolustaja pelaa nimittäin liigauransa 1000. pelin tutussa Lukko-paidassa.
lisää

Eepin ennätyksen uhkaajat
[lue lisää]



Ei vieläkään eläkkeelle?
[lue lisää]

Erik Hämäläisen kunniakas jääkiekkoura käsittää kolme kautta Ruotsissa, yhden Sveitsissä, yhden Suomen ykkösdivisioonassa − ja peräti 21 kautta SM-liigassa. Nyt mittariin tulee 1000 runkosarjaottelua. Hämäläinen on ensimmäisen tuon rajapyykin rikkoja, ja siitä hänet muistetaan aina, vaikka joku muu vielä samaan merkkipaaluun yltäisi.

”Eepi” on aina ollut hillitty tyyppi. Koska hän pääsee otsikoihin vain ennätyksiä rikkoessaan, hänen saavutuksiaan ei muistella kovin usein. Muisteltavaa kyllä on: SM-kulta, MM-kulta ja SM-liigan parhaan puolustajan palkinto löytyvät hänen palkintokaapistaan.

Nyt on sopiva hetki kelata puolustajalegendan pelihistorian lehtiä, joten seuraavassa on tarjolla aikamatka Erik Hämäläisen uran alusta tähän päivään.

1982-88 − ura käyntiin kotikaupungissa

Kokeneet pelaajansa edellisen kauden jälkeen myynyt ja tilalle B-nuoria nostanut Lukko kaatoi Erik Hämäläisen ensimmäisessä liigapelissä TPS:n 5-3 lähes 2800 katsojan todistaessa tapahtumaa, mutta joutui myöhemmin kauden aikana kokemaan kovia ja keväällä edessä olikin siirtyminen sarjaporrasta alemmas HPK:n käydessä pudottamassa raumalaiset 1.divisioonan syövereihin.

Karsintasarjan kolmannen ja viimeisen pelin jälkeen Hämäläinen kävi yhdessä muiden edustusjoukkueen junnuikäisten pelaajien kanssa pelastamassa vielä Lukon A-nuorten sarjapaikan, ja hän oli myöhemmin keväällä voittamassa 18-vuotiaiden EM-hopeaa.

- En minä sen takia liigaan päässyt että olisin ollut niin hyvä. Kyse oli rahapulasta, Lukon oli pakko ottaa pelaajia B-junnuista, sanoi Eepi 25 vuotta myöhemmin Jääkiekkolehden haastattelussa.

Ykkösdivisioonassa Lukko viihtyi vain yhden kauden ajan, kun Matti Forssilla höystetty joukkue pudotti keväällä 1984 HPK:n takaisin divisioonaan ja palasi liigaan. Liigaan palasi myös puolustuksessa numerolla 7 luutinut Hämäläinen. Keväällä 1984 Hämäläinen oli voittamassa nuorisomaajoukkueen kanssa 20-vuotiaiden MM-hopeaa. Jälkeenpäin Eepi on todennut, että mikäli nousua ei olisi tapahtunut, hän ja muutamat muut edustusjoukkueeseen nostetut raumalaiset lahjakkuudet kuten Jari Torkki ja Vesa Salo olisivat vaihtaneet maisemaa.

Uransa ensimmäiset aikuisten maaottelut Eepi pelasi kauden 1984-85 aikana. Kyse oli B-maaotteluista ja niihin raumalainen pukeutui neljä kertaa. Vuonna 1985 Suomessa käytiin 20-vuotiaiden MM-kisat. Hämäläinen ja muut pikkuleijonat jäivät kotikisoissaan harmittavasti neljänneksi. Kesällä Detroit Red Wings varasi Hämäläisen, mutta NHL-ura ei auennut.

- En ilmeisesti ollut riittävän hyvä, toteaa vaatimaton Hämäläinen.

- Olen varmasti menettänyt jotain kun en niihin ympyröihin päässyt, mutta ei se minua harmita. Se harmittaisi, jos olisi kutsuttu mutten olisi lähtenyt, tai vastaavasti olisin tullut maitojunalla kotiin muutaman pelin jälkeen.

Kaudella 1985-86 Hämäläinen teki siihenastisen uransa maali- ja piste-ennätyksen. 31 pelissä syntyvät lukemat 13+6=19. Pelien vähyys selittyy kauden lopussa tulleella leukavammalla, ja kyseinen viiden ottelun tauko onkin pisin jonka Hämäläinen on joutunut urallaan pitämään. Tätä "ennätystä" Eepi tosin sivusi tänä keväänä.

Kaudella 1986-87 SM-liigassa pelattiin ensimmäistä kertaa 44 ottelun mittainen runkosarja. Eepin kohdalla pelien lisääntyminen johti myös siihenastisen uran jäähyennätykseen, 49 minuuttiin. Kyseistä minuuttimäärää hän ei ole urallaan ylittänyt kuin kerran jälkeenpäin, ja sekin kertoo millaisesta herrasmiespelaajasta on kyse.

