Ennakkoasetelmissa on spekuloitu kärkkäästi Pekka Tuokkolan potentiaalia pysäyttää kiekkoja JYPin maalilla ja tehty vertailuja Tapparan mestaruuden torjuneeseen Mika Lehtoon. Tosiasiassa jyväskyläläiset tiedostivat mahdollisen maalivahtiongelman jo hyvissä ajoin hankkimalla toiseksi veskariksi Kärpissä hyviä otteita esittäneen Jaakko Suomalaisen. Kaksi nuorta ja nälkäistä veskaria kilpailemassa peliajasta, ei huono asetelma. Tapparassa sitä vastoin pelataan kovilla panoksilla: jos Lehto joutuu poistumaan luukulta, kuka heitetään tuleen?
”Tommi Nikkilä ei pelannut”
Katsotaanpa hieman tilastoja: Nikkilä on pelannut kuluneen kauden aikana täydet minuutit ainoastaan 11 ottelussa. Harjoituspeleissä ja runkosarjan alussa hän sai tasaisesti vastuuta. Syyskuun saldoksi tuli neljä ottelua kahdeksasta: yksi jatkoaikavoitto ja yhdet menestyksekkäästi torjutut rankkarit.
Lokakuussa ilmeisesti tapahtui jotain, sillä Nikkilä pelasi vain kaksi ottelua kymmenestä, molemmat kuun lopussa, mutta molemmista siltikin voitto varsinaisen peliajan jälkeen. Marraskuussa pataan tulikin sitten jo huolella: kolme ottelua kymmenestä mahdollisesta, joista kaikki päättyivät tappioon. Sen jälkeen hän on pelannut vain kaksi peliä ja ollut yhdessä rangaistuslaukauskisassa mukana.
Niin, ja se kauden ensimmäinen nollapeli SaiPaa vastaan helmikuun lopussa oli samalla myös Nikkilän ensimmäinen voitto varsinaisella peliajalla. Nikkilä on ollut kaksi kertaa poissa kokoonpanosta, kun taas virkaveli Lehto on ollut jokaisessa pelissä mukana joko maalilla tai luukkuvahtina.
Vastuu Lehdon harteille
Ei tarvitse olla meedio tajutakseen, että Nikkilän kausi on ollut todella rikkonainen. Tapparan päävalmentaja Rauli Urama kertoi runkosarjan viimeisen kotiottelun jälkeen, että miehen siviilielämässä on tapahtunut jotakin ikävää. Käytännössä tämä voi tarkoittaa lähes mitä tahansa inhimillistä tragediaa, vain mielikuvitus on rajana.
Sen sijaan Lehdon kausi joulukuusta aina runkosarjan loppuun on ollut menestyksekäs. Kuuman maalivahdin vaihtaminen luukulta olisi herättänyt vähintäänkin kysymysmerkkejä kannattajissa. Siltikään ei voi välttyä tunteelta, että olisiko valmennusjohdon pitänyt siltikin ajatella nenäänsä pidemmälle, sillä nyt koko kauden huipennus pelataan yhden kortin, Mika Lehdon, varaan.
Lehto on kantanut torjuntavastuuta 45 ottelussa, ja vaikka kausi kokonaisuudessaan on ollut kiitettävä suoritus, aivan ilmiömäisiin koppeihin hän on venynyt vain hetkittäin. Lehto on luotettava perustorjuja, mutta Tapparan voittoja ei voi yksistään laskea hänen ansioikseen. Pikemminkin kurinalainen peluutus ja maalivahdin yhteistoiminta puolustuksen kanssa on ollut Tapparan kulmakiviä menestyksen tiellä. Jos Lehto loukkaantuisi, puskista tulevan ja akuutista peliaikapulasta kärsineen veskarin istuttaminen tähän sapluunaan ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys.
Mitä sitten olisi voitu tehdä toisin? Kun Nikkilän siviilielämän tilanne oli selvillä, maalivahtiosastolle olisi pitänyt selkeästi lähteä hakemaan laajuutta ja vaihtoehtoja. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut vastuun antamista rohkeasti A-junioreissa pelaavalle lahjakkaalle Harri Säterille. Nuoret veskarit ovat osoittaneet tälläkin kaudella kylmähermoisuutensa ja paineensietokykynsä. KalPan Mika Järvisen ja HIFK:n Jani Niemisen tuntevat suunnilleen kaikki jääkiekkoa aktiivisesti seuraavat ihmiset.
Säterin kohdalla tilanne on kuitenkin se, että hän on ollut luukkuvahtina tasan yhdessä ottelussa, 27. lokakuuta. Sellaisella SM-liigakokemuksella ei välttämättä lennetä kovin pitkälle pudotuspelien testosteronihöyryisessä ilmapiirissä, kun joka pelissä pitäisi venyä huippusuorituksiin.
Tällä kertaa päädyttiin kuitenkin pitämään Nikkilä penkillä ja Lehto jäällä, eikä sitä faktaa voi enää korjata. Tiukat tilanteet vaativat tiukkoja ratkaisuja. Toivottavasti Tapparan valmennusjohto on valmis kantamaan vastuunsa, jos sellaiseen tilanteeseen joudutaan.
