Suurin ja kaunein lähti

LIIGA / Haastattelu
Se päätös oli juuri niin kaunis kun vain hävityn pudotuspelisarjan jälkeen voi olla. Liian moni hieno kiekkoilija on sulkenut jäähallin oven viimeisen kerran katkerana ja unohdettuna. Ei Raimo Helminen.

Suomalainen jääkiekkoilu menetti Hakametsän perjantai-illassa yhden suurimmista. Kuudet olympiakisat ja 26 vuotta miesten tasolla pelanneen Raimo Helmisen ura sai juuri niin tyylikkään päätöksen kuin vain voi saada.

Kärppien piti olla suvereeni ottelusarjassa, sen piti olla suvereeni Hakametsän kuudennessa kamppailussa. Mutta Ilves laittoi kampoihin, Raimo Helminen laittoi kampoihin.

Se tapa millä Helminen lopetti uransa, oli lähes täydellinen. Monta kertaa on Tampereella ja muissakin kaupungeissa nähty hienon uran loppuvan surullisesti. Surullinen se päätös oli Helmisellekin. Itse Maestro oli tippa linssissä, kun hän yleisön huutaessa miehen nimeä tuli yksin takaisin jäälle, kiersi hallia ja otti yleisönsä. Moni muukin oli yhtä liikuttuneessa tilassa.

Tyyli ei petä

Kentällä Helminen oli viimeisessä ottelussaan liki yhtä hyvä kuin parhaina päivinään. Vaikka runkosarjassa Ilveksen tehomiehinä häärivät toiset pelaajat, oli nimenomaan pudotuspeleissä Helminen joukkueensa paras pelaaja. Se päättäväisyys ja rauhallisuus pitivät Ilveksen taistelua yllä.

Katsomoon asti näki, miten Helminen oli päättänyt, ettei ura lopu varsinaisen peliajan jälkeen. Raipemainen kiekon alueelle tuonti ja kun mikään muu ei näyttänyt onnistuvan, Helminen viritti lämärin. Sen jatkotilanteesta Mike Bishai tasoitti ottelun ja vei Ilveksen jatkoajalle.

– Olin siinä vähän ihmeissäni, että mitä tapahtuu, Helminen kertoi ottelun jälkeen yleisön reaktioista.

Kaiken Raimo Helmisestä kertoo se, että päävalmentaja Sakari Pietilän mukaan veteraani pelasi viimeisen ottelunsa loukkaantuneena. Helminen itse, tuttuun tyyliinsä, vähättelee asiaa.

– Pietilä puhuu paskaa. Olen terve kuin pukki.

Mikään ei kaduta

Koivistonkylän kentältä alkanut ura on saanut päätöksen. Helminen ehti pelata miesten tasolla jääkiekkoa yli neljännesvuosisadan. Hakametsän jäähallista alkanut ura päättyi siihen samaan halliin. Samassa paidassa.

Vuosien varrelle on mahtunut paljon. Ikävinä asioina muun muassa selkävaivat ja Ilveksen ajoittaiset rämpimiset. Sekaan mahtuu myös paljon hyvää. Suomen mestaruus, kaksi Ruotsin mestaruutta ja maailmanmestaruus.

– Mikään ei kaduta. Paljon olen tältä lajilta saanut ja olen kai osuuteni ottanut.

– Ei tällaisen ottelun jälkeen osaa oikein sanoa mitään. Oli hienoa, miten joukkue taisteli ja oli hienoa olla siinä mukana.

”Kaikkien aikojen paras”

Raimo Helmisen uraa on tämän kevään aikana kelattu useampaan kertaan. On muisteltu vuosia Ruotsissa, on muisteltu maailmanmestaruutta, visiittiä NHL:ään ja tietysti aikaa Ilveksessä.

On puhuttu myös niistä ikävistä asioista, verosotkuista ja lukuisista loukkaantumisista. Nyt muistellaan jo nauraen sitä hetkeä, kun Helminen sai SM-liigan yhden ottelun jäähyennätyksen kimmastuttuaan muutama vuosi takaperin päätuomari Jyri Rönnille.

Vähemmän on kuitenkin puhuttu siitä millainen Raipe on pelaajana. Uransa alkuvuosina Helminen oli, totta kai, pelintekijä, mutta useimmiten myös pelin ratkaisija. Rannelaukaus oli kova ja tarkka, asia, joka nuoremmalta sukupolvelta on jäänyt unholaan lähes täysin.

Vierashalleissa Helmistä pilkattiin hitaaksi, mutta todellisuudessa Helminen oli nopeampi kuin monet osasivat kuvitellakaan. Aika moni puolustajia vielä viime vuosina joutui toteamaan tämän faktan karusti.

Ennen kaikkea Raipe oli kameleontti. Pelinrakentajasta tuli uran loppuvaiheessa luotettava alivoimien tappaja, erikoistilanteiden luottomies, jonka valmentaja kuin valmentaja uskalsi pistää jäälle viimeisellä minuutilla. Tarvittiin sitten voiton varmistajaa tai tasapeliin kirittäjää.

– Raipe on kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkoilija. Sydämestä ottaa, kun tajuaa, että ura on ohi, kuvaili tuntojaan Kärppien hyökkääjä Hannes Hyvönen.

Voiko sitä paremmin tiivistää?

Testamentti

Raimo Helminen on yhtä kuin Tampereen Ilves. Tuskin yksikään suomalainen jääkiekkoilija on samalla tavalla identifioitunut yhteen ja samaan joukkueeseen kuin Helminen Ilvekseen.

Helmisen lopettaessa loppuu myös pala Ilvestä. Vuosikaudet Raipe lähes yksin kannatteli joukkuetta runkosarjassa ja viimeisinäkin vuosinaan hän nousi aina pudotuspeleissä siihen johtajan rooliin, kun kenestäkään muusta ei ollut vastuun kantajaksi.

Siksi Ilveksessä koittaa nyt uudet ajat. Helminen lopettaa mielestään hyvään aikaan.

– Taakse jää hyvä Ilves. Taisteleva Ilves. Jos se taistelee joka vuosi samalla tavalla kuin nyt, sen pitäisi pärjätä jatkossa, Maestro jakaa viimeiset ohjeet.

Lehdistöllä on kiire ja deadlinet painavat päälle. Kameramiehet sulkevat laitteensa, nauhurit napsahtavat kiinni, mutta kukaan ei lähde pois. Kaikki jäävät katsomaan, kun Helminen poistuu Ilveksen pukusuojaan varusteet päällä. Viimeisen kerran.

Kuuntele Raipen jäähyväiset



Voit myös ladata äänitiedoston tästä linkistä

» Lähetä palautetta toimitukselle