Lukko sijoittui kaudella 1987-88 runkosarjassa neljänneksi ja Eepi keräsi ennätysmäiset 52 jäähyminuuttia. Välierissä Lukko voitti Ilveksen. Finaalissa Tappara oli liian kova, ja yhdessä muiden Lukon pelaajien kanssa Eepin kaulaan pujotettiin hopeiset mitalit. Kauden jälkeen Eepi jätti Lukon ja siirtyi kovalla kohinalla sarjan kärkeen nousua tekevään KalPaan.

- Lähtöpäätös syntyi jo ennen kauden alkua. Ei minulla mitään ollut Lukkoa vastaan, halusin vaan nähdä millaista touhu on muualla, sanoi Eepi jälkeenpäin.

1988-92 − neljä KalPa-kautta, SM- ja MM-hopea

Kaudella 1988-89 Hämäläisen meriitteihin lisättiin talviuniversiadien pronssimitali. KalPa oli runkosarjan viides ja hävisi puolivälierissä Tapparalle voitoin 2-0.

1989-90 Eepi paransi runkosarjan piste-ennätystään tekemällä tehot 9+20=29. KalPa oli runkosarjan kuudes ja voitti puolivälierissä HIFKin 2-0 mutta joutui taipumaan välierissä hallitsevalle ja tulevallekin mestarille TPS:lle 3-0. Pronssiottelussa tuli tappio Tapparalle maalein 5-3.

1990-91 oli Eepin kolmas kausi Kuopiossa ja se huipentui hopeamitaliin. KalPa oli runkosarjassa toinen, ja raumalaispakin kausi oli hyvä: runkosarjassa pisteet 14+14=28 ja pudotuspelien kahdeksassa ottelussa 3+4=7. Finaalissa TPS oli liian kova vastus voitoin 4-1.

Hopeakrapula vaivasi kaudella 1991-92. KalPan kapteeniksi noussut Hämäläinen paransi jälleen piste-ennätystään keräämällä tehot 12+21=33, mutta KalPa jäi playoffien ulkopuolelle. Merkillepantavaa kaudessa oli se, että vaikka Hämäläinen kuului junioriaikanaan nuorisomaajoukkueiden vakiokasvoihin, ensimmäiset A-maaottelunsa mies pelasi vasta kaudella 1991-92. Kausi huipentui Prahan MM-kisoissa, joissa monien mielestä "kaikkien aikojen huonoin" ja "hädintuskin sarjapaikkansa säilyttävä" maajoukkue voitti kaikkien yllätykseksi hopeaa.

1992-95 − kultaiset vuodet Jokereissa ja Leijonissa

Neljän Kuopion-kauden jälkeen oli edessä muutto Helsinkiin ja Jokereihin. Muutos näkyi myös ammatin kohdalla: entisestä opiskelijasta ja hanttihommien tekijästä tuli ensimmäistä kertaa urallaan ammattilaisjääkiekkoilija.

Jo ensimmäinen kausi Jokereissa toi henkilökohtaista menestystä: piste-ennätys meni uusiksi lukemilla 16+21=37 ja kauden jälkeen Eepi palkittiin SM-liigan parhaana puolustajana (Pekka Rautakallio -palkinto) sekä tehopörssin voittajana (Matti Keinonen -palkinto). Sen sijaan Jokerien kausi päättyi katkeraan tappioon Ässille jo puolivälierissä.

1993-94 toi raumalaisen palkintokaappiin läjäpäin mitaleja. Lillehammerin olympiakisoista oli tuomisina pronssia, Jokerien kausi päättyi kultajuhliin ja Eepin ensimmäiseen Suomen mestaruuteen, ja MM-kisat Italiassa päättyvät katkeraan finaalitappioon Kanadalle rangaistuslaukauskisassa. Hävitty MM-finaali onkin ainoa kerta, kun Erik Hämäläinen on murehtinut tappiota niin, ettei seuraavana yönä tullut uni silmään. Kauden päätösgaalassa Hämäläinen palkittiin vielä playoffien tehopelaajana.

Mitalimäärä kasvoi kolmella myös kauden 1994-95 aikana. Jokerit voitti Euroopan Cupin, ja SM-ligassa saaliina oli hopeaa, kun kevään yllättäjä TPS vie kullan suosikkien nenän edestä. Kausi huipentui lopulta Tukholman MM-kisoissa kultaan, kun Ruotsi kaatui kotikentällään 4-1.

1995-2002 − Tukholma, Rauma ja Langnau

Eepin ura jatkui seuraavan kolmen kauden ajan Ruotsin Elitserienissä. Tukholman AIK värväsi raumalaisen ja ojensi tälle pelipaidan numero 4; samalla numerolla Eepi pelasi myös historiallisessa MM-kisajoukkueessa. Mukana seurasi myös KalPasta ja Jokereista tuttu seurakaveri Juha Jokiharju, josta Eepi siirtohetkellä leikillisesti totesi: "Mä en varmaan pääse tuosta koskaan eroon..."

Sarjan passiivisen pelityylin vuoksi Hämäläisen tehopisteet putosivat rajusti SM-liigan aikaisista, mutta kokemusta kertyi roppakaupalla. Kaksi kautta Eepin vierellä puolusti Rikard Franzen, jonka raumalainen nostaa Jarmo Kuusiston ohella kautta aikojen parhaaksi pakkiparikseen.

