SM-liigan ja Jääkiekkoliiton välisen uuden yhteistyösopimuksen sävelet ovat selvät. Liiganousua ei haluta tehdä turhan helpoksi. Itse asiassa se on tehty käytännössä mahdottomaksi.
Liiganousijan on lunastettava putoajan omistuksesta liigaosake. Hintaa ei kerrota julkisuuteen, mutta Ilta-Sanomat arvioi tuoreeltaan, että liigaosakkeen arvo olisi noin 1,7 miljoonaa euroa.
Rahamäärä on mieletön pienelle suomalaiselle jääkiekkoseuralle. Vaikka Ilta-Sanomien arviossa olisi puolet ilmaa, summa olisi silti samaa luokkaa kuin nousijaseuran tarvitsema pelaajabudjetti. Sellaista rahamäärää ei TuTo kaiva Reijo Paksalin takataskusta tai Juhani Tamminen saa puhelahjoillaan Vaasan elinkeinoelämältä.
| style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,, |
Ja vaikka rahat järjestyisivät, kuvio olisi silti kestämätön. Piskuinen liiganousija hassaisi valtaosan rahoistaan SM-liigaosakkeeseen ja lähtisi liigaan taistelemaan yhtä köykäisellä arsenaalilla kuin Cajanderin varustamat sotilaat talvisotaan. Mestikseen pudonnut seura puolestaan saisi osakkeenmyynnistä sellaisen pesämunan, että muut kakkossarjan vastustajat olisivat rääpälemäisiä lilliputteja sen rinnalla.
Valekarsintojen aikana myös SM-liigan uusi playout-systeemi on läpeensä irvokas viritys. Sarjataulukon neljä heikointa mittelevät lämpimikseen toisiaan vastaan ratkaistakseen, kuka lähtee lämpimikseen pelaamaan Mestis-mestaria vastaan. Kiinnostaa pelaajia varmasti yhtä paljon kuin katsojia.
Tosissani halusin vielä vähän aikaa sitten uskoa, että tulossa ovat jokseenkin rehelliset karsinnat. Mutta yllätys tämä ei ole. Suurista päätöksistä vastaa liigahallitus, jossa istuu edustajia useista putoamispeikkoa säikkyvistä seuroista. Niiden ääntä ei tukahduteta ilman riittävän vahvaa vastarintaa.
Alkaa näyttää entistä selvemmältä, että liigan joukkuemäärää pitäisi supistaa kahdella, jotta rehelliset karsinnat voisivat toteutua. Neljäntoista seuran suljettu piiri on saanut määrätä omat sääntönsä jo riittävän pitkään. Kun liiga- ja Mestis-joukkueiden voimasuhde-erot ovat nykyisellä mallilla, terveellä liigaseuralla ei pitäisi olla pelkoa putoamispeikosta. Uskallusta urheilullisen sarjajärjestelmän toteuttamiseen ei kuitenkaan ole.
Kyynisesti katsoen SM-liiga voi tehdä mitä tykkää, mutta Jääkiekkoliiton pitäisi aina kantaa vastuunsa maan kiekkokehityksestä. Toiveikkaissa päiväunissa voisi haaveilla, että liitto subventoisi nousijaseuraa edullisella lainapaketilla, sillä halutessaan liitto varmasti pystyisi siihen. Taitaa kuitenkin jäädä haaveiluksi.
Sääliksi käy näivettyviä Mestis-paikkakuntia. Siellä kiekkoillaan taas pitkälle tulevaisuuteen vailla selkeitä tavoitteita, sillä sellaiseksi ei lasketa epärealistista varainhankintaurakkaa. Tässä maassa jääkiekkoihmisten hakut ovat harvoin osuneet pulppuaviin kultasuoniin.
Kirjoittaja on Jatkoajan päätoimittaja, joka on Lahden reippaiden pelikaanien vanavedessä kokenut suuria elämyksiä liigassa, karsinnoissa ja divaripeleissä.