Sanotaan, että pudotuspelit ovat oma maailmansa. Toki, jo pelkästään sen vuoksi, että pelataan vain ja ainoastaan voitosta. Millään muulla, kuin tuloksella ei ole väliä. On aivan sama häviääkö yhdellä vai kymmenellä maalilla, koska kukaan ei muistele ja vertaile maalieroja ottelusarjan jälkeen. Jatkoaikatappiokaan ei ole enää ”ihan kiva” suoritus, kuten se runkosarjassa saattoi olla.
- Kyllä voidaan sanoa niiden olevan oma maailmansa. Vaikka jokaiseen runkosarjankin otteluun pyritään totta kai valmistautumaan henkisesti hyvin, niin kyllä sitä
henkistä hurmosta joutuu joskus marraskuun lopun synkkänä tiistai-iltana kaivamaan syvemmältä kuin pleijareissa, Miska Kangasniemi kertoo.
- Se, miksi pleijarit ovat oma maailmansa, joissa esiintyy
pientä ekstrakeskittymistä ja latausta tulee siitä, että panokset ovat vieläkin enemmän jollain tavalla "käsin kosketeltavissa". Ottelusarjan häviäjän pelit ovat
ohi, Kangasniemi jatkaa.
Pohjois-Amerikassa joitain vuosia sitten pudotuspeleihin matkalla olleet joukkueet hankkivat siirtorajan kynnyksellä kokeneita pelaajia ratkaisemaan tiukkoja pelejä. Nykyinen palkkakatto on hillinnyt kaupankäyntiä, joten suuria tähtiä ei enää siirry vanhaan malliin. Silti kokeneita joukkuepelaajia ja pudotuspeleissä normaalisti parhaimmilleen yltäviä pelaajia siirtyi tänäkin vuonna jonkin verran. Siinä mielessä ajatellen puheet pudotuspelikokemuksen merkityksestä eivät varmasti ole täysin tuulesta temmattuja.
Kotoisessa SM-liigassa vastaavaa toimintaa ei harrasteta samassa määrin. Aivan sarjan terävimmän kärjen joukkueet hankkivat muutamia nimiä tuomaan lisää syvyyttä miehistöön ja kokemusta kovien liigojen runkosarjan jälkeisistä koitoksista. Ensimmäisenä tulevat mieleen Jokereiden Matt Hussey, kuuden AHL-kauden ja 33 pudotuspeliottelun kokemuksella, sekä Kärppien Kari Haakana, joka on merkkauttanut nimensä pöytäkirjaan peräti neljän eri sarjan jatkopeleissä.
- Kokemuksesta ei varmasti koskaan ole haittaa, mutta ei sen puute vielä mitään ratkaise. Kokematonkin joukkue on saattanut kauden aikana hitsautua niin tiiviiksi,
että voi sieltä ammentaa henkisiä voimavaroja tiukan paikan tullen. Jonkinlaista henkistä pääomaahan se kokemus on. Ottelusarjojen alun tärkeys varmasti korostuu kokemattomilla joukkueilla, Kangasniemi pohtii.
Paljon kokemusta alemmilta sarjatasoilta
JYPissä tilanne on kokemuksen suhteen melko toisenlainen. Ainoat aikuisten SM-kultaa voittaneet edustavat takalinjoja. Kokenut Kangasniemi voitti Suomen mestaruuden juuri Tapparassa kaudella 2002-03. Täsmähankintoja ei tehty kauden aikana lukuun ottamatta kakkosmaalivahdiksi tullutta Jaakko Suomalaista, joka samassa luukkuvahdin roolissa nappasi kirkkaimman mitalin Kärpissä viime kauden päätteeksi.
Kangasniemen 47 SM-liigan pudotuspeliottelua ovat aivan omassa kastissaan, kun verrataan muuhun JYP-joukkueeseen. Lähimmäksi pääsee Ville Mäntymaa, jolle on merkitty 20 ottelua. Kymmeneen tai useampaan peliin pääsevät heidän lisäkseen ainoastaan Jarkko Immonen, Antti Virtanen, Tuomas Mikkonen ja Suomalainen. Merkillisin tilasto on Tuomas Pihlmanilla, joka on pelannut yli 500 peliä SM-liigan ja AHL:n runkosarjassa, mutta vain yhden ainoan pudotuspeliottelun. Pihlmanin tilastoa selittävät osaltaan hänen useamman kauden vierailunsa New Jersey Devilsin farmijoukkueissa, jotka melko heikon tasonsa vuoksi lopettivat kautensa aina runkosarjaan.