Paluu Raumalle tapahtui kaudeksi 1998-99. Ottajia olisi ollut enemmänkin, mutta perhesyyt painoivat vaakaa Rauman suuntaan ja Lukossa oli sopivasti kapteenin ja kokeneen pelimiehen paikka avoinna kun Jarmo Kuusisto oli lopettanut SM-liigauransa edellisenä keväänä. Lukon kausi ei Timo Tuomen ja sittemmin Vasili Tihonovin valmennuksessa sujunut kummoisesti, mutta pakin paikalta Hämäläinen teki pisteet 13+10=23.

Kaudet 1999-2000 ja 2000-01 sujuivatkin sitten Vasili Tihonovin valmennuksessa kohtalaisen hyvin. Lukko oli keväällä 2000 runkosarjan neljäs, mutta putosi puolivälierissä Jokereille 3-1 vaikka voittikin ensimmäisen pelin kotonaan kapteeni Hämäläisen alivoimalla tekemällä läpiajomaalilla 1-0. Toinen Tihonovin täysi kausi Lukon peräsimessä toi runkosarjan kuudennen sijan, mutta tällöin Tappara oli parempi playoffeissa voitoin 3-0.

Vasili Tihonov houkutteli luottopakkinsa mukanaan Sveitsiin kaudeksi 2001-02. Seurana oli SC Langnau, jossa Eepi viihtyi vain yhden kauden ajan. Sveitsissä oli tuolloin kolmen ulkomaalaisen pelaajan kiintiö, ja Langnau päätti satsata seuraavaksi kaudeksi puolustuksen sijasta hyökkäykseen. Hämäläisellekin sopimusta tarjottiin, mutta kun ulkomaalaishyökkääjiä oli jo kolme, takeita vakituisesta pelipaikasta seura ei pystynyt antamaan. Hämäläinen päätti palata takaisin koti-Suomeen ja Lukon kapteeniksi.

2002-2008 − ennätysmies ja kotiseuransa luottopakki

Erik Hämäläinen tunnetaan kaukalon herrasmiehenä, mutta joskus hänelläkin keittää yli. Jotkut varmaan muistavat kevään 1995 playoffien joukkotappelun Jokerien ja TPS:n välillä, jossa Hämäläinen oli yhtenä osallistujana, mutta löytyy Eepin lähihistoriastakin ottelurangaistus ja sen tuoma pelikielto.

Loppiaisena 5.1.2003 pelattiin Äijänsuolla peli Lukko-HPK, ja pelin tuoksinassa linjatuomari Juha Kautto tarttui Hämäläisen paidasta kiinni estääkseen tätä käymästä HPK:n Jyrki Louhen kimppuun. Hämäläinen puolestaan tönäisi linjatuomaria, riuhtaisi itsensä vapaaksi ja ryntäsi estämään HPK:n hyökkäystä. Tilanteesta tuomittiin Hämäläiselle ottelurangaistus ja kaiken kaikkiaan kolmen ottelun pelikielto. Hämäläinen ei sen kummemmin tekoaan puolustellut, totesi tehneensä väärin ja kärsi mukisematta tuomionsa.

Kaudella 2003-04 Lukko ajautui kriisiin ja vaihtoi valmentajaa. Jukka Rautakorpi korvasi Ismo Lehkosen, mutta Hämäläisen otteisiin tällä ei suurempaa vaikutusta ollut. Tuloksena kelpo pisteet 11+15=26.

2004-05 sujui Hämäläiseltä hieman mollivoittoisemmin kuin aiemmat kaudet. Eepi ylitti 800 pelin rajan ja peliaika väheni Rautakorven alaisuudessa aiemmasta huomattavasti, mutta pudotuspeleissä Eepi nousi jälleen omalle tasolleen. Silti kausi 2004-05 oli ainoa, jonka jälkeen Hämäläinen on miettinyt vakavasti lopettamista.

2005-06 oli taas mollivoittoisampi kausi Lukolta, mutta Eepi pelasi edelleen tasaisesti illasta toiseen sen kummemmin pettämättä, mutta selvää oli että enää Eepi ei samalla tavalla dominoi alakertaa kuin pari kautta takaperin.

Eepin oli kuitenkin helppo jatkaa uraansa kaudelle 2006-07, sillä edellisen kauden kaltaiseen floppiin hän ei pitkää uraansa halunnut lopettaa. 900 pelin raja meni rikki Helsingissa HIFK:n vieraana, ja lähestyvästä 1000 pelin rajasta Eepi totesi syksyllä 2006 seuraavaa:

- Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, niin voisin ehkä lähteä spekuloimaan esimerkiksi tuhannen ottelun rajapyykin rikkomisella. Nyt voin sanoa ainoastaan sen, että tuntuu kaukaiselta, mutta ei kuitenkaan täysin mahdottomalta.

Se kaukaisuus on tänään totta.

» Lähetä palautetta toimitukselle