Oululaisjoukkueen pitkästä alasarjataipaleesta huolimatta tämän kevään välieräpari Tappara-Kärpät alkaa olla jo tuttua kauraa pudotuspeleissä. Pudotuspelejä on SM-liigassa pelattu sen käynnistämisestä, eli vuodesta 1975 lähtien.
Kärpät ja Tappara on pudotuspeleissä kohdanneet yhteensä viisi kertaa, kertaalleen puolivälierissä, kertaalleen välierissä ja peräti kolmesti finaaleissa. Lisäksi joukkueet ovat kertaalleen kohdanneet liigakarsinnoissa.
Näissä sarjoissa Tappara on ollut niskan päällä, sillä oululaiset ovat voittaneet vain kahdesti. Finaaleissa 1981 ja puolivälierissä 2005.
Nöyryytyksestä voimaa
Keväällä 1981 Tapparaa luotsasi nuori ja lupaava valmentaja nimeltään Rauno Korpi. Toista kauttaan päävalmentajana toimineen ”Ranen” johdolla kirvesrinnat jyräsivät runkosarjan voittoon ja finaaleihin voittaen välierissä HIFK:n puhtaasti 3-0.
Oulussa oli tuolloin kasassa nuori ja lupaava joukkue, jossa pelasivat muun muassa nuori Kari Jalonen sekä tulevaisuuden NHL-tähti Reijo Ruotsalainen. ”Reksan” puolustajan paikalta takomasta 51 runkosarjapisteestä huolimatta oululaiset joutuivat aloittamaan pudotuspelinsä sen ajan säälipleijareista, eli puolivälieristä. Se voitti tuolloin Ilveksen puhtaasti 2-0 ja välierissä TPS:n viiden ottelun jälkeen 2-3.
Ottelusarjan ratkaisuksi muodostui tilanteessa 1-1 Tampereella pelattu kolmas osaottelu. Tuon Tappara voitti 13-2 ja kaikki näytti siltä, että kirvesrinnat marssivat kohti Kanada-maljaa.
Toisin kävi. Kärpät sisuuntui tuosta tappiosta ja tasoitti ottelusarjan kotonaan. Päätösottelussa Tampereella ratkaisu nähtiin jo toisessa erässä. Kari Suoraniemi teki ylivoimalla Kärppien kolmannen osuman, joka siirsi Kärpät ensimmäistä kertaa johtoon ja lopulta oululaiset veivät mestaruuden lukemin 5-2 ja otteluvoitoin 3-2.
Kärppien voiton takuuhahmona oli muuan Kari Jalonen, joka neljännessä Oulun ottelussa tehtaili tehot 2+2 ja ratkaisevassa finaalissa antoi kolme maalisyöttöä.
Revanssit
Korpi jätti Tapparan vuotta myöhemmin, mutta palasi kirvesrintojen päävalmentajaksi kaudeksi 1984-1985. Ja vastassa välierissä oli jälleen Kärpät.
Yhden mestaruuden jo voittanut ja liiton palveluksessa piipahtanut Korpi ei enää jättänyt mitään sattuman varaan. Kärpät oli Tapparalle kuin suupala matkalla kohti finaaleja. Otteluvoitot 3-0 ja yhteismaalit 17-5 kertovat paljon. NHL:stä palannut maalivahti Markus Mattsson ja oululaisia vastaan seitsemän tehopistettä (5+2) viimeistellyt Timo Susi olivat sarjan ykkösnimiä.
Seuraavana keväänä Pentti Matikaisen luotsaama oululaisjoukkue eteni aina finaaliin asti, jossa se vastaansa hallitsevan mestarin Tapparan. Finaalit pelattiin ensimmäisen kerran paras seitsemästä periaatteella, mutta se ei paljoa oululaisia lohduttanut.
Runkosarjan voittaneella Kärpillä oli sarjassa kotietu, mutta se ei paljoa auttanut. Oululaiset voittivat vain sarjan kolmannen kohtaamisen Raksilassa. Muutoin voimiensa tunnoissa ollut 80-luvun dynastia-Tappara jyräsi ja varmisti itselleen toisen peräkkäisen mestaruuden.