Immosella ja Dwight Helmisellä on kokemusta AHL:n pudotuspeleistä, vieläpä varsin hyvillä henkilökohtaisilla pisteillä, vaikka joukkueen mukana suurta pottia ei tullutkaan. Silti JYPin pudotuspelikokemus Tapparaan verrattuna on vähäistä. Pelkästään SM-liigassa pelattuja otteluita tarkastelemalla JYPin koko joukkueelle pelit yhteen laskettuna on kertynyt 192 pudotuspeliottelua. Vertailun vuoksi Tapparan Janne Ojanen on jo yksinään pelannut 97 ottelua.
JYPistä löytyy kyllä alemmilta sarjatasoilta menestystä saavuttaneita pelaajia. Useat Jukuri-taustaiset pelaajat ovat juhlineet Mestiksen mestaruutta. A-nuorten Suomen mestaruuksia keränneitä on useita. Mikkonen ja Lars Helminen voittivat ECHL:n mestaruuden viime kauden päätteeksi.
Tästä huolimatta kokemusetu on selkeästi Tapparan puolella. Tamperelaisilta löytyy useita pelaajia, jotka ovat tottuneet voittamaan ja menestymään tiukassa paikassa. JYPin leirissä tätä vielä opetellaan, ja kokeneilla pelaajilla on myös oma roolinsa tilanteen helpottamisessa.
- Ainahan jännitystä voi pienillä "heitoilla" yrittää vähän keventää. Voi myös muistuttaa siitä, että yhdessähän tässä veneessä ollaan eikä kenenkään tarvitse kantaa itsekseen liian suurta henkistä kuormaa.
- Pitää ajatella, että samasta pelistä tässä on edelleen kysymys. Mitään muuta ei voi tehdä kuin parhaansa, sen pitäisi aina riittää, Kangasniemi tietää.
Henkinen vahvuus tärkeää
Päävalmentaja Risto Dufvan aikaisemmat meriitit Jukureiden peräsimestä osoittavat, että hänellä on kyky saada joukkue parhaimpaan iskuunsa juuri kauden tärkeimmillä hetkillä. Nyt tämä sama ilmiö pitäisi saada toistumaan myös SM-liigassa. Vaikka kokemusta ei olekaan liikaa, niin JYPistä löytyy pelaajia, jotka pelityyliltään sopivat pudotuspelipelaajiksi. Juha-Pekka Hytönen ei varmasti hyydy, oli paikka mikä tahansa. Tuomas Vänttinen on pelannut vain yhden pudotuspelisarjan SaiPan paidassa, mutta hän oli juuri tuolloin kauden parhaassa iskussaan pelaten yli piste per peli tahdilla.
Duunariosaston suorittamiseen JYP tuskin kaatuu. Isoin haaste onkin saada niin sanottu ratkaisijaosasto pelaamaan omalla tasollaan myös pudotuspeleissä. Tommi Hannuksella ja Ilari Filppulalla on potentiaalia olla ratkaisijoita, mikäli he pääsevät tärkeillä hetkillä vireeseen. Maalivahti Pekka Tuokkola voitti Tapparan A-nuorissa kultaa kaudella 2003-04, kun kirvesrinnat kaatoivat juuri JYPin. Tuolloin Tuokkola oli joukkueensa tuki ja turva finaaleissa. Tällä kaudella lupaava torjuja osoitti kykynsä ja osaamisensa SM-liigan runkosarjassa. Nyt nuorukaisen kylmäpäisyys punnitaan toden teolla, kun pelataan ainoastaan voitosta aikuisten tasolla.
- Hyvän pudotuspelipelaajan on oltava armoton taistelija, soturi. Peli kuitenkin aina kovenee, ja siellä pärjäävät sekä fyysisesti että henkisesti kovat pelaajat, Kangasniemi miettii.
- Panokset ovat kovat, joten pitää myös pystyä käsittelemään paineita. Lisäksi pelejä pelataan paljon lyhyellä aikajänteellä, joten hyvä pudotuspelipelaaja on myös hyvässä fyysisessä kunnossa. Ja tietysti tulee olla armoton halu saavuttaa mainetta ja mammonaa. Myös pudotuspelien ensikertalainen voi olla erinomainen pudotuspelipelaaja, Kangasniemi sanoo.
JYPin kannalta hyvänä puolena voidaan pitää, että urheilussa tulevaisuutta harvemmin on määrätty vanhojen tilastojen perusteella. Vaikka statistiikka ei olekaan jyväskyläläisten puolella, niin vaakaa voidaan tasoittaa omalla tekemisellä. Nähtäväksi jääkin, kuinka suuri merkitys vanhoilla asioilla on. Tämän pitäisi olla selvää viimeistään pääsiäisen tienoissa.