Hannu ”Häpä” Oksanen ja nykyään Tapparan valmennusryhmään kuuluva Pauli Järvinen tekivät molemmat pudotuspeleissä hattutempun. Muuan 19-vuotias Janne Ojanen tehtaili ottelusarjassa tehot 2+1. Hän jäi myös kiekkohistoriaan syöttämällä tuon finaalisarjan voitto-osumaksi jääneen 0-3-maalin viidennessä finaalissa Oulussa. Maalintekijänä ajassa 20.58 oli muuan Teppo Numminen ja toisena syöttäjänä Timo Susi.
Karsinnoissa kohdattiin
Tappara ja Kärpät kohtasivat seuraavan kerran ratkaisuotteluissa keväällä 1992. Tuolloin Kärpät oli jo korpivaelluksella 1. divisioonassa eikä Tapparankaan kausi ollut kovin ruusuinen.
Edellisen vuosikymmenen kultavalmentajan Rauno Korven tähti oli hiipunut ja Korpi saikin potkut kesken kauden. Tilalle tuli 70-luvun mestarivalmentaja, toimitusjohtaja Kalevi Numminen, joka teki tilaa loppukaudeksi Pertti Hasaselle.
Pasi Mustosen luotsaama Kärpät oli puolestaan kovaa vauhtia nousemassa takaisin liigakartalle. Liigahistoriansa huonoimman kauden pelannut Tappara näytti kuitenkin oululaisille kaapin paikan.
Oululaiset voittivat ainoastaan sarjan toisen ottelun Raksilassa numeroin 8-4. Kaikki muut sarjan ottelut kirjattiin oranssihousuisen joukkueen nimiin. Oululaisille jäi jossiteltavaa, kun tshekkoslovakialainen huippuhyökkääjä Vladimir Kames loukkaantui kesken ottelusarjan. Hän ehti kuitenkin karsinnoissa tehdä kolmessa ottelussa tehot 2+3.
Tapparan ykköstykki oli Kamesin maamies Jiri Kucera, joka teki neljässä ottelussa 4+4. Häntä säesti pitkän ja maineikkaan uransa viimeistä kauttaan pelannut Timo Susi, joka jäi eläkkeelle tehtyään viisi maalia ja annettuaan kaksi syöttöpistettä. Janne Ojanen pääsi samaan yhteislukemaan, hänen tehonsa olivat 4+3.
Uuteen nousuun
Kärppien korpivaellus päättyi keväällä 2000 ja samoihin aikoihin alkoi myös Tapparan nousu kohti kotimaisen kiekon kärkikahinoita.
Keväällä 2003 joukkueet kohtasivat jälleen pudotuspeleissä, tällä kertaa finaaleissa, jotka pelattiin paras viidestä-menetelmällä.
Jukka Rautakorven valmennuksessa Tappara oli hävinnyt finaalit kahtena edellisenä keväänä ja kolmas kerta toden sanoi. Kärppien joukkue oli nuori ja kokematon, eikä se pystynyt pyristelemään leveämmällä materiaalilla ja paremmalla pelitavalla jyrännenelle rutinoituneelle Tapparalle.
Tamperelaiset näyttivät kaapin paikan jo ensimmäisessä finaalissa, kun tshekkipakki Jiri Marusak ampui finaalihistorian nopeimman avausosuman vain 15 sekuntia ottelun aloituksen jälkeen. Kärpät tuli kuitenkin tasoihin Jussi Jokisen osumalla ja jatkoajalla tarvittiin Esa Pirnes ratkaisemaan ottelun ajassa 68.54.
Toisen ottelun Tampereella Tappara vei nimiinsä puhtaasti 3-0. Mika Lehto maalillaan pelasi nollapelin ja maaleista vastasivat Tom Bissett, Jussi Tarvainen ja jälleen osunut Pirnes.
Kärpät ei kuitenkaan luovuttaneet. Kolmannessa ottelussa puolustaja Lasse Kukkonen teki maalin ja antoi yhden syöttöpisteen, mutta Marko Mäkisen jo toisen erän puolivälissä tulleen 3-3-tasoitusmaalin turvin mentiin jatkoajalle.
Jatkoajalla tarvittiin jälleen oululaislähtöistä Pirnestä. Pelikello näytti jo SM-liigahistorian pisintä finaaliottelua, kun Jaakko Uhlbäck syötti rystyllä kiekon kulmasta keskelle, josta Pirnes ampui suoraan syötöstä kiekon ohi Niklas Bäckströmin. Kellot pysähtyivät aikaan 103.39 ja Tappara oli voittanut seurahistoriansa 12. Suomen mestaruuden.
Niiralan kuopassa
Se finaalisarja muutti joukkueiden suuntaa. Sisuuntunut Kärpät voitti seuraavalla kaudella seurahistoriansa toisen Suomen mestaruuden ja oli puolustava mestari, kun joukkueet kohtasivat puolivälierissä keväällä 2005.
Kausi oli NHL-työsulkuineen varsin poikkeuksellinen, sillä liigassa vilisi tukku normaalia kovatasoisempia pelimiehiä.
Kari Heikkilä oli jättänyt Kärppien päävalmentajan tehtävät seuran entiselle huippuhyökkääjälle Kari Jaloselle, jonka johdolla oululaiset olivat rynnistäneet ylivoimaiseen runkosarjan voittoon.
Pohjoisen tuulen tehomiehinä häärivät tuona keväänä muun muassa Jussi Jokinen ja Eero Somervuori, jotka molemmat sijoittuivat runkosarjan pistepörssissä 15 parhaan joukkoon.
Tappara puolestaan aloitti kautensa Mika Saarisen komennuksessa. Nega-Mika sai kuitenkin väistyä kesken kauden ja päävalmentajan paikkaa ryhtyi väliaikaisesti hoitamaan kakkosvalmentaja Mikko Saarinen.
Saarinen ehti luotsata Tapparaa viiden ottelun ajan, kunnes vastuupaikan otti kolmannen kerran hätäavuksi kutsuttu Kaj Matalamäki, joka oli siinä kohtaa jo täysin ulkona 2000-luvun jääkiekosta. Joukkueen ensi-esittelyn yhteydessä hän erehtyi luulemaan erästä kirvesrintojen puolustajaa joukkueen huoltajaksi. Tämä puolustaja pelaa tänäkin päivänä SM-liigassa.
Kovin ruusuisesti ei alkanut taival pudotuspeleissäkään. Ennen ensimmäistä ottelua Matalamäki psyykkasi joukkuetta sanoin: ”Täällä Niiralan kuopassa on ennenkin voitettu”. Pelaajilla oli naurussa pitelemistä, kun ottelu kuitenkin pelattiin edelleen Raksilassa eikä Niiralan monttuna tunnetussa Kuopion jäähallissa.
Hallitsevan mestarin varmuudella Kärpät voitti kuitenkin kaksi ensimmäistä ottelua. Kaikkien yllätykseksi Tappara voitti kuitenkin kolmannen ottelun Raksilassa 0-1, maalintekijänä kunnostautui Mikko Myllykoski, syöttäjinä Timo Vertala ja Janne Ojanen.
Kärpät kuitenkin ryhdistäytyi tappion jälkeen ja vei kaksi viimeistä ottelua nimiinsä selvin numeroin 5-1 ja 6-2. Oululaisten tehomies sarjassa oli 4+1 tehot viimeistellyt Petr Tenkrat, Tapparalta kunnostuivat kaksi pistettä mieheen tehneet Ville Nieminen (1+1), Sami Venäläinen (1+1) ja Pasi Puistola (0+2).
Ojasella eniten kokemusta
Kaiken kaikkiaan joukkueet ovat kohdanneet pudotuspeleissä siis viisi kertaa ja lisäksi kertaalleen karsinnoissa. Tappara johtaa pudotuspeliotteluita sarjavoitoin 3-2 ja otteluissa 12-8.
Usemmiten nykypelaajista mukana on ollut Tapparan Janne Ojanen, joka on kohdannut Kärpät kolmesti pudotuspeleissä ja kertaalleen karsinnoissa. Näistä neljästä sarjasta Tapparan nykyinen kapteeni on voittanut neljä.
Joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä edellisen kerran siis vuonna 2005. Kärppien joukkueessa on tänä keväänä seitsemän tuossa sarjassa pelannutta pelaajaa. Tapparan vastaava lukema on kuusi pelaajaa, joista kauden Kärpissä aloittanut Timo Vertala on loppukevään sivussa loukkaantumisen vuoksi.
